Viime viikon ilonaiheeni oli Jere. Olin ilmoittanut hönön Marika Ruohosen kannatusepiksiin. Marika kerää rahaa para-agilityn MM-kisoihin, jotka järjestetään Itävallassa, joten päätettiin tukea reissua parin startin verran.
Rata oli Veera Niemen käsialaa ja oli kohtalaisen haasteellinen. Tiukkoja käännöksiä oli useita ja pari ansaestettäkin löytyi. Meidän eka startti lähti heti alkuunsa ihan lapasesta: lähdössä paikallaanolo oli tosi levotonta, ja meno jatkui samoissa merkeissä hyppyesteiden kiertämisillä. Pari kertaa palautin Jeren lähtöön ja kokeilin uudestaan. Eipä paljon auttanut. Hömppä hermostui, kävi välillä tervehtimässä yleisöä ja ratahenkilökuntaa, räksytti meikäläiselle, suoritti esteitä miten tahtoi ja välillä nuuhkutteli maata. Muitakin kuin alkupään esteitä kierrettiin tai niiltä kieltäydyttiin. Virhepisteitä tuli varmaan miljoona, ja aikaa radan suorittamiseen kului liki kaksi minuuttia. Ei tarvitse varmaan erikseen mainita, että mulla ei sille toiselle startille ollut järin suuret odotukset.
Mutta niin me vaan keräiltiin itsemme ja toinen rata sujui ihan toisissa sävelissä. Lähdössä sain Jeren rauhoituttua paikoilleen ja itse sijoituin paikalleni vähän toisin. 3- ja 10-putkille Jere tuli edelliseltä esteeltä melkein mun päälle - niin kepeällä jalalla se oli. Jeren hypyt oli paikoin muutenkin äärimmäisen vauhdikkaita: meikäläisestä tuntui, ettei Jere tule maahan ollenkaan, vaan se lentää lentää ja lentää mun ohi. Pariin putkeen mentiin laiskasti, mutta meni kuitenkin ilman kieltäytymistä. A-este soljui nyt puhtaasti, eikä ollut pelkoa kontaktivirheestä. Ansaesteet vältettiin. Rengasta työstettiin liiaksikin ekalla radalla, mutta tokalla se meni heittämällä. Loppusuoralla jäin Jerestä jälkeen, mutta onneksi pidin siellä suuni kiinni (15-hypyllä annoin käskyn ja sitten vaan lähdin juoksemaan), ja Jere kiiti suoran loppuun asti etsimättä mua katseellaan. Jeren tulos 5 virhepistettä (yksi kieltäytyminen 6-hypyltä), aika 45,94sek.
Vaikka toiselta radalta jäikin ihan ok fiilis, olin siltikin puulla päähän lyöty, kun palkintojenjaossa meidät kuulutettiin 2-korokkeelle. Huikea Jere!!! Kakkosrata on täysin Jeren ansiota: se korjasi mun myöhästelyt ja koordinaatiovirheet. Jere on sellainen höperönpöperö, mutta osaa se olla ihan pirun päteväkin. Se oli meidän eka podium. Starttiluokassa sitä ei tullut kertaakaan, nollatuloksista huolimatta. No nyt tuli! Mä olen vaan niin ylpeä pikkuisesta ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti