Tapahtumakalenteri

  • Taija Salokanteleen ratatreenit torstaisin (Jere)
  • Koirahallin vakiotreenit sunnuntaisin (Jere)
  • 25.03.18 Lappalaiskoirien ER (Juuso)

29. tammikuuta 2015

Näyttelyvuoden avaus

Viime viikonloppuna starttasi meidän näyttelyvuotemme Turussa Top Dog Show'ssa. Parannusta viime vuoden EH:lle lähdettiin toki toivomaan, mutta useammalta kuulin, että tuomarimme (Tuula Savolainen) tykkää isommista koirista. Juusohan ei lapinkoiraksi ole mikään iso, keskikokoa hieman pienempi paremminkin. Lisäksi, kun näyttelyyn ilmoitetaan 50 samanrotuista koiraa, tulee ongelmaksi myös se, että miten erottua edukseen joukosta. On tässä nyt pitkällisen tauon jälkeen jokunen näyttely tullut kierrettyä, mutta sen verran vihreä siltikin olen, etten kaikista hienouksista ja kikka-kolmosista tiedä - me mennään kehään sellaisena kuin ollaan ja se sitten kelpaa tai ei. (Siis tietenkin harjataan ja tsekataan että koira on muutenkin siisti, mutta noin muuten luomuna.)

Juuso pääsi taas matkustamaan vanhojen tuttujen tyttöjen kanssa (Kirsin Alma ja Vilma, Lapinpeikon Pirttihirmu ja Dillin-Dallin). Paimiosta kyytiin tuli vielä Kirsin koirien kasvattaja sekä veteraanirouva Aino. Juuso ei tiennyt, mitenpäin sen olisi pitänyt auton takaosastossa olla. :D

Oltiin varsin hyvissä ajoin paikalla, joten veteraani-Juusokin sai odottaa omaa kehävuoroaan yli kaksi tuntia. Vanhusten kehässä Juusoa vastassa olivat Nooa (Lapinpeikon Guuma Galle, mulle tuttu koira jo Maailmanvoittajasta, ja jolle Juuso oli Helsinki Winnerissä hävinnyt) sekä Jeren isoisä Herkko (Staalon Hervoton, joka niinikään on samoissa näyttelyissä meidän kanssa käynyt). Veteraania oli siis joka lähtöön: Nooa oli vasta päässyt veteraani-ikään, Herkko täyttää seuraavaksi jo 14v ja Juuso oli sitten siitä väliltä. =)

Juuso oli arvosteltavana ensimmäisenä. Olin todella tyytyväinen, kun arvosanaksi ilmoitettiin ERI - tavoite saavutettu. =) En tiennyt, miten paljon koiran koko oli edellisissä näyttelyissä Savolaisen kehässä vaikuttanut arvosanaan, mutta myös EH kävi itsellä mielessä. Eihän yksi ja tietty asia, jos se on suht pikkujuttu, kai voi arvosanaa kovin alentaa, mutta tuomareistakaan ei aina tiedä... Pienoisen yllätyksen aiheutti kilpailuluokassa sitten se, että Juuso sen voitti. Mä menin taas ihan lukkoon ja luokan päätteeksi painuin hakemaan arvostelua ja siinä tuomaripöydän ääressä ääneen ihmettelin, että missäs se meidän arvostelulomake on, kun kaikkien muidenkin niin helposti löytyy. Siihen kehäsihteeri virkkaa, että tuuttehan te ROP-VET -kehään vielä. Jep... Ehkä mä vuonna 2500 olen kokenut kehäkävijä, enkä esitä älyttömiä kysymyksiä tai ylipäänsä edes ajattelen... :D Juuson arvostelu:
"11v. hyvässä kunnossa oleva veteraaniuros. Riittävä raajakorkeus. Hyvä pää, hieman pyöreät silmät. Hyvät taittokorvat. Hyvä rungon tilavuus. Hyvin kulmautunut takaa. Pitkät hieman suorat olkavarret. Hyvä raajaluusto. Hyvä häntä. Etuliikkeissä hieman löysyyttä, sivuliikkeissä edelleen hyvä pitkä askel. Hyvä karvan laatu."
ROP VET -kisassa Juuso sai vastaansa Ainon, joka on Veteraani-Maailmanvoittaja -14 sekä tuplavoittaja Messarissa. Hämmästys oli melkoinen, kun Juuso meni nappaamaan ROP VET -tittelin. Ainakaan en itse ollut moista ajatellutkaan realistisena. Ruusukkeet jaettuaan Tuula Savolainen sanoi meikäläiselle ja Katjalle, että on aivan ihana nähdä tämän ikäisiä veteraaneja näin hyvässä ja virkeässä kunnossa. Tällaiset kommentit kyllä ilahduttaa. =) Toistelen tässä taas itseäni, mutta jälleen jäi SA saamatta ja näinollen myös kilpailu siitä kolmannesta SERTistä. Veteraaneille sitä ei herunut ainoallekaan, ja kautta linjan SA oli kiven alla.

ROP-veteraani Juuso tietenkin jäi BIS-VET -kehään myös. Olihan se aina kunnia. Menestystä siellä ei tullut. Tuomari oli unkarilainen, joten en odottanutkaan, että poimisi tällaisen alkukantaisen suomalaisrodun, kun joukossa oli niitä oikeita show-koiria. Mutta isossa kehässä oli pirun hienoa olla: nyt tunsin itseni taas vähän varmemmaksi kuin Tervakoskella viime elokuussa, ja Juuso ♡ meni sellaisella draivilla  ja pitkällä askeleella, että mä en enää pysynytkään Juuson perässä reippaalla kävelyvauhdilla, jolla oon tähän asti Juusoa kehässä handlannut, joten mun oli lennossa pakko kääntää juoksun puolelle. Juuso jaksoi muutenkin olla ryhdikkäästi isossa kehässä, ja pitkä päivä ei näkynyt sen esiintymisessä. Mä olin pakahtua ylpeydestä. Juuso ♡ Juuson meno oli tallentunut myös Kuvauksellista-sivustolle.

Syy lentävään raviin saattaa olla se, että Juuso kävi synttäriensä kunniaksi ensimmäistä kertaa elämässään hierojalla. Viime vuoden näyttelyissä tuli pariin otteeseen kommenttia ahtaista takaliikkeistä, ja ajattelin että voisko hieronta tähän auttaa. Koira oli itseasiassa kauttaaltaan jumissa, ja hieronnan aikana Juuson ilmeistä näki, että aika kipeää aluksi teki. Se kuitenkin auttoi, ja omaankin silmään Juuson meno oli heti huomattavasti jouhevampaa. Mutta olipa hyvä, että alettiin käydä näyttelyissä. Enpä olisi niitä ahtaita liikkeitä itse varmaan havainnutkaan. Hieronnan suoritti EHYTillä vanha työkaverini Minna Oksanen, joka uudelleen kouluttauduttuaan on nyt jo useamman vuoden tehnyt hierojan hommia. Minna on tosi rauhallinen ja sai meidän tättähääränkin rauhoittumaan siihen laverille makaamaan. =)

Ei kommentteja: