Kisat ja kepit

Blogi raahaa taas hieman jälkijunassa, mutta tässä Jeren viime viikkojen kuulumiset. Ollaan käyty Jeren kanssa kaksissa kisoissa, joista ensimmäiset olivat toukokuun viimeisenä viikonloppuna ja toiset Jeren syntymäpäivänä 5.6.

SWATin järjestämissä kisoissa toukokuussa rata olikin hyppäri (eli ei Jeren lemppareita kontaktiesteitä). Radalla oli sen sijaan kinkkisiä esteiden suorittamisia useampaan kertaan eri kulmista ja suunnista sekä pimeitä kulmia.

Me selviydyttiin radasta kuitenkin ihan hyvin, tuloksena vain viisi virhepistettä. Sikäli jäi hampaakoloon, että Jere kävi kesken suorituksen kerjäämässä ratahenkilön paraikaa syömää leipää. Aikaa tuhraantui sen verran, että jos se olisi jäänyt tekemättä, oltaisiin me oltu heti peräperään toisen kerran podiumilla. Nyt neljäs sija. Jere ei haksahtanut ansoihin; ja ennenkaikkea meikäläinen oli läpi radan ajan tasalla, ja mulla oli itseasiassa koko ajan aika seesteinen olo. Kaikenkaikkiaan jäi aika hyvä maku: se oli meidän eka hyppäri. Toisekseen virhepisteiden vähyys ilahduttaa. Kun Jere tavallaan pakotti siirtämään meidät mölliluokkaan, olin aikast varma, että tullaan tahkomaan melkoisia virhepistemääriä pitkä tovi. Nyt ollaan nyt heti kaksissa kisoissa vedetty vain yhdet virheet per rata. Mahtavaa Jere!!

Toiset kisat sen sijaan paljastivat Jeren häiriöherkkyyden, jota sillä on ihan kohtalaisesti. Jere on tosi temperamenttinen: se näkee ihan kaiken ympärillään - ja jopa jotain sellaista, jota ei ole edes olemassa. Silloin, kun pystyn luomaan suorituksen ajaksi meidän ympärille kuplan, jossa asiat tehdään, tekee Jere ne, vaikka sitten itse vähän sössisinkin. Mutta silloin, kun homma alkaa karata lapasesta, se tosiaan tekee niin lumipalloefektin lailla.

Niin kävi meidän agilityseuran järjestämissä kisoissa Herra Huumorin synttärinä. Jere pisti merkkipäivän kunniaksi homman ihan lekkeriksi. Sillä oli varsinainen tänään kiinnostaa kaikki -päivä. :D Tyyppi täytti tosiaan seitsemän vuotta, ensi kesänä se on jo veteraani-ikäinen. Ja mistäkö mä sen huomaan..? No en mistään!! :D Jere höperö, aina ei tiedä, mitä susta sanoisi...

Anette Lindell ilmoitti kotisivuillaan keväällä, että hän olisi järjestämässä keppejä painottavan treenikurssin EHYTillä. Me jätettiin siis meidän normiagsat EHYTillä pois, ja siirryttiin keppisulkeisiin. Tää tuli niin sopivasti! =) Oltiin perustreenien ohessa vähän kokeiltu keppejä, ja Jere hoksasi homman tosi hyvin. Me alettiin harjoitella keppejä 2x2 -mentaliteetillä, josta näyte löytyy esim. Susan Garrettilta. Pääpiirteittäin homma menee siis niin, että ensin otetaan treeneihin mukaan keppipari, joka asetetaan radalle kujaksi. Koira juoksee kujasta läpi uudelleen ja uudelleen, ja alkaa saada tatsia keppeihin. Sitten otetaan radalle toinen keppipari, joka asetetaan edellisen keppiparin jatkoksi, ja joista koiran on edelleen juostava läpi. Sitten keppipareja aletaan pikkuhiljaa kääntämään niin, että ne lopulta ovat suorassa linjassa toisiinsa. Jossakin (koirakolle sopivassa) vaiheessa otetaan mukaan kolmas keppipari jonon jatkoksi (tai edelle, miten paras), jota niinikään aletaan käännellä kujaksi osaksi keppirivistöä.

