Tapahtumakalenteri

  • Taija Salokanteleen ratatreenit torstaisin (Jere)
  • Koirahallin vakiotreenit sunnuntaisin (Jere)
  • 25.03.18 Lappalaiskoirien ER (Juuso)

27. joulukuuta 2011

Joulun touhuja

Joulu on nyt sitten ohi ja paluu arkeen on taas tapahtunut. Pitkään joulusta joka vuosi hössötetään: joulukoristeet ilmaantuvat kauppojen hyllyille sekä joululaulut kajahtelevat marketeissa jo lokakuussa, ja samoihin aikoihin alkavat lahjakatalogit kolahtelemaan postiluukuista. Joka paikassa on kova ryysis ja pitkät jonot. Emäntä säästi tänä vuonna hermojaan sekä vastusti osaltaan joulun vuosi vuodelta lisääntyvää kaupallistamista tekemällä lahjat itse. Mutta se blogistin mietteistä ja yhteiskunnallisista mielipiteistä.

Aatonaattoiltana oli vuorossa kinkunpaisto, joka vuosi vuoden jälkeen sykähdyttää poikakaksikon mieliä. Tänäkin vuonna kumpainenkin karvatassu piti uskollisesti vahtia keittiössä useamman tunnin kestäneen paistosession ajan. =)

Nyt se kamera jo pois ja kinkkua meille ja sassiin!

Joulunpyhät emäntä vieraili sukulaisissa päiväsaikaan ja pojat jäivät kotiin, mutta iltaisin vietettiin laatuaikaa nelijalkaisten parissa. Aattona kävin perinteisesti hautausmaalla. Se onkin aina joulunaikaan sanoinkuvaamattoman kauniinnäköinen.

Mutta mikä joulussa on poikien mielestä parasta, on tottakai syöminen - kertoohan se jo ilmeetkin.


Eilen tapaninpäivänä ja vielä tänäänkin täällä etelässä on riehunut melkoinen myrsky. Sähköt menivät poikki lukemattomilta tutuiltakin, ja vedenjakelu on myös tökkinyt. Me ollaan kuin ihmeen kaupalla vältytty kyseisiltä ongelmilta, onneksi! Tuuli on ollut sen verran äkäistä, että puutkaan eivät ole tahtoneet pysyä pystyssä, muunmuassa tuossa tien toisella puolella lakosi useampikin iso puu. Vaikka moista ei tällä tontilla sattunut, valvoi emäntä koko tapaninpäivän vastaisen yön ja jännitti, pysyykö oman pihan puut pystyssä. Vaikutti se hermoilu koiriinkin, sillä ne valvoivat emännän kanssa. Tuuli ujelsi pystyuunien horneissa ja uuninpellit kalisivat - oli siinä pojille ihmeteltävää. Mutta viranomaistiedotteista sun muista huolimatta koiraihmiset tietävät, että ulos on kuitenkin mentävä, vaikkei siellä kauaa kerralla viivyttykään: tuntui kuin olisi koko ajan lehtoon lähdössä.

Lumesta ja pakkasista ei edelleenkään ole tietoakaan, ja leuto ilma lienee osasyyllinen siihen, että pojat ovat aloittaneet karvanlähdön uudestaan. Varsinkin Juusosta olen saanut useampana päivänä kasaan muovipussillisen karvaa joka harjauskerralla. Tällaista tilannetta en aiemmilta vuosilta muista. Jere karisti karvansa jo kesällä sen verran huolellisesti, että sen sulkasato on ollut huomattavasti maltillisempaa. Tosin sen muhkea rintakarvoitus on alkanut menemään takkuun ja huopaantua, joten olen sitä joutunut saksimaan. Uusi kokemus tämäkin...

3 kommenttia:

leila kirjoitti...

Kinkun odottelu se näkyy olevan aika monen koiraperheen koirien ykkösjuttu. :)

Meidän pihasta ei onneksi tämän vuoden tuulissa kaatunut yhtäkään puuta, toisin oli viime vuonna, jolloin asuimme kesällä kahdessa eri asunnossa ja niissä molemmissa kaatui puu osuen taloon, suuremmilta vahingoilta silti onneksi vältyttiin.

quu kirjoitti...

..tutun näköistä tuo keittiössä parkkeeraaminen.. :D

Torniossa ei ollut tietoakaan myrskystä - täysi talvi päällänsä. Meillä taasen turkkia kasvatetaan ja kasvatetaan. Jippo vähän ajaa pentupörröä alta, kun yksveepippalotkin lähestyy.

Toivottavasti sinnekin valkoinen lumivaippa tulee piakkoin!

Petra kirjoitti...

Sen käsityksen oon itekin saanut, että kinkunpaisto on monessa perheessä nelijalkaisten joulun kohokohta. No mutta, eipähän tänäkään jouluna pääsyt kinkku karkaamaan uunista, kun oli uskolliset vahdit siinä edessä. =)