Ajatuksia Jeren jalostuskäytöstä

Viime viikolla jouduin yllättäen pohtimaan asiaa, jonka piti olla ajankohtainen aikaisintaan vuonna 2011. Juuson kasvattaja Erja oli pienen mutkan kautta päätynyt Jereen miettiessään sopivaa urosta nartulleen Senille (Cimulin Ustit) ja tiedusteli, olisinko jo valmis antamaan Jeren jalostuskäyttöön. Olin tottakai otettu ja iloinen ehdotuksesta: kukapa koiranomistaja nyt ei toivoisi oman lemmikkinsä jatkavan sukua. En kuitenkaan antanut vastaustani ihan suoralta kädeltä, vaan sanoin miettiväni hieman asiaa.

Minua vaivasi parikin asiaa Jeren suhteen. Ensikseen Jere on vielä niin nuori, reilu puolitoista vuotias. Okei, ei se enää mikään pentu ole, mutta hieman kesken henkisen kehityksen vielä. Toisaalta nuorempiakin koiria kuin Jere toki on käytetty jalostukseen, ihan tietoisestikin. Mietinkin sitä, missä kohtaa iässä ja henkisessä kehityksessä kulkee se raja, milloin ehdoton ei muuttuu vastauksena myöntäväksi. Osittain se on koirakohtaista. Missä kohtaa oli Jere menossa?

Toinen mietinnän aihe oli Jeren luustokuvaus, tai paremminkin tulosten puuttuminen. Kuvaaminen oli kyllä pyörinyt mielessä, ja olin asettanut itselleni epämääräisen ajan, että Jere menee kuvauksiin "tulevan kevään aikana". Suomenlapinkoiran PEVISA vaatii, että ainakin lonkkakuvaus olisi suoritettu, kun koiraa aletaan käyttää suvunjatkamisessa. Olen myös itse tarkka ja vastuuntuntoinen tästä, ja saatan hiljaa mielessäni ihmetellä jopa sitä, että kun omistaja (tämä ei nyt ole suunnattu kehenkään koiranomistajaan erityisesti) vie nelijalkaisensa lonkkakuvauksiin, niin miksi ihmeessä ei kuvata samalla kyynäriä, kun se menisi kätevästi siinä samalla, kun minulle tämä on itsestäänselvyys. En vaadi itseltäni yhtään sen vähempää, päinvastoin. Juuson olen kiikuttanut lähes kaikkiin mahdollisiin tarkkeihin ja testeihin, ja Jere todennäköisesti tulee aikoinaan käymään läpi saman rotlan. Jalostustarkastukset, luonnetestit ym. ovat kuitenkin kultaakin kalliimpaa tietoa koirasta niin itselle, kasvattajalle kuin rotuyhdistykselle, ja pelkkä plussaa "niiden pakollisten tarkkien" päälle. Toki omistaja tuntee oman koiransa kaikkein parhaiten, mutta kertomus on yleensä aina jossain määrin subjektiivinen. Erilaisissa testaustilanteissa arvostelija on objektiivinen ja ammatillinen taho.

Päätös oli lopulta yllättävän helppo tehdä, ja vastasin Erjalle myöntävästi. Luustokuvaus hoidetaan alta pois heti alkuvuodesta. Jeren sukutaulussa lonkkatulokset näyttävät hyvältä, joten tuskin Jeren itsensäkään kohdalla tulee eteen mitään katastrofia, mutta parempi silti varmistua asiasta. Myös morsiamella on terveet lonkat. Ja mitä tulee Jeren henkiseen kehitykseen, niin pahimmat murkkuilut se on jo jättänyt taakseen, ja se on alkanut vähitellen muistuttaa aikuista koiraa. Jere on rasavilli luonnonlapsi, mutta Senin ikä ja kokemus kompensoivat Jeren nuoruutta. Jere on perusterve, mukavanluonteinen ja reipas poika, joten mitään ylistepääsemätöntä syytä olla käyttämättä sitä jalostuksessa en löytänyt. Astutus tapahtuu vuodenvaihteessa ja mahdolliset pennut syntyvät Cimulin kenneliin.