Jere on ollut supernopea oppija. Se hoksasi homman jo kokeiluvaihessa, ja sama laulu jatkui myöhemmin treeneissä. Ainoa ja iso ongelma onkin ollut Jeren vahva kontakti meikäläiseen: se saattaa kesken suorituksen alkaa hakea meikäläistä katseellaan, että huomaatko miten hienosti tässä menen. Tätä ongelmaa on kitketty ja treenattu.

Meillä on tällä hetkellä menossa kuusi keppiä eli kolme keppiparia ja ne ovat suorassa linjassa. Jere hyväksyy jo takaleikkauksenkin kepeillä, vaikka esim. putkella takaleikkaus on joskus sille haasteellinen...

Agilityn Winter Cup -päättikset

Ystävänpäivä vierähti Jeren kanssa Winter Cup -päätöskisassa. Pikkaisenhan siinä oli ennestään luotu painetta, kun edelliset osakilpailut oli menty nollalinjalla, ja kokonaistilanteessakin Jere oli iskuetäisyydellä. Porukkaa oli paikalla jälleen kuin pipoa, yksistään startti-makseissa lähtöjä oli liki 50.

Rata vaikutti alkuun inhalta: estevälit olivat tosi lyhyet, ja pari tiukkaa käännöstäkin oli. Kakkoshyppy oli ikävästi sivussa, samoin 5-hyppy. 7-hypyn jälkeen sai niinikään olla tarkkana rintamasuuntansa (jossa mä olen liian monasti ollut myöhässä) kanssa, jottei koira karkaisi ihan vieressä olevalle 9-hypylle 8-putken sijaan.

Jeren olin jälleen ennakkoilmonnut kahdelle startille. Jere täräytti heti ekalla startilla nollaradan - ihan mahtavaa!! ♡♡ Omasta ohjauksesta ei sitten jäänytkään jälkipolville paljon kerrottavaa. Mulle nimittäin tapahtui kesken radan karmaiseva virhe: koko rata hävisi mielestä. Meikäläisen sekoilu näkyy alla olevalla videollakin, mutta onneksi Jere pelastaa. ♡ Nyt videon nähtyäni ennakolta vaikeissa paikoissa ei tullut kämmejä, mutta mun viime aikoina hehkuttama paikallaanolo ei ollut nyt varmaa (joskaan se ei mitään aivan hallitsematontakaan ollut), ja lisäksi Jerellä oli vähän semmoinen sunnuntaivaihde päällä - maantiekiitäjästä ei ollut tietoakaan. Virheettömään rataan oon toki erityytyväinen ja ennenkaikkea siihen, että se tuli heti ensiyrittämällä, ei tarvinnut mitään tsekkausratoja alle. Jeren tulos -16,87. Cupin kokonaistilanteessa päädyttiin Jeren kanssa sijalle 5. =)

Vaan ekan radan jälkeen katosi se semmoinen sopiva jännite. Ekan vapauttavan startin jälkeinen rento fiilis lässähti liiankin rentoon suoritukseen. Meikäläisen ohjaus oli sellaista puolittaista. Se jäi harmittamaan, ja ilmoitin Jeren sitte paikanpäällä vielä yhteen extra-starttiin. Kolmas lähtöhän on aiemmin kokeiltuani ollut Jerelle liikaa, mutta ajattelin, että kun meidän päätösosakilpailun muut startit oli heti alkupäässä, ja tää viimoinen ihan lopussa, niin kerkeisiin Jeren kanssa siinä vähän ryhdistäytyä. Niin ei käynyt, ja se kahden startin sääntö vahvistui entisestään. Mä otin edelleen liian rennosti ja Jeren keskittyminen oli jossain muualla kuin oleellisessa. Kahdessa vikassa startissa virhepisteitä kertyi kummassakin 10.

Olen sitä jo aiemmin pyöritellyt mielessäni, mutta lauantaisen puhtaan suorituksen ja toisaalta Jeren sunnuntai-menon perusteella ajatus sen nostamisesta astetta vaativampaan luokkaan vahvistui. Kun mun mielestä näytti vähän siltä, että nuo putki/hyppy-yhdistelmät ovat Jerestä jo liian helppoja ja tylsiä. Se rakastaa A-estettä ja puomia, sen olen huomannut viime aikoina treeneissä. Juttelin meidän toisen valmentajan kanssa asiasta, ja hän oli samaa mieltä. Ja ehkä vähän vaativammissa radoissa meikäläinenkin joutuisi pinnistämään sen keskittymisensä tikkiin, niin ei tulisi tuollaisia haahuiluja. :D Seuraavat kisat ois jo vajaan kuukauden päästä. Katsotaan, mihin lopputulemaan mä päädyn...

Hyppyhässäkät

Kevätkausi agilitytreeneissä karautettiin käyntiin joulutauon jälkeen, ja parit harjoittelukerrat on jo pidettykin sekä EHYTillä että Koirahallilla. Joulu- ja uuden vuoden aika pääasiassa lepäiltiin ja palauteltiin, mutta kerran käytiin Jeren kanssa hallilla hurjastelemassa.

Koirahallin vuoden eka treenirata näytti seuraavanlaiselta (kuva alla). Heti kärkeen oli 30 metriä suoraa pätkää, joka pisti kyllä välittömästi koetukselle Jeren paikallaanolon. Suoran jälkeen tuli kiva hyppyhässäkkä välistävetoineen. Radalla oli myös rengas, jota ei oltu ihan äskettäin treenattu, mutta jota oli korkea aika taas harjoitella, sillä Jere renkaan idean unohdettuaan saattaa hypätä sen siitä välistä mistä sattuu milloinkin mahtumaan. Siellä oli myös muutama muu harvemmin nähty este kuten okseri, muuri ja pituus. Hyvä, että näitä tuli!

Koirahallin treenirata vko2

Paikallaanolo oli aluksi haahuilua, mutta sujui lopulta. Tiesi kuitenkin, mitä vastaisuudessa olisi syytä vahvistaa, ja niinhän mä kaavailinkin tämän vuoden tavoitteeksi varmemman paikallaanolon. Tuontyyppiset radat voi olla nimittäin tuskaa noin nopean koiran kanssa kuin Jere on: enhän mä olisi ikipäivinä kerennyt ohjaamaan koiraa kentän toisessa päässä oleville hyppyesteille, jos ottaisi lentävän lähdön...

Hyppyhässäkkä (kuten mä esteitä 5-9 kutsun) oli työläs: ensikseen kolme vierekkäistä estettä, ja meikäläisellä ei meinannut rintamasuunta millään pysyä suhteessa esteisiin. Sekin kyllä sujui, mutta pakko myöntää edelleen, että vaikka Jere meni esteet niinkuin piti, oli meikäläisellä tekemistä, ettei kroppa kääntynyt liikaa vasemmalle.

Pituus meni kivasti, mutta sitten tuli taas hankaluuksia: kokeilin ensin tehdä takaleikkauksen 10-esteellä, minkä tiesin jo etukäteen riskiksi. Jere ei aina putkilla ymmärrä takaleikkausta, vaan jää putken suulle ihmettelemään. Tai vastaavasti ensin se menee putkeen, mutta sitten iskee epävarmuus ja se kääntyy takaisin. Ja niinhän siinä kävi nytkin. Omatoimitreeneissä vaihdoin taktiikkaa ja tein pituuden jälkeen persjätön, ja se toimi. Persjätössä vaan ei auta sitten olla sekunnin murto-osaakaan myöhässä, mutta kun ajoitus täsmää, niin olen Jeren oikealla puolella 10-putkella, niin silloin sen kanssa taas ei ole ongelmia. Ja rengas! Tauonkin jälkeen se viimeinkin sujui kertayrittämällä. =)

Tuota paikallaanoloa on nyt treenattu vähän joka välissä, mutta toiseenkin vuoden tavoiteohjelmassa olleeseen kohtaan olen jo tarttunut - nimittäin tehotreeneihin. Kuin tilauksesta koirahallilla alkoi tammikuun alussa agilityohjaajien fysiikkatreenit, johon tietenkin ymppäsin itseni. Treenit kestävät toukokuun loppuun asti. Alkuperäinen tarkoitukseni oli saada ohjaukseen ainakin ketteryyttä ja reaktionopeutta. Ekoissa treeneissä kuitenkin huomasi, miten yksipuolinen meikäläisen kuntopohja on.

Mähän en ollut harrastanut mitään todella kuluttavaa liikuntaa aikoihin ennenkuin aloitettiin Jeren kanssa agility syksyllä -13. Sen mä kyllä huomasinkin: jo yksi radanpätkä sai hengästymään ihan todella - parista puhumattakaan. Agility on siitä hyvä laji (kun parina on maantiekiitäjä), että kunto takuulla kasvaa. Mulle on äskettäin sanottu, että mun tyyli ohjata Jereä on aika kuluttava, että paljon helpommallakin voisin päästä. Mun jalat kuulemma hakkaa kuin Singerin ompelukone. :D Se on osittain omakin valinta: Jere innostuu siitä, kun itse pysyn koko ajan liikkeessä. Lisäksi en ole itse kokenut tyyliäni kuluttavana. Tästä onkin muodostunut harha, että kunto olisi parempi kuin se sitten todellisuudessa on. Kuntoa kartuttaakseni olen jo jonkun aikaa harrastanut intervallijuoksua (juoksua ja kävelyä vuorotellen) ihan vain oman jaksamiseni takaamiseksi. Mutta vaikka mä nykyään jaksan juosta kauankin, niin fysiikkatreeneissä tehdyt vatsalihasliikkeet, punnerrukset jne oli ihan tuskaa. Työsarkaa siis riittää. =)

Fysiikkatreeneissä harjoiteltiin myös valssiliikkeitä, ja voi että mä olin pihalla, kun ei ollut koiraa mukana! En kertakaikkiaan pystynyt eläytymään tilanteeseen. Sunnuntaina Koirahallilla odottikin fysiikkatreenien valssihässäkkä (kuva alla). Jotakin mä olin jo sisäistänyt, vaikken sitä vielä tiedostanutkaan, sillä valssit alkoivat sen isommitta ongelmitta sujumaan. Takakiertona homma tyssäsi aina 9-esteelle, jossa ajauduin liian pitkälle esteen etusiivekkeestä. Se oli kuitenkin positiivista, sillä mulla on ollut valsseissa askelmerkkiongelmia: usein en ole saanut askeliini pituutta ja jään liian kauaksi esteestä. No, nyt se huomattiin, että askelpituus kyllä riittää.

Koirahallin treenirata vko3

Sitten vähän niitä paikallaanoloharjoituksia (video). Kyllä se paikallaanolotaito siellä on, mutta sitä täytyy vaan tehdä ja kaivaa se Jerestä esiin. Tuossa muutamalla eri häiriöllä: Jeren kiertäminen, pysähtymistä välillä, lopussa pudotin Jeren treenipallon maahan ja tein muutamat nykivät liikkeet. Harmi, kun ajauduin ulos kuvasta, että meikäläisen lopun tekemisiä ei näy, mutta Jere pysyi kuitenkin paikoillaan. =) Anette, joka varsinkin on ripittänyt meitä tästä paikallaanolosta, ehdotti että tähän voisi vielä lisätä semmoisen treenin, että juoksen Jeren ohi ja sen pitää silti pysyä aloillaan. Täytyypi seuraavaksi kokeilla.

Toinen kisanolla!

Joulua edeltävänä viikonloppuna oltiin Jeren kanssa SWATin järjestämässä Winter Cupin toisessa osakilpailussa. Jerelle olin varannut kaksi starttia, tuttuun ja toimivaan tapaan.

