Pompen taudin testitulokset

Juuso ja Jere kävivät viime viikolla luovuttamassa verinäytteet Genoscoperille Pompen taudin genotyypin selvittämiseksi. Alkujaan ajatukseni oli testata vain Jere sen jälkikasvun takia, mutta kun selvisi, että Juuson Tino-veli (C. Tittelintuure) on statukseltaan kantaja, alkoi Juuson tilanne kiinnostaa.

Se, miten Pompen tauti periytyy, ja että koiran status pystytään määrittämään, on suhteellisen uusi juttu. Taudinkuva on seuraavanlainen, kopioitu Lappalaiskoirat ry:n nettisivuilta: "Koirilla Pompen tauti ilmenee mm. hidastuneena kasvuna, toistuvana liman oksentamisena, etenevänä lihasheikkoutena ja jatkuvana läähätyksenä. Tautiin liittyy myös käänteisvirtaus ruuansulatuskanavassa, johtuen laajentuneesta ruokatorvesta sekä sydänpoikkeavuuksia. Sairauden ensioireet puhkeavat n. seitsemän kuukauden ikäisillä pennuilla. Koska sairaus on etenevä, siitä kärsivät koirat joko kuolevat tai lopetetaan yleensä ennen kahden vuoden ikää. Koirien Pompen tautiin ei ole hoitoa."

Meidän testitulokset tupsahtivat torstaina sähköpostiini. Niin siinä kävi, että myös Juuso on kantaja. Se, mitä kautta kantajuus on tullut, onkin nyt mahdoton selvittää, sillä Teeläisten vanhemmat sekä niiden takaa löytyvät koirat sukutaulussa ovat kaikki jo edesmenneitä. Toivottavasti myös sisarusten omistajat innostuisivat testauttamaan koiransa, niin saataisiin tietää, mikä on Tzeron, Meten ja Saanan tilanne.

Jere sen sijaan on statukseltaan terve, mikä olikin oikein hyvä uutinen. =)

Maailman paras lelu

Sain vinkin tehokkaasta koirien lelusta - tadaa puuhaboksi! Puuhaboksiksi käy pahvilaatikko, johon voi periaatteessa laittaa mitä vaan: pulloja, jogurttipurkkeja, tölkkejä, sanomalehtipaperia - ihan mitä vaan, mihin voi kätkeä herkkupaloja koiralle. Koira sitten käyttää nenäänsä ja etsii herkkuja. Noin 15 minuutin nenän käyttö puuhaboksilla vastaa 45 minuutin nenänkäyttöä lenkillä. Olin aikas yllättynyt tästä tiedosta.

Tein ensin Juusolle boksin, kun tiesin sen tykkäävän aktivointipalloista ja muista vastaavanlaisista leluista. Juuso tykästyikin boksiin heti. Aika nopeasti alkoi Jere katsella vierestä kateellisena, että jaaha toisella on jotain uutta ja kivaa. Kokeilin sitä myös Hömpälle. Alkuun aina niin malttamaton Jere ei ymmärtänyt laatikosta mitään, nuuhkaisi pari kertaa ja tökki siinä olevia esineitä - ja sen jälkeen alkoi hermostunut räksytys. Muutaman kerran ja pienien helppailujen jälkeen Jerekin pääsi kärryille. Aloin vuorotella puuhaboksin käyttöä, mutta lopulta kävikin niin, että se, joka oli off laatikolta, ei ollutkaan kiinnostunut siitä, millä olisi ollut vuoro leikkiä. Niinpä jouduin tekemään toisenkin puuhaboksin.

Meillä puuhabokseina toimii kenkälaatikot. Sisällä on mm. sanomalehden sivuja, juomapulloja, erilaisia jogurttitölkkejä ja peltisiä teepurkkeja. Boksit on nykyään ihan parasta viihdettä  Juusolle ja Jerelle. Jestas sitä hälinää ja hössötystä, kun otan boksit esille täytettäviksi. =)

Alkukesän kuulumisia

Viime viikolla synttäreitään vietti meidän herra Hömppä eli Jere ♥ , viisi vuotta jo plakkarissa. Eipä aina uskoisi... Paljon on tullut malttia ja järkeä päähän, mutta semmonen rasavilli luonnonlapsi se on aina ja edelleen, vaikka on isäkin ja silleen. ;) Pistetäänpä onnitukset vielä tätäkin kautta - vaikkakin myöhästyneet - Usma-siskolle ja Haldi-veljelle sekä Raidalle pilvenreunalle.

Juuso on kunnostautunut uudella aluevaltauksella: olemme reilun vuoden kuuluneet paikalliseen kaverikoiraryhmään, ja pari viikkoa sitten Juusolle tuli riittävä määrä harjoittelu- ja omavierailukertoja täyteen ja jätkä ansaitsi tunnusomaisen kaverikoirahuivin.

Juuso on kovasti tykästynyt hommaan, kunhan ensin sopeutui uuteen pestiin ja ymmärsi, mitä siltä vierailuilla odotetaan. Se on myös luonteensa puolesta ollut oikein passeli kyseiseen puuhaan: se on tasapainoinen ja sosiaalinen, ei pelkää tai hätkähdä uusia tilanteita, hajuja tai asioita (esim. vanhainkodeissa on aina omat tuoksunsa tai siellä on pyörätuoleja ym. joita arempi koira saattaa pelästyä). Vaikka kaverikoiratoiminta onkin työtä, on se myös yhdessä tekemistä ja harrastamista koiran kanssa, ja me ollaan siitä kovasti tykätty.

Kaverikoiratoiminta on Suomen Kennelliiton alaista toimintaa. Kaverikoirat vierailevat mm. vanhainkodeissa ja kouluissa ilahduttamassa vanhuksia, lapsia ja vammaisia. Lisäksi kaverikoirat voivat esiintyä erilaisissa tapahtumissa esim. messuilla, kuten meidän ryhmämme tekee. Lisää tietoa kaverikoiratoiminnasta löytyy Kennelliiton sivuilta, laitoin linkin tuohon sivupalkkiin.

Juuso sekä ryhmän toinen kaverikoira Ossi

Ikääntymisen merkit

Juusolle on tässä parin viime vuoden aikana ilmaantunut muutama kosmeettinen merkki siitä, että se ei enää ole mikään teinikoira. Mutta herra harmaantuu arvokkaasti, eikä halua turvautua L'Orealiin, vaikka kuinka olisi sen arvoinen. ;)