Kuvahaaste

Lappalaisduo oli löytänyt mukavan kuvahaasteen, johon mekin näillä näppäimillä tartuttiin. Kiva juttu, sillä en muistakaan, milloin olisin viimeksi haasteisiin osallistunut, eikä niitä kyllä liioin ole liikkeellä ollutkaan.

Ideana on lisätä blogiin kymmenen erilaista kuvaa, joissa esiintyy koira/koiria. Haasteessa on annettu kymmenen teemasanaa, joista kuhunkin yhden kuvan tulee jollain lailla liittyä. Sanat ovat seuraavat: 1) HARRASTUS 2) ILO 3) LUOTTAMUS 4) KOIRAKAVERI 5) TAIDE 6) VAUHTI 7) IHMINEN 8) MUSTAVALKOINEN 9) HAUSKUUS 10) LELU Lisäohjeita löytyy täältä. Osallistumaan ehtii vielä huomisen ajan.

Harrastus

Ilo

Luottamus

Koirakaveri

Taide

Vauhti

Ihminen

Mustavalkoinen

Hauskuus

Lelu

Haastelua

Napattiin Jeren Usma-siskon blogista tämmöinen kiva haaste. Mahtavaa, sillä en olekaan huomannut haasteita olevan liikkeellä aikoihin. Matka menneisyyteen alkakoon...

1) Miksi päädyit tähän rotuun?

Silloin kun toistakymmentä vuotta sitten nykyisen avomiehen kanssa pistettiin kimpsut ja kampsut yksiin ja ostettiin yhteinen asunto, oli jo melkein heti alkuun juttua, että jossain vaihessa hankitaan koira lemmikiksi. Asiasta ei kauheasti neuvoteltu, mutta kummallakin oli sama rotu mielessä ja yhteisestä hiljaisesta sopimuksesta päädyimme lapinkoiraan. Koiran piti olla kompaktikokoinen, kotimainen, koirannäköinen ja suhteellisen helppohoitoinen. Kokemusta rodusta meillä oli todella vähän ja tietämystä vieläkin vähemmän. Avomiehen sedällä oli joskusmuinoin ollut lapinkoira, joten sieltä se alkukipinä ehkä syttyi.

Pakko kertoa tähän väliin eräs lapsuusmuisto. Olin alta kymmenen vuotias, ja siskollani ja minulla oli lukuisien pehmolelujen joukossa pesukarhu. Minä leikin, että pesukarhu on koirani. Rullasin pesukarhun hännän sen selän päälle ja kiinnitin langalla, jotta se myös pysyi siellä. Taisin jo silloin tietää, mikä on tuleva koirarotuni. ;)

2) Entä miksi juuri kyseinen yksilö?

Ensimmäistä koiraamme etsiessämme mentiin aika fiilispohjalta. Kävimme muutamassa kennelissä katsomassa pentuja. Tammelassa sitten kävi oikeastaan niin, että Tiuhtiviuhti-niminen pikkumies valitsi meidät. Kasvattaja oli ystävällinen, asiansatunteva ja auttavainen. Kennelissä kaikki loksahti paikoilleen ja tuli tunne, että tämä on se meidän pentu. Tunne oli oikea - Tiuhtiviuhti oli nappivalinta. Juuso muutti meille. Samana keväänä kasvattaja sai hakemansa kennelnimen, ja uuden perheenjäsenemme nimi piteni Cimulin Tiuhtiviuhtiksi.

Juuson kaverin etsiminen alkoi jo noin vuotta aiemmin kuin se sitten lopulta meille tuli. Oikeaa yhdistelmää vaan ei tahtonut millään löytyä. Loppukesällä -08 olin treenaamassa Juusoa jälkimetsässä yhdessä Piian kanssa, jonka tunsin Varsinais-Suomen Lappalaiskoirien toiminnan kautta. Piialla oli vakikoiransa Seitan lisäksi mukana iki-ihana Haldi-pentu, ja Piia vinkkasikin, että siellä olisi yksi uros vielä vapaana. Piian kolmas koira Väiski on pentujen isä. Valloittava vilpertti Don Huono lopulta muuttikin meille.

3) Miten keksit koirasi nimen?

Ne ovat olleet jo etukäteen mietittyinä. Ennenkuin ensimmäisessäkään kennelissä oltiin vierailtu, olin päättänyt, että pojan nimeksi tulee Juuso. Toisen koiran nimen piti niinikään alkaa J-kirjaimella, ja innokkaana pesäpalloihmisenä nimesin uuden tulokkaan Jere Dahlströmin mukaan. :) Kolmannenkin koiran nimi on jo päätetty, vaikka siitä, milloin sellainen tulee, ei ole tietoa - ja kyllä, nimi alkaa J:llä. ;)

4) Jos joskus ottaisit jonkun muun rotuisen koiran, mihin ehkä päätyisit?

Mahdollisesti bordercollien.

5) Onko koirallasi jotain epäkoiramaisia tapoja?

Hmm, mikähän on epäkoiramaista, vaikea määrittää... Kummallakin noista on ihan omanlaisensa tavat, mikä tekee niistä uniikkeja persoonia, ja hyvä niin. On rikkaus omistaa kaksi niin erilaista koiraa.

6) Milloin koirasi sai sinut viimeksi nauramaan? Mitä tapahtui?

Tätä tapahtuu päivittäin, ja varsinkin Jere tuo pikku hepsankeikka saa minut useinkin nauramaan - on se sen verran hupsu, toimelias ja ilmeikäs otus. Toisaalta hyvin pienetkin asiat saavat hymyn huulille: aamulla saatan herätessäni todeta, että Juuso on könynyt viereeni nukkumaan. Se saa väkisinkin hyvälle mielelle.

7) Mikä on pahin tuho, jonka koirasi on saanut aikaan?

Juuso on ollut aikas helppo tapaus, se ei ole paljon tuhoja tehnyt. Pentuaikana kiinnostus meidän kangassohvaan oli kova, mutta siihen - niinkuin moneen muuhunkin - tehosi raaka valkopippuri. Yhden mamman viherkasvin Juuso pisti teini-iässä palasiksi, mutta sen laitan mielenosoituksen piikkiin: jätkä ei tainnut saada aamulla tarpeeksi huomiota emännän tullessa yövuorosta kotiin, ja kun päivällä heräsin, löytyi osiin pistelty kasvinraato olohuoneen lattialta.

Jere taasen kunnostautui aikaansaapuudessa varsinkin pentuaikana. Etenkin kengännauhat olivat pojan suosiossa. Kerran, tullessani illalla kotiin hautajaisista, oli Jere myllännyt kaikki jukkapalmuni mullat juurineen lattialle. Onneksi kasvi kesti Jeren terrori-iskun. Kaikkein mieleenpainuvin herra Hepsankeikan tuhotyö lienee kuitenkin sängynpeitteiden suolistaminen: Jere tyhjensi peiton sisälmyksistään.

8) Mikä on koirasi lempipaikka kotona?

Juuson lempipaikat ovat makuuhuoneessa pyykkitelineen alla (jota pidänkin aina paikallaan oli pyykkejä tai ei ihan Juuson takia), keittiössä pöydän alla tai olohuoneessa sohvan takana. Jere taas tykkää olla olkkarin tuolin takana, jääkaapin ja keittiön pöydän välissä tai omassa majassaan (=kuljetushäkki, johon olen pinonnut vähän tavaraa päälle, niin on se semmoinen suojaisa luola Jerelle).

9) Lempikuva/lempikuvat koirastasi?

Niitä olisi lukuisia, mutta valitsin kummastakin kolme mieluisinta. Jerestä ketunpoikakuvan ajalta, jolloin olimme Valtimossa mökkeilemässä. Jere oli tuolloin 4-kuinen. Toisena viime vuoden joulukorttikuva. Ja kolmantena Jeren Ilmeellä-passikuvakavalkadi. Kaikille kuville yhteistä on Jeren ilmeikkyys, jota sillä totisesti piisaa.

Juuson kuvien teema taas on sympaattisyys. Sitähän se on lähes joka tilanteessa, söpö ja sympaattinen. Ensimmäinen kuva on ensimmäiseltä viikolta Juuson muutettua meille - vauhtia ja virtaa riittää. Kakkoskuvassa Juuso yhdessä lempipaikoistaan, sohvalla, josta näkee hyvin ohikulkutien tapahtumat sekä pystyy mukavasti köllöttelemään leveästi. Kolmas kuva Juuson kasvattajan järjestämästä kasvattitapaamisesta. Juuso on siinä "pikkusiskonsa" Senin (Cimulin Ustit) kanssa - veljellistä rakkautta.

©Erja Sippo -07

Me ollaan vähän myöhässä tän haasteen kanssa, sillä se on kiertänyt suurinta osaa tuttujen blogeja jo aikapäiviä sitten, mutta me voitais haastaa Jeren Helmi-tytär, Jeren Väiski-iskän omistaja Piia, TiKoRu:n Minna-Mari sekä Jekkulat. Muutkin, jotka vaan tykkäävät muistella menneitä, niin kannattaa lähteä mukaan. =)

Julkkispojat

Olin opiskelujeni puolesta työharjoittelussa paikallisessa sanomalehdessä, ja tuli siinä työkavereiden kanssa jossain vaiheessa juttua Juusosta ja Jerestä sekä tästä blogista. Yksi työkavereista sitten ehdottikin, että mitäs jos tehtäisiin siitä juttu. Ja niin oli pojat päätyneet tämän viikon lehteen. Pitäjän pikku julkimot. Ja miten edustavina ne ovatkaan tossa kuvassa, poseeraavatkin taas niin esimerkillisesti ja katsovat kameraan... :P Artikkelin saa suuremmaksi sitä klikkaamalla.

Haasteita

Saimme sekä Leilalta että Piialta tuollaisen hienon tunnustuksen, joka haastaa meidät ensinnäkin kiittämään haasteen antajaa, toisekseen kertomaan kahdeksan satunnaista asiaa itsestään ja kolmanneksi antamaan tunnustus edelleen kahdeksalle bloggaajalle. Iso kiitos Leila ja Piia! Tuntuu aina mukavalta saada tällainen tunnustus. Se toimii osaltaan motivaattorina ylläpitää blogia, kun tietää, että sillä on lukijoita. =) Ihan kahdeksaa sellaista bloggaajaa, jota ei olisi jo aiemmin muistettu kehunapilla, me ei saatu kasaan - emäntä kun on taas vitkutellut blogin päivittämisen kanssa, joten osa niistä, joille tunnustuksen olisi suonut, on jo sen saanut - mutta ojennamme haasteen Ruskalle, Jekulle ja Jipolle, Tikolle ja Korulle, Onnille, sekä ihanan väriselle Nibálle.

Säännöistä poikkeamme vielä sikälikin, että koska emännän elämä koostuu nykyään lähes pelkästään opiskeluista ja on sen myötä aika yksitoikkoista, niin kerron ne kahdeksan satunnaista asiaa noista karvapalleroista. Täältä pesee:

1) Jere on melkoisen epäluuloinen mitä tulee toimenpiteisiin. Sakset tai punkkipihdit nähdessään se juoksee karkuun. Lääkärikäynnillä stetoskooppien esiinottaminen saa sen hyppäämään tutkimuspöydältä alas. Näyttelyssä se on pakoillut mittatikkua. Ratkaisu ongelmaan: herkkupalat, lopputulos: toimenpide unohtuu. Harja ei ole Jerelle kauhistus, mutta ADHD-koirana se ei jaksa olla kammattavana minuuttia kauempaa. Ratkaisu tähänkin: herkkupalat.

2) Juuso oli hiljainen koira siihen asti kunnes Jere tuli taloon. Vieraiden tulonkin Juuso ilmoitti vain menemällä ulko-ovelle ja tuijottamalla sitä. Nykyään Juuso haukkuu vähän kaikelle. Näköjään välillä se oppi voi mennä suuntaan nuoremmalta vanhemmalle...

3) Jere touhottaa päivisin sata lasissa ja iltaisin se on ihan poikki. Silloin se ei halua itseään häirittävän. Mutta jos näin käy, niin siitä kyllä huomaa, että se on kärtty: sen silmät punoittavat ja niissä on syyttävä tapitus. Se ei ole yhtään seurankipeä, päinvastoin. Yöllä kuitenkin usein herään siihen, kun Jere hyppää sängylle ja änkeää kainalooni nukkumaan. Liikkis!

4) Juuso pupuilee. Kun sitä rapsuttaa, se nostaa molemmat etukäpälät ilmaan ja seisoo takatassuillaan. Siinä se sitten tönöttää paijattavana ja näyttää ihan pupulta. Söpöä!

5) Pojat tajuavat kokonaisia lauseita: "Mitä menee ulkona?" saa kaksikon ryntäämään ikkunaan katsomaan ulkomaailman tapahtumia. "Onko herkku laatikossa?" pistää pojat säntäämään keittiön laatikoston edustalle. Yksi keittiön laatikoista on varattu koirien tavaralle (viralliset dokumentit, kynsisakset, harjat, kaulapannat, naksuttimet, ja ennenkaikkea herkut ja puruluut), ja pojat tietävät sen. "Lähteekö pojat ulos?" saa koirat melkein syöksymään ulko-oven läpi. Kaksikko tietää myös, jos kysyy lenkillä, että missä on pupu/kissa/tyhmä lintu (=fasaani). Rinta nousee välittömästi rottingille ja kaula venyy taivaisiin.

6) Juuso ja Jere ovat tavattoman mustasukkaisia. Kun toinen on huomionkohteena, on toinen välittömästi vieressä vinkumassa ja kuonolla tökkimässä.

7) Jere on hirmu nöyrä, tottelevainen ja fiksu. Olen alkanut harjoittaa Jerelle tottelevaisuuskokeen liikkeillä nyt reilun vuoden tauon jälkeen, kun Jerellä taas riittää keskittymiskykyä ja kärsivällisyyttä siihen. Sillä riittää hämmästyttävän paljon motivaatiota. Jerelle riittää usein pelkkä ele, niin se tietää mitä tehdä. Viereen-komentokin lähti ihan puolihuolimattomasta treenauksesta. Ongelmana on Jeren taipumus alkaa räksyttämään todella herkästi. Muuten Jere on ihan mahtava harrastekoira.

8) Juuso oli varsinainen aamunvirkku. Kun aikoinaan kävimme ensimmäistä kertaa katsomassa Juusoa ja siinä pötkylän luonteenpiirteitä tietoomme saimme, kertoi kasvattaja-Erja, että pentue on todella aamuvirkku, "ja varsinkin tämä", sanoi Erja osoittaen Juusoa. Ensimmäisenä yhteisenä aamuna tuli tämä todettuakin, kun pikku-Juuso aloitti ulvontakonsertin vähän kello viiden jälkeen. Eiiih... Sittemmin Juuso on sopeutunut uuden kotinsa vuorokausirytmiin, ja nykyään Juusoa ei tahdo aamuisin saada edes jalkeille, ja vastaavasti iltaisin sillä riittää puuhasteltavaa vielä senkin jälkeen, kun ihmisväki on käynyt yöpuulle.

Kehunappi

Jekkulat heittivät ilmoille tuollaisen Kaunis nappi -haasteen - tai itseasiassa Quu ei osoittanut sitä erityisesti kenellekään, mutta me päätettiin tarttua tuumasta toimeen. Homman nimi on se, että napin yhteydessä pitää julkaista 3-5 sellaista kuvaa, jotka ei ole ennen täällä esiintyneet, ja kertoilla niistä pikkuisen. Hahaa, viimeinkin kanava jonka varjolla voin laittaa muutaman kuvan Juuson vauva-ajoista. :D Laatu ei päätä huimaa: alkuperäiset kuvat on otettu filmipokkarilla vuonna kivi ja kanto, ja skannatut paperikuvat ovat tässä vuosien varrella olleet melkoisesti kolhujen armoilla. Eli tässä Juuso reilu kaksikuisena, kuvia ensimmäisten yhteisten viikkojemme varrelta:

Ja sitten Jere mielitällingissään eli jälkeen rapaisimmassa kuraputissa pörräämisen:

Nappi piti myös lahjoittaa eteenpäin, me annetaan se Ruskalle (Miskajasmin Naruska), Tiko-Tikolle (Hiidenlahden Tiko) sekä suomenlapinkoira Allulle (hellyyttävä rullalautavideo ilahduttaa yhä edelleen). Muunmuassa teitä me seuraillaan. =)

Kevät tekee tuloaan

Jeren Usma-siskon omistaja Millan antoi tuollaisen kauniin tunnustuksen poikakaksikolle ja niiden sivuille. Suurkiitos! =)

Ihana kamala kevät! Rapakelit ovat käsillä, mikä ei naurata emäntää pätkääkään. Päivän ohjelmistoon on iskostunut kahden lahnan pesu (lue: kahden koiran, jotka eivät järin innoissaan suihkussakäymisestä ole, ja jotka kylpyhuoneeseen päästyään heittäytyvät lattialle tahdottomiksi rievuiksi). Mutta AAAAW sitä riemua ja elämää, mitä sen jälkeen seuraa: kosteat tassut ja turkki luistavat houkuttelevan liukkaasti lattialla. Ja kaksi koiraa luistelee vauhdikkaammin kuin yksi, ja huonekalut ja matot saavat tämän harrastuksen tiimellyksessä kyytiä.

Meidän kurasota on silti elämän vastoinkäymisistä pienimpiä. Sain nimittäin reilu viikko sitten todella surullisia uutisia kasvattaja-Erjalta. Juuson Rusca-veli (C. Tervarekku) oli jäänyt auton alle ja menehtynyt saamiinsa vammoihin. :( Hirmuisesti voimia ja lämpöisiä ajatuksia meiltä Ruscan perheelle!

Uusinta uutta!

Poikien kotisivujen laskuri kertoi Emännälle huolestuttavaa kieltä: tekstiä ja kuvaa oli kertynyt päiväkirjaosuuteen jo sensortin määrä (ja kun tavaraa jo muutekin oli kiitettävästi), että päiväkirjalle piti alkaa miettiä uutta osoitetta - ja tässä se viimein on! Poikien vanhat seikkailut ja kommellukset ovat edelleen olemassa ja luettavissa, linkki löytyy tuolta blogin sivupalkista. Todennäköisesti myös kaksikon kuvagalleria tullaan jossain vaiheessa siirtämään toiseen osoitteeseen, siellä kun tavaraa niinikään on yllinkyllin.

Uusia kuulumisia yritän kirjoittaa jo viikonloppuna, kun Jere käy näyttelykehässä lauantaina. Juusollekin on suunnitteilla ohjelmaa; siitä enemmän, kunhan asia on vahvistettu.

Uusi päiväkirja on täten avattu!