Jouluajan puuhasteluja

Niin se joulu tuli ja meni. Meillä se vietettiin rauhallisissa merkeissä: nautittiin ja oleskeltiin vain, ja hyvin vähän reissattiinkaan missään. Ostin Juusolle yhdistetyn joulu- ja synttärilahjan, Trixien Poker Box -aktivointipelin. Hellyyttävä näky, kun toinen on niin kovasti tohkeissaan uudesta lelustaan.

Juuson ensikosketus aktivointipeleihin tapahtui reipas vuosi sitten, kun Juuso kaverikoiran ominaisuudessa osallistui Mustin&Mirrin Eläimellistä menoa -lemmikkitapahtumaan. Siellä esiteltiin erilaisia lemmikkien harrastusmahdollisuuksia ja lemmikkitarvikkeita, oli koirien muotinäytöstä yms. Juuso päätyi koekaniiniksi esiteltäessä erästä Nina Ottosonin aktivointipeliä. Siellä se poika hääräsi heti into piukeana lavalla lelun kimpussa.

Tämän vuoden marraskuussa osallistuin Juuson kanssa EHYT-areenalla Halikossa järjestettyyn Vanhojen koirien päivään. Ohjelmassa oli luentoja koiran vanhenemisesta ja sen ensimerkeistä, koiran lihaskunnon ylläpidosta, sydänvaivoista jne. Lisäksi siellä oli fysioterapeutin tekemä treenirata sekä erilaisia aktivointipelejä kokeiltavaksi. On varmaan tarpeetonta kertoa, mihin Juuso tykästyi kaikkein eniten. ;) Tapahtuman jälkeen päätin ostaa Juusolle pelin joulupukin konttiin.

Onhan meillä ollut ja on edelleenkin erilaisia kotitekoisia aktivointileluja, puuhaboksi muun muassa, josta kerroinkin kesäkuun postauksessa. Juuson ollessa nuorempi, täytin tavallisen tyhjän limsapullon raksuilla, korkki kiinni ja Juusolle puuhailtavaksi. Nätisti Juuso osasi kiertää korkin irti sitä rikkomatta ja ottaa raksut esille. Samaa on kokeiltu myös Jerelle. Toinen järsii korkin tuhannen päreiksi ja ottaa raksut. Käyhän se toki niinkin... :D

Oikea tekniikka alkaa löytyä

Jerellä on ollut oma joululahjansa jo jonkun aikaa käytössäkin. Sille hankin puuhapallon, jonka sisälle saa kätkettyä herkkuja. Meillä on ollut se käytössä Jeren agilitytreeneissä, mutta Jeren uudesta harrastuksesta ihan oma postauksensa vähän tuonnenpana.

Testing testing

Tänä vuonna blogi on ollut edellisiä vuosia hiljaisempi, vaikka koirien kanssa on ihan kivasti puuhasteltu yhtä ja toista. Hiljaisuus johtuu kokonaan blogin ylläpitäjästä, joka sai opintonsa päätökseen tässä joulun alla. Kulunut vuosi - varsinkin tämä syyspuoli - on ollut varsin hektistä aikaa erilaisten kirjallisten töiden, portfolion ja näyttöjen vuoksi, eikä blogille ole kauheasti aikaa liiennyt. Toivotaan, että alkava vuosi olisi hieman rauhallisempi. =)

Joulurauhaa

Juuso ja Jere toivottavat bloginsa lukijoille oikein lämpöistä joulua! =)

Juuso mätsärissä

Uskaltauduin tänään Juuson kanssa Salon Koirahallille Borzoi-klubin järjestämään match show'hun vuosien ja vuosien tauon jälkeen kokeilemaan, mitenkäs ne kauneuskilpailut Juusolta sujuu. Meillähän on ollut yhtä jos toistakin ongelmaa kehäkäyttäytymisen kanssa, kun tuo äijä on tempaissut heti kehään mentyään kunnon kierrokset haastamalla ensin muita tuijotuskilpailuun ja menettämällä hermonsa siinä kuitenkin itse. Homma on kulminoitunut siihen, että tuomarin tutkiessa Juuso ei anna katsoa hampaitaan, ja eihän silloin kunnon arvosteluakaan voi saada. Eikä se muille räkyttäminenkään mitään kaunista ole...

Juuso ei muutenkaan ole kaikkein helppoluonteisin koira. Se on yleensä lupsakka juu, mutta se osaa myös olla erittäin itsepäinen. Ja kun se vielä on kohtalaisen kova koira, niin sillä on pokkaa kyseenalaistaa ja olla asioista eri mieltä. Ja näyttelyiden suhteen olen tehnyt niin monta virhettä Juuson kanssa kun olla ja voi. Ensikseen olen liian monta kertaa antanut sen ihan vieraallekin ihmiselle handlattavaksi, kun en ole jännitykseltäni uskaltanut itse kehään mennä. Tai jos olenkin ollut Juuson kanssa kehässä, olen liikaa keskittynyt kaikkeen muuhun kehätoimintaan ja antanut Juuson rauhassa kerätä ne kierrokset kroppaansa.

