Noin puolitoista viikkoa sitten Seni palasi takaisin Erjan hoiviin ja vastaavasti sain oman kullanmuruni Juuson takaisin. Tavallaan oli haikea luopua Senistä: se oli minua kohtaan niin välitön ja ystävällinen, ihan kuin se olisi tuntenut minut aina. Jo ensimmäisenä iltana se kömpi sohvalle kainaloon rapsutettavaksi. Ja kun oli nainen talossa, käyttäytyi Jerekin sen mukaisesti: ei ollut jälkeäkään siitä keskenkasvuisesta häsläävästä villikosta, vaan poika käyttäytyi kuin herrasmies ikään, kun piti morsiameen tehdä hyvä vaikutus. (Todettakoon nyt kuitenkin, että fiksu Jere poistui talosta samalla ovenavauksella kuin Senikin, ja nyt täällä on taas se vanha tuttu Pentu...)
Juuso oli kuulemma viihtynyt Tammelassa vallan mainiosti, eikä minulla mitään päinvastaisia pelkoja asiasta ollutkaan. Se oli ollut siellä ihmisten maskotti ja kerjännyt silityksiä kaikilta mahdollisilta. Leikkikaverin Juuso oli löytänyt siskontytöstään Nikistä, jonka kanssa se oli viettänyt paljon aikaa. Reissu oli ollut Juusolle aika jännittävä, sillä Erja kertoi, että Juusolle ei aina ollut ruoka maistunut - siis mitäh, maailman suurimmalle ahmatille??! :D
Paluu normaaliin arkeen ei meillä mennyt ihan putkeen. Juuson vatsa meni sekaisin melkein samoin tein, kun se oli taas tänne kotiutunut. Sen vatsassa ei pysynyt mikään. Ja kun sain Juuson kuntoon, oli Jeren vuoro. Melkein kaikki talon matot menivät vuorollaan pyykkiin ja mopille riitti töitä. Koirien peräpäitä sai pestä yhtenään, mistä turkki, jota ei normaaliolosuhteissa tarvitsisi pestä kuin 2-3 kertaa vuodessa, ja jota nyt saippuoitiin keskimäärin viisi kertaa päivässä, muuttui ihan hamppuiseksi. Ruokaa ei kannatanut syöttää, kun se ei sisällä pysynyt, ja koirien kropat riutuivat. Loppujen lopuksi mulla oli kaksi kapisen näköistä koiraa. :P Onneksi kumpikaan ei kuitenkaan ollut apea tai masentunut, eikä lopputuotteen mukana ollut verta, joten lääkäriin asti ei ollut tarvis mennä. Syötin kummallekin pojalle Canicur-tablettikuurin ja varmuuden vuoksi madotin molemmat, ja lopulta sekä Juuson että Jeren vatsat rauhoittuivat. Nyt kumpikin on jo ok.
Toinen ongelma oli se, että kun kumpikin oli melkein kaksi viikkoa viihtynyt naisseurassa, eivät pojat meinanneet tulla aluksi toimeen keskenään. Varsinkin Jeren ulkoisessa olemuksessa huomasi sen, miten petetyksi se itsensä tunsi, kun se huomasi Senin täältä poistuneen ja että Juuso oli tullut tilalle. Nyt on tämäkin asia normaalissa kuosissa.
Nyt alkoi taas armoton jännitys - toivottavasti tällä kertaa saadaan pikku-Senejä ja -Jerejä maailmaan! =)
