Hyppyhässäkät

Kevätkausi agilitytreeneissä karautettiin käyntiin joulutauon jälkeen, ja parit harjoittelukerrat on jo pidettykin sekä EHYTillä että Koirahallilla. Joulu- ja uuden vuoden aika pääasiassa lepäiltiin ja palauteltiin, mutta kerran käytiin Jeren kanssa hallilla hurjastelemassa.

Koirahallin vuoden eka treenirata näytti seuraavanlaiselta (kuva alla). Heti kärkeen oli 30 metriä suoraa pätkää, joka pisti kyllä välittömästi koetukselle Jeren paikallaanolon. Suoran jälkeen tuli kiva hyppyhässäkkä välistävetoineen. Radalla oli myös rengas, jota ei oltu ihan äskettäin treenattu, mutta jota oli korkea aika taas harjoitella, sillä Jere renkaan idean unohdettuaan saattaa hypätä sen siitä välistä mistä sattuu milloinkin mahtumaan. Siellä oli myös muutama muu harvemmin nähty este kuten okseri, muuri ja pituus. Hyvä, että näitä tuli!

Koirahallin treenirata vko2

Paikallaanolo oli aluksi haahuilua, mutta sujui lopulta. Tiesi kuitenkin, mitä vastaisuudessa olisi syytä vahvistaa, ja niinhän mä kaavailinkin tämän vuoden tavoitteeksi varmemman paikallaanolon. Tuontyyppiset radat voi olla nimittäin tuskaa noin nopean koiran kanssa kuin Jere on: enhän mä olisi ikipäivinä kerennyt ohjaamaan koiraa kentän toisessa päässä oleville hyppyesteille, jos ottaisi lentävän lähdön...

Hyppyhässäkkä (kuten mä esteitä 5-9 kutsun) oli työläs: ensikseen kolme vierekkäistä estettä, ja meikäläisellä ei meinannut rintamasuunta millään pysyä suhteessa esteisiin. Sekin kyllä sujui, mutta pakko myöntää edelleen, että vaikka Jere meni esteet niinkuin piti, oli meikäläisellä tekemistä, ettei kroppa kääntynyt liikaa vasemmalle.

Pituus meni kivasti, mutta sitten tuli taas hankaluuksia: kokeilin ensin tehdä takaleikkauksen 10-esteellä, minkä tiesin jo etukäteen riskiksi. Jere ei aina putkilla ymmärrä takaleikkausta, vaan jää putken suulle ihmettelemään. Tai vastaavasti ensin se menee putkeen, mutta sitten iskee epävarmuus ja se kääntyy takaisin. Ja niinhän siinä kävi nytkin. Omatoimitreeneissä vaihdoin taktiikkaa ja tein pituuden jälkeen persjätön, ja se toimi. Persjätössä vaan ei auta sitten olla sekunnin murto-osaakaan myöhässä, mutta kun ajoitus täsmää, niin olen Jeren oikealla puolella 10-putkella, niin silloin sen kanssa taas ei ole ongelmia. Ja rengas! Tauonkin jälkeen se viimeinkin sujui kertayrittämällä. =)

Tuota paikallaanoloa on nyt treenattu vähän joka välissä, mutta toiseenkin vuoden tavoiteohjelmassa olleeseen kohtaan olen jo tarttunut - nimittäin tehotreeneihin. Kuin tilauksesta koirahallilla alkoi tammikuun alussa agilityohjaajien fysiikkatreenit, johon tietenkin ymppäsin itseni. Treenit kestävät toukokuun loppuun asti. Alkuperäinen tarkoitukseni oli saada ohjaukseen ainakin ketteryyttä ja reaktionopeutta. Ekoissa treeneissä kuitenkin huomasi, miten yksipuolinen meikäläisen kuntopohja on.

Mähän en ollut harrastanut mitään todella kuluttavaa liikuntaa aikoihin ennenkuin aloitettiin Jeren kanssa agility syksyllä -13. Sen mä kyllä huomasinkin: jo yksi radanpätkä sai hengästymään ihan todella - parista puhumattakaan. Agility on siitä hyvä laji (kun parina on maantiekiitäjä), että kunto takuulla kasvaa. Mulle on äskettäin sanottu, että mun tyyli ohjata Jereä on aika kuluttava, että paljon helpommallakin voisin päästä. Mun jalat kuulemma hakkaa kuin Singerin ompelukone. :D Se on osittain omakin valinta: Jere innostuu siitä, kun itse pysyn koko ajan liikkeessä. Lisäksi en ole itse kokenut tyyliäni kuluttavana. Tästä onkin muodostunut harha, että kunto olisi parempi kuin se sitten todellisuudessa on. Kuntoa kartuttaakseni olen jo jonkun aikaa harrastanut intervallijuoksua (juoksua ja kävelyä vuorotellen) ihan vain oman jaksamiseni takaamiseksi. Mutta vaikka mä nykyään jaksan juosta kauankin, niin fysiikkatreeneissä tehdyt vatsalihasliikkeet, punnerrukset jne oli ihan tuskaa. Työsarkaa siis riittää. =)

Fysiikkatreeneissä harjoiteltiin myös valssiliikkeitä, ja voi että mä olin pihalla, kun ei ollut koiraa mukana! En kertakaikkiaan pystynyt eläytymään tilanteeseen. Sunnuntaina Koirahallilla odottikin fysiikkatreenien valssihässäkkä (kuva alla). Jotakin mä olin jo sisäistänyt, vaikken sitä vielä tiedostanutkaan, sillä valssit alkoivat sen isommitta ongelmitta sujumaan. Takakiertona homma tyssäsi aina 9-esteelle, jossa ajauduin liian pitkälle esteen etusiivekkeestä. Se oli kuitenkin positiivista, sillä mulla on ollut valsseissa askelmerkkiongelmia: usein en ole saanut askeliini pituutta ja jään liian kauaksi esteestä. No, nyt se huomattiin, että askelpituus kyllä riittää.

Koirahallin treenirata vko3

Sitten vähän niitä paikallaanoloharjoituksia (video). Kyllä se paikallaanolotaito siellä on, mutta sitä täytyy vaan tehdä ja kaivaa se Jerestä esiin. Tuossa muutamalla eri häiriöllä: Jeren kiertäminen, pysähtymistä välillä, lopussa pudotin Jeren treenipallon maahan ja tein muutamat nykivät liikkeet. Harmi, kun ajauduin ulos kuvasta, että meikäläisen lopun tekemisiä ei näy, mutta Jere pysyi kuitenkin paikoillaan. =) Anette, joka varsinkin on ripittänyt meitä tästä paikallaanolosta, ehdotti että tähän voisi vielä lisätä semmoisen treenin, että juoksen Jeren ohi ja sen pitää silti pysyä aloillaan. Täytyypi seuraavaksi kokeilla.