Olin jo valmis heittämään pyyhkeen kehään, mutta koska en ole luovuttajatyyppiä, olen tullut tässä vuosien saatossa toisiin ajatuksiin. Ilmoitin Juuson viime keväänä Tutkitaan vaan - käsittelyä koiralähtöisesti -näyttelykurssille, jossa perehdyttiin niihin syihin, mistä erilaiset peikot kehässä voivat johtua ja vinkkejä, miten sudenkuopat vältetään. Sain kyseiseltä kurssilta itselleni ihan hirveästi voimavaroja.

Olemme nyt syksyn aikana osallistuneet paikallisen koirakerhon järjestämälle näyttelykurssille, jossa taas keskitytään koiran esittämiseen ja esiintymiseen. Kurssi on ollut sisätiloissa ja halli on ollut välillä tupatenkin täynnä koiria - mahdollinen stressin paikka siis Juusolle. Jätkä on kuitenkin ollut oikeinkin esimerkillisesti: yhtään ei räyhää kanssatreenaajille, ravaa nätisti, hampaatkin annetaan mukisematta katsoa ja mikä parasta - väliajoilla se saattaa käydä meikäläisen viereen makoilemaan, se osaa ottaa rennosti! Mukanani olen tietty kantanut Tutkitaan vaan -kurssin oppeja, mutta Juusossa on tapahtunut totaalinen täyskäännös, jotakin on ihan täydellisesti muuttunut.

Mätsärin suhteen mulla siis oli jos ei nyt odotuksia niin ainakin toiveita. Juuso esiintyi isoissa aikuisissa, johon oli ilmoitettu 26 koiraa. Alkukarsinta käytiin parikilpailuna. Meinattiin mokata samointein, kun Juuso ravatessa katseli liikaa mun taskuja herkkujen toivossa ja ajautui meikäläisen kulkuväylälle. Astuin Juuson tassun päälle ja se tietenkin rääkäisi ihan kunnolla. Ei kuitenkaan onneksi vaikuttanut mihinkään: ravi jatkui, ja tutkimisen sai tuomari tehdä ihan rauhassa. Juuso voitti parikilpailunsa. Mä olin jo siinä vaiheessa pakahtua ylpeydestä, niin hienosti oli Juuso kehässä ollut. Punaisten kehässä päästiin kuitenkin vielä jatkoon, kun karsintaa tehtiin. Juuso oli lopulta isojen aikuisten viides ja sai tuomarilta vielä kunniapalkinnonkin. Iloinen ja valloittava tättähäärä, luonnehti tuomari Juusoa. Voi mun murua! Aivan huippusuoritus! Ehkä me vielä ihan oikeaankin näyttelyyn joku kaunis päivä uskaltaudutaan...

Juuso ja kunniaruusuke

Pompen taudin testitulokset

Juuso ja Jere kävivät viime viikolla luovuttamassa verinäytteet Genoscoperille Pompen taudin genotyypin selvittämiseksi. Alkujaan ajatukseni oli testata vain Jere sen jälkikasvun takia, mutta kun selvisi, että Juuson Tino-veli (C. Tittelintuure) on statukseltaan kantaja, alkoi Juuson tilanne kiinnostaa.

Se, miten Pompen tauti periytyy, ja että koiran status pystytään määrittämään, on suhteellisen uusi juttu. Taudinkuva on seuraavanlainen, kopioitu Lappalaiskoirat ry:n nettisivuilta: "Koirilla Pompen tauti ilmenee mm. hidastuneena kasvuna, toistuvana liman oksentamisena, etenevänä lihasheikkoutena ja jatkuvana läähätyksenä. Tautiin liittyy myös käänteisvirtaus ruuansulatuskanavassa, johtuen laajentuneesta ruokatorvesta sekä sydänpoikkeavuuksia. Sairauden ensioireet puhkeavat n. seitsemän kuukauden ikäisillä pennuilla. Koska sairaus on etenevä, siitä kärsivät koirat joko kuolevat tai lopetetaan yleensä ennen kahden vuoden ikää. Koirien Pompen tautiin ei ole hoitoa."

Meidän testitulokset tupsahtivat torstaina sähköpostiini. Niin siinä kävi, että myös Juuso on kantaja. Se, mitä kautta kantajuus on tullut, onkin nyt mahdoton selvittää, sillä Teeläisten vanhemmat sekä niiden takaa löytyvät koirat sukutaulussa ovat kaikki jo edesmenneitä. Toivottavasti myös sisarusten omistajat innostuisivat testauttamaan koiransa, niin saataisiin tietää, mikä on Tzeron, Meten ja Saanan tilanne.

Jere sen sijaan on statukseltaan terve, mikä olikin oikein hyvä uutinen. =)