Kauaa ei ehtinyt vierähtää edellisestä koiratapahtumasta, kun taas mentiin. Tänään oltiin Turussa Elonäyttelyssä. Vaikka lappalaiset olikin sijoitettu esiintymään heti aamusta, aurinko porotti jo silloin uuvuttavasti pilvettömältä taivaalta. Emäntä tuskaili nahoissaan, ja Jere ehti hermostua (jälleen) muutaman kerran kehän laidalla.
Jere on jo Karjaan-näyttelystä lähtien pudottanut turkkiaan oikein tupottain; sille on muunmuassa muodostunut hervottomat kuopat lapojen kohdille, siitä on pohjavilla lähtenyt miltei kokonaan. Mieteinkin viikolla, kehtaanko viedä puolikaljua koiraa näytille ollenkaan. No, ilmoittautuminen oli maksettu, oli rohkaistauduttava!
Ja kyllähän se kannatti: vanha tuttu EH sieltä tosin tuli, mutta oikein lupaavalla arvostelulla. Arvostelu kokonaisuudessaan löytyy Jeren omilta sivuilta. Lisäksi oon aika tyytyväinen luokkavoitosta: vastassa oli nätti pörröinen nuori mies musta merkein, jonka Jere kuitenkin päihitti. Olin kyllä todella hölmistynyt, kun tuomaritäti kilpailuluokassa osoitti Jereä ja sanoi: "Tämä koira voittaa." Jotenkin oon aina asennoitunut siihen, että musta voittaa muut värit - nyt olin väärässä. =) Ja mistä oon ihan erityisen onnellinen, oli Jeren ravaaminen: nyt se ei riekkunut ympäriinsä ja esittänyt muitakaan sirkustemppuja, vaan juoksi oikein nätisti. Muutenkin tenava oli melkosen helppo esitettävä tänään. Onneksi, kun ajattelee sitä paahdetta, jossa näyttelyväki kylpi: hiki varmasti virtasi kaikilla, ja varjoon ei oikein päässyt mihinkään. Jere ja punaiset nauhat:
Ennakkosuunnitelmista huolimatta meiltä jää Hyvinkää syyskuussa väliin. Antaa Jeren nyt vaihtaa vauvakarvansa, ja katsotaan syksyllä uudestaan. Hämeenlinna lokakuun lopulla on pistetty mieleen - jo ulkolaisen tuomarin takia - mutta katsotaan lähempänä, miltä turkki silloin näyttää.
4 kommenttia:
Hienoa, velipoika. Onneksi olkoon!
Jere kiittää! =)
Onnittelut tuloksesta, kyllähän se Jere aika komea poitsu onkin! :)
^Kääk, vaikka kuinka positiivisesti ja hienotunteisesti ajattelisinki, ni totuuden nimissä on pakko todeta, ettei tuo enää kauheen komee ole... ;P Häntää kyllä riittää edelleen, mutta muuten Jere on aika hassun näkönen: selässä on tyylikkäät permanenttikiharat, mutta kyljistä on irronnut suurin osa pohjavillasta, joten ne on ihan muhkuraiset, ja kylkiluut törröttää (totuus on viimein paljastunut karvanlähdön myötä ;P) Korvien takana on takkuset jäänteet rokkikrepeistä. Eniten se ehkä muistuttaa kojoottia tällä hetkellä. Apua! ;)
Lähetä kommentti