Joulun lähestyminen ja joulukiireet eivät olleet laskeneet porukoiden intoa ottaa osaa kisoihin: startti-makseissa oli tälläkin kertaa nelisenkymmentä starttia ja koko kisoissa taisi 200 starttia mennä rikki. Tuomari Tiina Jaakkola oli tehnyt ihan mukavat ja vähän kinkkisetkin radat. Meidän radalla oli pari tiukkaa käännöstä, ja etenkin yhdeksännellä esteellä aika monella oli vaikeuksia, mutta myös 3-esteen jälkeen useampi koira meinasi karata 11-hypylle putken sijaan. Myös muissa luokissa oli kinkkiset radat, ja kaikenkaikkiaankin radat olivat hankalammat kuin viime kisoissa.

Meidän eka rata meni jälleen kerran taputteluksi. Jeren paikallaanolo oli pikkuisen levotonta, siinä se haisteli maata ja liikehti, niin itselle tuli nopeasti sellainen olo, että en hitto ala sitä istuttamaan kerta toisensa jälkeen paikoilleen, vaan päätin hetken mielijohteesta tehdä lentävän lähdön. Semmoinen nopea taktiivanvaihto saattaa kostautua, ja niinhän meille sitten kävikin. Itsekään en ollut radalla ihan tilanteen tasalla koko aikaa. Yllätyin, kun katselin lopputuloksia, niin meidän avausradan virhepisteet olivat vain 10, vaikka totuuden nimissä on sanottava, että kökkö maku suuhun jäi.

Toinen startti oli vuorossa melkein heti ensimmäisen perään. Siitä sitten tuli se toinen kisanolla ensimmäisen jatkoksi! Aikakin alittui komeasti, joten Jeren tulos -24,25. =) Jeren paikallaanolo oli ihan toista luokkaa kuin ekassa startissa, ja itsekin sain kasattua itseni sen ekan startin harmituksen jälkeen. 8- ja 9-esteiden välillä oli nyt pakko tehdä se valssi, jota olen toisinaan jostain syystä vältellyt. :D

Jere toimi hyvin, mutta itsellä oli ongelmia kunnon kanssa. Olin vasta toipunut flunssasta, joten radalla olo oli kuin olisin tehnyt kuolemaa. :P Kovempaa olisi pitänyt päästä, mikäli olisi mielinyt palkintokorokkeelle. Kolmas osakilpailu vielä jäljellä, ja jos me siellä oltaisiin sitten kumpikin - minä sekä Jere - huippuiskussa. =)

Hyvä fiilis kuitenkin jäi: nyt Jere meni radan puhtaasti ilman kommervenkkejä. Mukavaa saada toinen nollarata myös seuraaviin kisoihin, ettei se edellinen kisa ollut vain "onnenkantamoinen". Tosin mulla on ollut treeneissäkin parempi olo Jeren kanssa - että meidän yhteistyö ja mun ohjauskuviot toimii entistä paremmin. Jihaa!! Jere on cupissa nyt kahden osakilpailun jälkeen viidennellä sijalla.

Alla video Jeren toisesta startista. Hassu Jere ♡ tuosta vierelletulosta on tullut sille melkoinen show. :D

Ensimmäinen kisanolla!

Pieni luova tauko ollut näköjään päivityksissä, vaikka tapahtumiakin on ollut. Jo marraskuun viimeisenä viikonloppuna oltiin Jeren kanssa Salon koirahallilla SWATin järjestämissä agilitykisoissa. Se oli samalla kolmiosaisen Winter-Cupin ensimmäinen osakilpailu.

Edellisellä kerralla hyväksihavaitut Juuson näyttelyhäkki, pientä puuhasteltavaa odotteluajaksi sekä naksutin olivat nyt mukana. Jere olikin koko tapahtuman ajan kohtalaisen rauhallisesti omassa loosissaan. Odottelua tulikin ihan kiitettävästi, sillä meidän luokassa oli lähes 40 starttia, ja koko kisoissa niitä oli muistaakseni lähes 150.

Olin ilmoittanut Jeren kahdelle radalle, ja tämäkin edellisistä kisoista viisastuneena. Kolmas starttihan viime kerralla oli sille liikaa, ja taisi se olla sitä meikäläisellekin.

Eka startti meni vähän tunnusteluksi. Alun paikallaanolo oli melkoista nykimistä. Ekan putken, jonka tosin saikin suorittaa kumminpäin vaan, Jere lipsahti juuri toisin kuin olin suunnitellut - eli oikealta vasemmalle. Tosin se oli sittenkin parempi vaihtoehto, sillä noinhan koira sai paremman vauhdin kolmannelle esteelle eli hypylle. Neloshyppy meni Jereltä ohi, sillä kesken suorituksen hömpän piti mennä tervehtimään yleisöä. Jeren aika 19,28sek ja virhepisteitä 15.

Toka rata tuossa alla sitten videoituna. Paikallaanolo oli taas vähän levotonta, mutta onneksi tyylipisteitä ei jaettu. Aidan vieressä käytiin jälleen pari haukahdusnäytettä antamassa, mutta tällä kertaa mikään este ei tärvääntynyt. Aikaa sen sijaan tärvääntyi, ja ilman ylimääräistä lenkkiä olisi palkintokoroke kutsunut. Aikaerot kärjessä olivat nimittäin tosi pienet. No mutta viimein tuli se kaivattu kisanolla! Jeren tulos siis -31,13 (aika 17,87sek). Sillä irtosivat ensimmäiset pisteetkin tulevia osakilpailuja varten. Jere on tällä hetkellä luokassaan seitsemäntenä hyvissä asemissa kilpakumppaneihin nähden.

Hitsi mä olen ylpeä mun pikku rimpulasta! ♡ Hienostihan Jere muuten radalla toimii, ja toisiksi viimeisen hypyn korjaa kivasti, vaikka jo hetken näyttää siltä, että on painumassa sen ohi. Ja hyvä, että itse katson kääntöpaikalla eteeni ennen kuin Jere tulee ulos putkesta: mähän tönötän keskellä Jeren juoksuväylää. Tyylikästä! :D

Seuraava osakilpailu onkin jo tulevana viikonloppuna.

Touhuviikko

Viime viikko oli täynnä koira-aiheista toimintaa ja tapahtumaa. Sen kieltämättä huomasi nyt alkuviikosta, sillä pojat olivat epätavallisen rauhallisia ja hiljaisia. =) Mitenköhän nuo menot tuppaavatkin aina kasautumaan yhteen syssyyn..?

Maanantaina oltiin Jeren kanssa tavalliseen tapaan EHYTillä agilitytreeneissä. Meillä oli kaahausrata, ja harjoiteltiin kauko-ohjausta. Sitä mun pitääkin treenata tai ainakin sisäistää se itselleni. Mulla on paha tapa ohjata Jereä välillä vähän liikaa ja liian läheltä, vaikkei siihen aina olisi tarvettakaan. Mä varmistelen. Katja mua usein ripittääkin koirahallin treeneissä, että taas sä olet siellä esteissä kiinni, että muistapa vaan luottaa koiraan. Jere nimittäin irtoaa esteille ihan hyvin, mutta mua saa välillä muistuttaa asiasta.

Alla oleva video on parin viikon takaa, kun treenattiin hyppytekniikkaa ja estevälin etäisyyden lukua. Tuo on vaan niin nättiä katsottavaa tuo Jeren kevyt hyppääminen. Ja huomaa pojan innostus meidän treenipalloon! Se on niin Jeren suosikki. =)

Tiistai oli vapaapäivä. Juuson kontaktikurssi päättyi, enkä ilmoittanut sitä tällä erää uudelle kierrokselle. Meidän näyttelykausi starttaa parin viikon päästä, ja kaverikoirarintamallakin on homma vilkastumaanpäin. Tarkoitus ei ole väsyttää vanhusta tarpeettomasti.

Keskiviikkona käytiin Juuson kanssa kaverikoiravierailulla. Meidän ryhmä on vahvistunut kesän ja syksyn aikana, ja mukaan on liittynyt muunmuassa 4-vuotias lapinkoiratyttö Heta. Heta oli mukana keskiviikon vierailulla, ja Juusolla oli maailmankirjat sekaisin. Toinen on niiiiiin naistenmies. =) Vierailuilla toki keskittyy oleelliseen, mutta kohteiden parkkipaikoilla, kun ollaan vapaalla, huomaa selkeästi toisen innostuksen ja sen, kuinka naisseurassa rintaa röyhistellään ja ollaan niin polleaa.

Torstaina oltiin Jeren kanssa koirahallilla omatoimitreeneissä heti aamuseitsemältä. Aikainen lintu madon nappaa. =) Tällä kertaa tehtiin vähän vähemmän ratatreeniä ja keskityttiin eri esteisiin. Täsmätreenattiin ja vahvistettiin esimerkiksi keppejä ilman ohjureita sekä A-esteen ja puomin alastuloa. Lisäksi itse harjoittelin erilaisia ohjauskuvioita kuten takakiertoa ja valssia. Mä olen vasta viimeaikoina alkanut käyttämään valssiakin selkeästi enemmän. En tiedä, miksi olen aiemmin jättänyt sen jollainlailla noteeraamatta ja jopa vältellytkin sitä, sillä monessa tilanteessa se todella toimii ja sillä säästää aikaa. Pitäisi vaan olla avoimempi erilaisille kokeiluille eikä antaa mielen ja toimintatapojen jämähtää.

Lauantaina osallistuttiin Juuson kanssa EHYTillä järjestetävään perinteiseen Vanhojen koirien päivään. Oltiin siellä myös viime vuonna. Tapahtuma sisälsi fysioterapeutti Leena Piiran ja eläinlääkäri Pirkko Hämeenojan luentoja vanhan koiran terveydestä, ravinnosta ja liikkumisesta sekä miten voi jo nuoremman koiran kanssa ennaltaehkäistä ja hidastaa vanhuuden oireita ja pitää nelijalkainen vireänä. Sen jälkeen alkoi käytännön osuus, johon kuului jumppahetki ja sen jälkeen temppurata. Jumpassa, josta alla oleva kuvakin on (Juuso äärimmäisenä oikealla), tehtiin erilaisia liikkeitä, joilla koira saatiin venyttelemään sivuille ja ylös sekä köyristämään selkää - liikkeitä, joiden toistaminen säännöllisesti pitää koiran vetreänä. Kuvassa näkyy temppurataakin osittain: on askellusharjoitusta maassamakaavilla kepeillä, koordinaatiotreeniä lankulla, venyttelyharjoittelua dobo-pallolla sekä erikokoisilla tyynyillä jne. Jumppa oli viime vuoteen verrattuna uutta, mutta tutusta temppuradasta Juuso tykkäsi. Ja meidän vetreällä veteraanilla oli taas ihan omat kuviot joillakin puuhapisteillä, esimerkiksi dobo-pallolla Juuso ei tyytynyt vain venyttelemään, vaan se hyppäsi pallon päälle tasapainottelemaan. Moni paikallaolleista siinä naureskelikin ja ikää kysyessä oli että oho ai niin vanha jo. On kyllä ilo omistaa näin vetreä, iloinen ja reipas veteraani. ♡

Sunnuntaina oltiin Juuson kanssa koirahallilla Borzoi-klubin järjestämässä mätsärissä tsekkaamassa näyttelykunto ja onko karvanlähtötauon jälkeen näyttelyetiketti edelleen muistissa. Messarin tasoiseen tapahtumaan; jossa valokuvataan, videokuvataan ja edellisinä vuosina on jopa televisioitu sitä; ei kehtaa mennä ihan kylmiltään. Ja mullehan tämän vuoden messari on ensikertainen koiran kanssa.

