Karvasota!

Kuva kertonee kaiken oleellisen, missä meillä tällä hetkellä mennään: pojilla on jumalaton sulkasato. Jerellä on karvanvaihto jo täydessä tohinassa, Juuso vasta pikkuisen lämmittelee konetta käyntiin. Harjausta harrastetaan joka päivä, ja pikaisenkin toimenpiteen lopputulos on nähtävissä yläkuvassa. Ei sitä vaan voi käsittää, että mistä sitä karvaa oikeen riittää, ja kestää tosi kauan, että karvanvaihto näkyisi koiran kropassa edes pikkuisen. Jere on nyt kiihtyvään tahtiin pursuillut kolmatta viikkoa, ja sillä on kyljessä vasta pieni kuoppa, josta lienee kaikki pohjavilla lähtenyt, ei muuta. Mutta kiitos ja ylistys Furminator nimiselle vempaimelle - on kyllä näin karvanlähdön aikaan kapistus vailla vertaa!

Täällä ollaan kyllä sellaisissa helteissä paistateltu, ettei tuota karvanlähtöä pitäisi yhtään kummastella: aurinko on porottanut viikkotolkulla pilvettömältä taivaalta, tuuli on ollut ihan olematon ja 30 asteen rajapyykki on takuulla paukkunut useampanakin päivänä. Ukkonen sadekuuroineen on toisinaan piipahtanut, mutta ilmaa se ei ole yhtään viilentänyt tai raikastanut. Pojat jaksavat vouhkottaa menemään samalla tahdilla kuin muulloinkin, vaikka pyrinkin lenkittämään ne aamun viileydessä tai illalla auringon laskettua. Jere hakee helpotusta tuolta kylmäeteisestä, johon aurinko ei pääse paistamaan missään vaiheessa päivää (ainut paikka tässä huushollissa missä näin on), mutta Juuso on ymmärtänyt tuulettimen idean: kun se on päällä, jätkä linnottautuu makoilemaan ihan sen eteen. Kun se ei ole päällä, Juuso saattaa mennä istumaan laitteen viereen ja katsoa mua tyyliin "hei täältä ei tuu mitään". Sitte emäntä menee räppäsemään ropelin pyörimään, kun kerran käsketään. :D

Synttärionnea Jere!

Jere, pieni rasavilli säheltäjäni. Tänään tulee mittariin jo kolme vuotta. Sinä olet kuitenkin päättänyt pitää olemuksessasi pentumaisuuden: sinä iloitset, leikit, söhellät, törmäilet ja pompit kuin pari vuotta sitten, silloin kun olit ihan oikeasti pentu. Olet aikuistunut ja kasvanut monessa suhteessa, mutta toisaalta olet säilyttänyt sen viattomuuden ja lapsellisuuden, mikä sinulla jo tänne tullessasi oli. Jere, ikioma - ja ehkä ikuinen pentuni - onnea synttäripäivänäsi! =)

Synttärirapsutukset myös sisko-Usmalle ja veli-Haldille, sekä vilkutukset Raidalle sinne pilvenreunalle.

Kesälaitumilla

Mikäs on sen mukavampaa kuin kirmailla vapaana viilenevässä aurinkoisessa kesäillassa. Emännän koulukiireet ovat nyt hetkeksi aikaa taaksejäänyttä elämää, joten on enemmän aikaa koirakaveruksillekin jaettavaksi.

Jerelle on alkaneet muodostua silmälasit, pätevän näkönen jätkä. =)

Juuso se jaksaa touhottaa ihan samaan malliin kuin nuorempanakin. Ei uskoisi, että se täyttää seuraavaksi jo 8 vuotta. Eihän se lapinkoiralle ole ikä eikä mikään, mutta esimerkiksi näyttelyihin Juuson voisi kohta jo ilmoittaa veteraaniluokkaan.

Jere on ihan mahtavassa turkissa tällä hetkellä. Varsinkin tuo rintakarvoitus on varsin miehekäs. :D Totuus on kuitenkin se, että kun silmätarkissa kuukausi sitten käytiin, ja myös vaa'alla poikettiin, niin se näytti vain 17,3 kiloa. Mun pieni siro ketunpoikaseni.

Kyllä luonto vaan on kaunis näin alkukesästä, kun kaikki se vehreys puhkeaa kukkaan.

Eipä Juuso häviä pörröisyydessä nuoremmalleen ollenkaan. Meidän äijä vaan on rakenteeltaan vähän rotevampaa sorttia. :)

Jere touhottaa päivät pääksytysten sata lasissa, täydellä höyryllä...

...ja iltaisin on voimat kulutettu viimeistä pisaraa myöten. Joskus pitää kyllä kokeilla käsiviehetreeniä Jerelle. Siitä se varmasti tykkäisi: saa juosta niin lujaa kuin sielu sietää ja saa ajaa jotain takaa.

Illalla oli ukkosta ilmassa. Taivas oli pikkuisen pelottavankin näköinen.

Kehunappi

Jekkulat heittivät ilmoille tuollaisen Kaunis nappi -haasteen - tai itseasiassa Quu ei osoittanut sitä erityisesti kenellekään, mutta me päätettiin tarttua tuumasta toimeen. Homman nimi on se, että napin yhteydessä pitää julkaista 3-5 sellaista kuvaa, jotka ei ole ennen täällä esiintyneet, ja kertoilla niistä pikkuisen. Hahaa, viimeinkin kanava jonka varjolla voin laittaa muutaman kuvan Juuson vauva-ajoista. :D Laatu ei päätä huimaa: alkuperäiset kuvat on otettu filmipokkarilla vuonna kivi ja kanto, ja skannatut paperikuvat ovat tässä vuosien varrella olleet melkoisesti kolhujen armoilla. Eli tässä Juuso reilu kaksikuisena, kuvia ensimmäisten yhteisten viikkojemme varrelta:

Ja sitten Jere mielitällingissään eli jälkeen rapaisimmassa kuraputissa pörräämisen:

Nappi piti myös lahjoittaa eteenpäin, me annetaan se Ruskalle (Miskajasmin Naruska), Tiko-Tikolle (Hiidenlahden Tiko) sekä suomenlapinkoira Allulle (hellyyttävä rullalautavideo ilahduttaa yhä edelleen). Muunmuassa teitä me seuraillaan. =)