Nostalgiapläjäys

Tänään on karkauspäivä. Karkauspäivä on Päivä, jopa tärkeämpi kuin Tärkeän syntymähetki. Nimittäin 7.1.2004 en edes tiennyt, että elämäni koira on syntynyt. Tapasin pikkukäärön ensimmäistä kertaa sen ollessa 4-viikkoinen. Kun kävimme tammikuun lopulla pientä katsomassa, oli muut pennut jo varattuja, mutta toisaalta vapaana ollut pentu valitsi meidät: katraasta ekana se ryömi meitä ihmettelemään.

Karkauspäivänä -04 meille muutti ihana satupentu Tiuhtiviuhti, joka sai kutsumanimekseen Juuso sekä kennelnimen "Cimulin" vähän myöhemmin. Siitä on jo 12 vuotta... Ei voi käsittää tätä ajan kulua...

Tässä vähän kuvia, joita en ole ikinä ja missään julkaissut ennen toissa päivää, jolloin laitoin näitä Cimulin kennelin Facebook-ryhmään.

Juuso ekoja päiviä uudessa kodissa

Lapsuuden suosikkilelu - vinkuva pallo

Pennun suloinen istumatyyli

Viuuuu, vauhti päällä!

Porkkana oli hyvää silloin, kuten se on vieläkin

Lempinukkumapaikka niin kauan kuin siihen mahtui

Taittokorva uhkasi jäädä lupaksi - toukokuu 2004

Isoäiti-Kimu kouluttaa junnu-Juusoa (lokakuu 2004)

Juuso 10kk: pää kehittymässä ja vähän rimppakinttukin on vielä. Nätisti seisoo kyllä :)

1,5v. Juuso ihmettelee jokirannan elämää

Jouluajan puuhasteluja

Niin se joulu tuli ja meni. Meillä se vietettiin rauhallisissa merkeissä: nautittiin ja oleskeltiin vain, ja hyvin vähän reissattiinkaan missään. Ostin Juusolle yhdistetyn joulu- ja synttärilahjan, Trixien Poker Box -aktivointipelin. Hellyyttävä näky, kun toinen on niin kovasti tohkeissaan uudesta lelustaan.

Juuson ensikosketus aktivointipeleihin tapahtui reipas vuosi sitten, kun Juuso kaverikoiran ominaisuudessa osallistui Mustin&Mirrin Eläimellistä menoa -lemmikkitapahtumaan. Siellä esiteltiin erilaisia lemmikkien harrastusmahdollisuuksia ja lemmikkitarvikkeita, oli koirien muotinäytöstä yms. Juuso päätyi koekaniiniksi esiteltäessä erästä Nina Ottosonin aktivointipeliä. Siellä se poika hääräsi heti into piukeana lavalla lelun kimpussa.

Tämän vuoden marraskuussa osallistuin Juuson kanssa EHYT-areenalla Halikossa järjestettyyn Vanhojen koirien päivään. Ohjelmassa oli luentoja koiran vanhenemisesta ja sen ensimerkeistä, koiran lihaskunnon ylläpidosta, sydänvaivoista jne. Lisäksi siellä oli fysioterapeutin tekemä treenirata sekä erilaisia aktivointipelejä kokeiltavaksi. On varmaan tarpeetonta kertoa, mihin Juuso tykästyi kaikkein eniten. ;) Tapahtuman jälkeen päätin ostaa Juusolle pelin joulupukin konttiin.

Onhan meillä ollut ja on edelleenkin erilaisia kotitekoisia aktivointileluja, puuhaboksi muun muassa, josta kerroinkin kesäkuun postauksessa. Juuson ollessa nuorempi, täytin tavallisen tyhjän limsapullon raksuilla, korkki kiinni ja Juusolle puuhailtavaksi. Nätisti Juuso osasi kiertää korkin irti sitä rikkomatta ja ottaa raksut esille. Samaa on kokeiltu myös Jerelle. Toinen järsii korkin tuhannen päreiksi ja ottaa raksut. Käyhän se toki niinkin... :D

Oikea tekniikka alkaa löytyä

Jerellä on ollut oma joululahjansa jo jonkun aikaa käytössäkin. Sille hankin puuhapallon, jonka sisälle saa kätkettyä herkkuja. Meillä on ollut se käytössä Jeren agilitytreeneissä, mutta Jeren uudesta harrastuksesta ihan oma postauksensa vähän tuonnenpana.

Testing testing

Tänä vuonna blogi on ollut edellisiä vuosia hiljaisempi, vaikka koirien kanssa on ihan kivasti puuhasteltu yhtä ja toista. Hiljaisuus johtuu kokonaan blogin ylläpitäjästä, joka sai opintonsa päätökseen tässä joulun alla. Kulunut vuosi - varsinkin tämä syyspuoli - on ollut varsin hektistä aikaa erilaisten kirjallisten töiden, portfolion ja näyttöjen vuoksi, eikä blogille ole kauheasti aikaa liiennyt. Toivotaan, että alkava vuosi olisi hieman rauhallisempi. =)

Maailman paras lelu

Sain vinkin tehokkaasta koirien lelusta - tadaa puuhaboksi! Puuhaboksiksi käy pahvilaatikko, johon voi periaatteessa laittaa mitä vaan: pulloja, jogurttipurkkeja, tölkkejä, sanomalehtipaperia - ihan mitä vaan, mihin voi kätkeä herkkupaloja koiralle. Koira sitten käyttää nenäänsä ja etsii herkkuja. Noin 15 minuutin nenän käyttö puuhaboksilla vastaa 45 minuutin nenänkäyttöä lenkillä. Olin aikas yllättynyt tästä tiedosta.

Tein ensin Juusolle boksin, kun tiesin sen tykkäävän aktivointipalloista ja muista vastaavanlaisista leluista. Juuso tykästyikin boksiin heti. Aika nopeasti alkoi Jere katsella vierestä kateellisena, että jaaha toisella on jotain uutta ja kivaa. Kokeilin sitä myös Hömpälle. Alkuun aina niin malttamaton Jere ei ymmärtänyt laatikosta mitään, nuuhkaisi pari kertaa ja tökki siinä olevia esineitä - ja sen jälkeen alkoi hermostunut räksytys. Muutaman kerran ja pienien helppailujen jälkeen Jerekin pääsi kärryille. Aloin vuorotella puuhaboksin käyttöä, mutta lopulta kävikin niin, että se, joka oli off laatikolta, ei ollutkaan kiinnostunut siitä, millä olisi ollut vuoro leikkiä. Niinpä jouduin tekemään toisenkin puuhaboksin.

Meillä puuhabokseina toimii kenkälaatikot. Sisällä on mm. sanomalehden sivuja, juomapulloja, erilaisia jogurttitölkkejä ja peltisiä teepurkkeja. Boksit on nykyään ihan parasta viihdettä  Juusolle ja Jerelle. Jestas sitä hälinää ja hössötystä, kun otan boksit esille täytettäviksi. =)

Leluja

Lumes kertoo viimeisimmässä blogimerkinnässään omista lempileluistaan ja heittää samalla bloginsa seuraajille haasteen paljastaa oman lelukorinsa sisältö. Tässä meidän:

1) aktivointipallo, Juuson ehdoton suosikki. Mulla oli aikoinaan köyhän miehen versio tästä eli puolen litran limsapullo täytettynä raksuilla. Juuso ymmärsi idean, avasi pullonkorkin ja sai herkkunappulansa; mutta Jere sensijaan pureskeli korkin pullonsuineen kappaleiksi ja ravisteli sitten raksut esille. Sittemmin, kun hankin oikein aktivointipallon, jonka kanssa saa ihan tosissaan tehdä töitä, jotta raksut saa sieltä pois, on Jeren mielenkiinto lopahtanut, mutta Juuso jaksaa touhuta tän parissa vaikka kuinka kauan.

2) erilaiset vinkulelut, suurimmaksi osin Jeren käytössä mutta myös Juuso kelpuuttaa silloin tällöin. Possun röhkintää kummeksuttiin ensin, mutta sittemmin osoittautunut ääntelevistä leluista ehdottomasti suosituimmaksi. Nykyään possun korvat on syöty, joten se on mykkä. Ja tuossa pullossa on muuten TODELLA ärsyttävä ääni.

3) koripallo. Juuso tykkää tästä. Se riehuu pallon kanssa kuin pikkupentu. :D Pallo on sen verran lössy, että sitä pystyy myös kopittelemaan.

4) emännän vanhat lenkkitossut. Kun ostin uudet tossut itselleni, saivat pojat vanhat kengät omiin tarkoituksiinsa. Jere tykkää repiä ja retuuttaa. Onneksi pojat tajuavat mulla käytössä olevien kenkien ja lelukenkien eron, etteivät esimerkiksi ole pistäneet meikäläisen nahkasaappaita palasiksi. En edes ajatellut asiaa silloin kun lenkkarit poikien lelukoppaan viskasin. Olisi voinut hieman harmittaa, jos olisi käynyt toisin...

5) erilaiset pureskeltavat härpäkkeet, joissa on sellaisia nystyröitä, ja joita järsiessä hammasvälit pysyvät puhtaina. Näistä innostutaan aina välillä, mutta eivät ole päivittäisessä käytössä.

6) Rannenauha. Emännän äiti osti joskus itselleen tällaiset turhakkeet ja antoikin ne sittemmin pojille vähäisen käytön vuoksi. Epäilin että kiinnostuuko kaksikko niistä yhtään, mutta niin vaan pojat tykästyivät niihin. Varsinkin Jere tykkää ja sillä ne toimivat hyvänä kontaktileikkinä: minä heitän nauhan, Jere noutaa sen ja sama homma uudestaan.

7) putkiluut. Ja näitä on paljon! Ne ovat myös eniten käytössä, Juuso jopa nukkuu tällainen vieressään. :D

8) lankasolmulelut. Niinikään hyviä kontaktileluja, minä vedän kilpaa jommankumman koiran kanssa. Juuso ja Jere tykkäävät repiä näitä kyllä ihan keskenäänkin.

Meillä on aika-ajoin ollut myös erilaisia pehmoleluja, jotka kuitenkaan eivät ole olleet kovin pitkäkestoisia. Niiden elämänkaari on mennyt kutakuinkin seuraavaa rataa: ensin niiltä on nyhdetty täytteet ja mahdolliset vinkuvat esineet sisältä, sen jälkeen niiltä on jäkerretty raajat ja korvat, ja kaiken huipuksi pehmoilta on revitty silmät ja nenä päästä. Lopulta epämääräisen näköinen kangasriepu on ollut kuolasta niin limainen ja haissut ihan järkyttävälle, joten olen nakannut ne roskiin. Kertokaa tekin koirienne lempileluista ja leikkitottumuksista, olisi hauska lukea ja vertailla. =)