Mätsärissä ei ollut veteraaniluokkaa erikseen vaan Juuso osallistui isoihin aikuisiin. Tuomarina oli täsmälleen sama henkilö, joka tuomaroi tasan vuosi sitten koirahallin mätsärissä samaisessa luokassa. Juuso sai silloin KPn, ja tänäkin vuonna tuomari tykkäsi näkemästään. Juuso voitti parikilpailun, muttei sitten enää punaisten ryhmässä sijoittunut. Kunniapalkintoja ei tällä kertaa jaettu. Yksilöarvostelussa tuomari ei ollut uskoa, kun kerroin Juuson iän, ja kilpailuluokassa hän totesi, että veteraanilla jo liike on niin kevyttä ja komeaa, että punainen nauha tulee.

Nyt on kuitenkin sanottava, että en muista Juuson aikoihin olleen noin helppo handlattava. Sitä ei oikeastaan tarvinnut handlata ollenkaan. Ei maankamaran nuuhkimista tai liiallista tättähäärää. Juuso ravasi supernätisti vierellä nokka pystyssä, muttei ollut liian innokaskaan. Kyllä näillä kehtaa messariin lähteä: Juusolla on homma täysin hallussa, ja jos se noin nätisti menee messarissakin, niin ylpeä saa olla.

Keskusteluja

Iltasanomissa uutisoitiin taannoin kahdesta huskysta, joiden keskinäinen jutustelu oltiin onnistuttu kääntämään ihmisten kielille, tässä linkki. Soitin videonpätkän Juusolle ja Jerelle - ja kas kummaa - pojat ottivat innolla osaa tähän keskusteluun. Pahoittelen oman videoni kuvan ja äänen laatua, mutta idea käynee selväksi. :D Mites te muut koiranomistajat, noteeraako teidän nelijalkaiset ystävänne tuota huskyvideota? Kannattaa kokeilla.

Mitä tänään syötäisiin?

Vitsi, että osaakin olla iloinen Jeren ruokahalun parantumisesta! Tajusin juuri, ettei tässä ole tarvinnut vahtia poikien ruokakuppitoimintaa enää aikoihin. :D Jere syö astiansa tyhjäksi, eikä lähde vaeltelemaan kesken aterian mihinkään muualle. Täten ei myöskään Juuso pääse syömään kahden edestä. Kupin tyhjentämisen nopeudessa Jere häviää edelleen selvästi meidän Suursyömärille, mutta se nyt on sivuseikka.

Jeren nirppanokkailukin on poissa: se syö kaikkia ruokalajeja, mitä sen eteen annetaan. Okei, on se edelleen meidän dieettikoira - sen suurinta herkkua on jogurtti. Mutta mielettömän upeaa, ettei enää tarvitse pähkäillä ruuan merkkiä tai rakeen kokoa. Raksujen liottaminenkin on historiaa. Liekö syynä joku välivaihe sen elämässä vai se, että energian kulutus on noussut melkoisesti lumikinoksissa kahlaamisen myötä, tiedä tuota. Mikäli syynä on jälkimmäinen vaihtoehto, toivotaan kädet kyynäriä myöten ristissä, jotta palaaminen vanhaan ei tapahtuisi kevääntulon myötä...

Loppukevennyksenä Jeren ulko-ovitoimintaa lenkille lähdettäessä. Videopätkä on hieman kaunisteltu versio meidän uloslähdöstä. Ensikseen Juuso on tuossa suorastaan aneeminen. Yleensä se on hyvinkin aktiivinen ja innokas touhottaja, mutta koska se oli päässyt isännän mukana hallille aiemmin päivällä ja saanut olla siellä hyvän aikaa vapaana, oli sillä vähän puhti pois. Toisekseen Jeren pellehypyt ovat tavallisesti aika paljon korkeampia. Ja viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä mainittakoon, että videolta puuttuu kokonaan valjaidenpukemisoperaatio. Kyllä, välillä se on operaatio sanan varsinaisessa merkityksessä: enää mun ei tarvitse edes sanoa "ulos"; riittää että otan valjaat esille, ja pojat tietävät mitä tuleman pitää. Alkaa tolkuton sähellys, ja intoa puhkuen kun koirat siinä vouhottavat, niin yritäpä samalla pukea valjaita päälle... :P