Tapahtumakalenteri

  • 15.04.17 Laitila RN (Juuso)
  • Taija Salokanteleen ratatreenit perjantaisin (Jere)
  • Agilityn vakiotreenit sunnuntaisin (Jere)

25. helmikuuta 2017

Juuson harrastuspäivityksiä

Rikotaanpa taas pitkä päivityshiljaisuus tältä erää. Juuso täytti alkuvuodesta kunnioitettavat 13 vuotta. Ihan käsittämätöntä, miten aika kuluu hurjaa vauhtia ja muuttuu menneisyydeksi... Etenkin syntymäpäivinä tulee selailtua vanhoja valokuvia ja muisteltua menneitä. Kaikenlaista on koettu! Muutaman harmaan lisähaivenen Juuso on saanut niskaansa ja kuonoonsa, mutta muuten Juuso ei ikäiseltään näytä tai vaikuta, ja saan olla kyllä ylpeä ja onnellinen siitä, että toinen on noin terve, nuorekas ja hyvin säilynyt.

Juuson kaikki neljä saatua CACIBia on FCI:ssä vahvistettu. Aika hienoa sekin! Tunteikkaimmat hetket toki koettiin itse kehissä aikoinaan, mutta nyt kun CACIBit ovat mustaa valkoisella ja oikein diplomeina, tuntuvat ne jollain tavalla konkreettisemmilta ja oikeilta - onhan ne nyt virallisia.
Parissa näyttelyssäkin ollaan keretty tänä vuonna käymään. Tammikuussa oltiin perinteisessä Winter Dog Show'ssa Turun messukeskuksessa. Meillä oli valikoitunut ruotsalainen tuomari, josta tosin kukaan lapinkoiratuttu ei tuntunut tietävän mitään. Mielenkiintoista! Kovasti tykkäsi tuomari Juusosta, ja arvostelukin oli yhtä kehua: upea kunto, kaunis pää ja ilme, vapaat liikkeet... Tulos ERI3. Tuomari tuli sanomaan meikäläiselle kilpailuluokan jälkeen, että olisi voinut antaa tälle koiralle kaiken, mutta koira on liian karvainen. Tuomari puhui englantia todella vahvasti murtaen, ja luulin sillä hetkellä kuulleeni väärin. Karvan puutteesta ja makaavasta karvasta on tullut aiemmin sanomista, joten yllätyin näistä kommenteista. Mutta jälkeenpäin, kun mietin luokkavoittajaa, joka oli vähän niukempiturkkinen ja karva laadultaan lyhyempää. Juusolla tosiaan taisi tämän tuomarin makuun olla liian höttöinen turkki.

Viime viikonloppuna oltiin Huittisissa pystykorvapäivillä. Ko. tapahtuma on yleensä ollut kesällä ja paikkana Pori/Sastamala, joten ei ole ollut meidän juttu etäisyyden takia. Kirsi sai meidät houkuteltua mukaan, kun oli päiväreissu, ja meitä kiinnosti myös tuomari Pekka Teini, jolla ollaan Jeren kanssa joskus muinoin oltu, ja joka on jokaisen koiran paras kaveri. Harmi vaan tuli tuomarimuutos ja Teini vaihtui Kirsi Honkaseen. Se olikin jo kolmas kerta Honkasella. Hyvä arvostelu saatiin kyllä taas, ja tällä kertaa ei tullut huomautettavaa lanteen pituudesta. Seisotinkohan Juusoa jotenkin erilailla... Ja erittäin ryhdikkääksi esiintyjäksi tuomari Juusoa kehui - aika kivasti sanottu. =)

Helmikuussa Juuso oli myös kaverikoirailemassa kauppakeskus Plazassa Salossa Eläinystävän päivän tapahtumassa. Kaverikoirat keräsivät kiitettävät määrät yleisöä ihan taaperosta vanhukseen, reilun parin tunnin sisällä porukkaa oli vieraanamme jatkuvalla syötöllä. Varsinkin lapsiperheitä oli todella paljon liikenteessä. Juusohan on melkoinen halinalle ja yleisömagneetti niinkuin kuvakin kertoo. =)

22. joulukuuta 2016

Jouluiloa!


11. joulukuuta 2016

Jere silmätarkissa

Olin vallan unohtanut, että Jeren silmätarkki vanheni aikaisemmin syksyllä. Aika kiitää niin nopeasti... Varasin siis Jerelle silmätarkin heti kun muistimokani tajusin ja saatiinkin aika itsenäisyyspäivän jälkeen.

Jerellä silmät edelleenkin terveet, viidennen kerran. Aavistuksenomaista alkavaa ikänäköä oli silmissä kuulemma havaittavissa. Se nyt toki kuuluu asiaan jo tässä vaiheessa.

Tarkastuksen suoritti jälleen kerran Päivi Vanhapelto.

27. marraskuuta 2016

Kiskon Agilityn seuramestari 2016!


Ei hitsi mikä päivä eilen Jeren kanssa seuramme mestaruuskisoissa! Olin tietenkin ilmonnut Jeren avoimeen eli vaativimpaan luokkaan, jossa on käytössä kaikki agilityn esteet. Mikään muu ei Jeren kanssa nykyään kannata, kyllä radassa täytyy olla haastetta ja variaatioita. Haaste ja variaatio toki toivat samalla tullessaan korkeammat hypyt (55cm) ja esteiden takakierrot muunmuassa.

Olin ilmonnut Jerelle kolme starttia. Kahdesta tuli hylsy, yhdestä hyväksytty tulos. Se nolla, jota toki haettiin, jäi vielä odottamaan itseään. Jokaisessa startissa mulle sattui pari aivan turhaa ja typerää mutta mulle niin kovin tyypillistä virhettä: jäin taas ihailemaan Jeren menoa, ja seuraavassa kääntessä olinkin sitten myöhässä, tai sitten en tehnyt ohjausta täysin loppuun asti. Toisaalta mun muita tyypillisiä helmasyntejä kuten panikoimista, semmosta huiskimista tai radan unohtelua ei nyt ollut.

Rata oli haastava (virallisen agilitytuomari Petteri Kermisen käsialaa), ja täynnä ansaesteitä ja houkuttavia vääriä putkenpäitä. Avoimen missään säkäluokassa ei kovin montaa hyväksyttyä tulosta tullut. Varsinkin putket koitui monen kohtaloksi. Jere ei haksahtanut ansaan kertaakaan, se oli nyt tosi hyvin kuulolla.
Seuramestiksien avointen rata

Kepit meni kertalaakista yhdessä startissa, kahdessa muussa uusintayrityksellä. Sekin oli tosi hyvin, kun ne meidän kevään epiksethän kaatui nimeomaan keppeihin, eikä Jere lopulta mennyt niitä silloin ollenkaan vaikka kuinka tahkottiin. Että eteenpäin siinäkin. =) Yliaikaahan siinä tuli, kun joutui palaamaan alkuun, sitten temppuiltiin istu-anna tassua -leikkiä, että epäonnistuminen saatiin unhotettua, mutta tässä tapauksessa se kannatti. Että oon ylpeä Jerestä ♡
Vieläkin epäuskoisena, että se hyväksytty tulos tuli...