Tänään olin Juuson kanssa virallisessa koiranäyttelyssä kuuden ja puolen vuoden tauon jälkeen, vaikka joskus taisin vannoa, ettei enää ikinä. Ja vieläpä Turku KV:ssa, josta meikäläisellä ei ole mitään lämpöisiä muistoja kummankaan koiran - ei Juuson eikä Jeren - suhteen. Vitkuttelin ilmoittautumisen kanssa viimeiseen päivään, mutta lopulta ajattelin, että jostain se on aloitettava. Kun noita lähinäyttelyitä ei nyt niin hirveän usein ole. Kiva tässä oli se, että vanhus kerkesi täyttämään juuri 10 vuotta, niin sen sai ilmaiseksi veteraaniluokkaan.
Jännitin näyttelyä jo eilen ja sama tärinä jatkui tänäänkin. Kai se suurimmaksi osaksi johtui noista vanhoista huonoista kokemuksista ja pelkäsin niiden toistuvan. Ennen kehään menoa huomasin Juuson turkin hieman hilseilevän, minkä heti ajattelin olevan merkki stressistä, ja mikä aiheutti meikäläiselle lisää ahdinkoa. Mutta kehässä huomasin, että peikko oli enää vain omassa päässäni. Juuso oli kehässä tosi nätisti, ravasi ja poseerasi kauniisti, eikä edes vilkuillut kanssakilpailijoihin. Hampaiden esittämistä jännitin erityisesti, mutta kun sekin sujui mallikkaasti, oli tilanne ikäänkuin ohi. Olinkin yhdelle kaverilleni sanonut ennen kehäänmenoa, että arvosanasta viis, kunhan Juuso esiintyy edukseen kehässä ja kerrankin saadaan tasapainoinen arvostelu.
Juuso oli tänään VET EH3. Loppukättelyissä tuomari sanoi, että komea koira, joka tällä hetkellä on aika karvaton, mikä aiheuttaa sen, että runko näyttää vähän turhan pitkältä. Arvostelu kokonaisuudessaan:
"Hyvin säilynyt veteraaniuros. Hyvä pää ja ilme. Riittävät kulmaukset. Hieman pitkä lanne. Oikea-asentoinen häntä. Turkki ei parhaassa vaiheessa. Esiintyy reippaasti. Etuliikkeet saisivat olla yhdensuuntaisemmat."
Hyvinsäilynyt, esiintyy reippaasti - voiko vanhuksesta kauniimmin sanoa... ♥
Sattuipa pieni ei-mennyt-niinkuin-strömsössä -episodikin, kun oltiin jo käyty oma kehäkierros tekemässä ja olin vienyt Juuson häkkiin seuratakseni sen jälkeen, miten kaverilla menee oman koiransa kanssa junnunartuissa. Kesken kehän eräs nainen koputtaa meikäläistä olkapäähän, ja huomaan, että hänellä on Juuso mukanaan. Juuso oli kuulemma murtautunut näyttelyhäkistä ulos, ja onneksi hän oli sen huomannut - kun kerran oli majoittautunut meidän viereen häkkialueella ja sattunut olemaan paikalla. Suurkiitos!! Ties mistä olisi Juusoa saanut etsiä, jollet olisi ollut paikalla. Täytyy nyt vähän tuunata tuota häkkiä.
Välitilinpäätöksen aika, ja mitä olen nyt kantapään kautta oppinut koiranäyttelyistä:
- Mene Juuson kanssa itse kehään, ei ketään muita handlereita
- Keskity omaan koiraan ja vain omaan koiraan, unohda kaikki mitä muualla kehässä ja sen laidalla tapahtuu
- Näyttelyhäkki on ihan ehdoton
- Lopeta liika jännittäminen - vaikka sitten keinotekoisesti (Antistress-tabletit on aika tehokkaita :D )
Joku otti kehän laidalla kuviakin. Toivottavasti niitä tulee myös nettiin. Olisi nimittäin kiva nähdä Juuson esiintymistä "ulkopuolisen silmin". Muoks. 20.1.14: toiveeseeni vastattiin, ja sain sähköpostiini otoksen Juusosta. Voi tuota toisen ahnetta katsetta! Kiitos Terhille kuvasta! =)
Juuson kasvattaja taasen löysi naamakirjan ihmeellisestä maailmasta pari kuvaa esiintyjästä. Ihanuus ♥
Juuson kasvattaja taasen löysi naamakirjan ihmeellisestä maailmasta pari kuvaa esiintyjästä. Ihanuus ♥
3 kommenttia:
Tervehdys! Bongasin blogisi toisesta blogista ja huomioni kiinnitti tämän uusimman postauksesi otsikko, sillä samassa näyttelyssä oltiin =)
Ja samoilla fiiliksillä, nimittäin minäkin vähän hikoilin ennen kehään menoa, koska Wiimalla pukkasi hilsettä turkkiin, sitäkin vähän hämmensi tuo outo ympäristö (ekat kisat). Mutta meidän mittapuulla meni sitten kumminkin ihan kivasti.
Ja hienosti oli mennyt teilläkin, kiva kiva, onnea!
Ja niitä valokuvia, toivottavasti minäkin osun sellaiselle nettisivulle, jos niitä joku julkaisee =)
Hetkinen - oliko esiintymisnumeronne 1745? Jos oli, niin meidän kamerassa on ainakin yksi kuva teistä :) Vähän hämärä ja epätarkka, mutta kuitnekin. Ilmoittele terhinp_at_gmail.com, mikäli haluat sen sähköpostiisi.
(korvaa _at_ merkillä @, kuten varmaan arvasitkin)
Terv Terhi
Hienoa, että pääsit fiiliksiin :) Meillä on kans monta vuotta ollut taukoa.
Jäi edellisestä mätsäristä huono kokemus seuraavan viikonlopun näyttelyyn: yli 10 cm korkeampi iso musta uros hyökkäsi takaa, kun odoteltiin kehään pääsyä :/ Ehkä tästä vielä... ;)
^Voi itku! :/ Se on harmi, ettei kaikki ihmiset tajua sellaisessa tungoksessa kuin näyttelyissä on, pitää koiriaan tarkemmin silmällä, kun koira ei tarvii kuin sekunnin murto-osan, niin se on jo täydessä toimintakunnossa. Toivottavasti Umulle ei jäänyt mitään traumoja.
^^Terhille kiitos kuvasta vielä tätäkin kautta! =)
Lähetä kommentti