Juuso mätsärissä

Uskaltauduin tänään Juuson kanssa Salon Koirahallille Borzoi-klubin järjestämään match show'hun vuosien ja vuosien tauon jälkeen kokeilemaan, mitenkäs ne kauneuskilpailut Juusolta sujuu. Meillähän on ollut yhtä jos toistakin ongelmaa kehäkäyttäytymisen kanssa, kun tuo äijä on tempaissut heti kehään mentyään kunnon kierrokset haastamalla ensin muita tuijotuskilpailuun ja menettämällä hermonsa siinä kuitenkin itse. Homma on kulminoitunut siihen, että tuomarin tutkiessa Juuso ei anna katsoa hampaitaan, ja eihän silloin kunnon arvosteluakaan voi saada. Eikä se muille räkyttäminenkään mitään kaunista ole...

Juuso ei muutenkaan ole kaikkein helppoluonteisin koira. Se on yleensä lupsakka juu, mutta se osaa myös olla erittäin itsepäinen. Ja kun se vielä on kohtalaisen kova koira, niin sillä on pokkaa kyseenalaistaa ja olla asioista eri mieltä. Ja näyttelyiden suhteen olen tehnyt niin monta virhettä Juuson kanssa kun olla ja voi. Ensikseen olen liian monta kertaa antanut sen ihan vieraallekin ihmiselle handlattavaksi, kun en ole jännitykseltäni uskaltanut itse kehään mennä. Tai jos olenkin ollut Juuson kanssa kehässä, olen liikaa keskittynyt kaikkeen muuhun kehätoimintaan ja antanut Juuson rauhassa kerätä ne kierrokset kroppaansa.

Olin jo valmis heittämään pyyhkeen kehään, mutta koska en ole luovuttajatyyppiä, olen tullut tässä vuosien saatossa toisiin ajatuksiin. Ilmoitin Juuson viime keväänä Tutkitaan vaan - käsittelyä koiralähtöisesti -näyttelykurssille, jossa perehdyttiin niihin syihin, mistä erilaiset peikot kehässä voivat johtua ja vinkkejä, miten sudenkuopat vältetään. Sain kyseiseltä kurssilta itselleni ihan hirveästi voimavaroja.

Olemme nyt syksyn aikana osallistuneet paikallisen koirakerhon järjestämälle näyttelykurssille, jossa taas keskitytään koiran esittämiseen ja esiintymiseen. Kurssi on ollut sisätiloissa ja halli on ollut välillä tupatenkin täynnä koiria - mahdollinen stressin paikka siis Juusolle. Jätkä on kuitenkin ollut oikeinkin esimerkillisesti: yhtään ei räyhää kanssatreenaajille, ravaa nätisti, hampaatkin annetaan mukisematta katsoa ja mikä parasta - väliajoilla se saattaa käydä meikäläisen viereen makoilemaan, se osaa ottaa rennosti! Mukanani olen tietty kantanut Tutkitaan vaan -kurssin oppeja, mutta Juusossa on tapahtunut totaalinen täyskäännös, jotakin on ihan täydellisesti muuttunut.

Mätsärin suhteen mulla siis oli jos ei nyt odotuksia niin ainakin toiveita. Juuso esiintyi isoissa aikuisissa, johon oli ilmoitettu 26 koiraa. Alkukarsinta käytiin parikilpailuna. Meinattiin mokata samointein, kun Juuso ravatessa katseli liikaa mun taskuja herkkujen toivossa ja ajautui meikäläisen kulkuväylälle. Astuin Juuson tassun päälle ja se tietenkin rääkäisi ihan kunnolla. Ei kuitenkaan onneksi vaikuttanut mihinkään: ravi jatkui, ja tutkimisen sai tuomari tehdä ihan rauhassa. Juuso voitti parikilpailunsa. Mä olin jo siinä vaiheessa pakahtua ylpeydestä, niin hienosti oli Juuso kehässä ollut. Punaisten kehässä päästiin kuitenkin vielä jatkoon, kun karsintaa tehtiin. Juuso oli lopulta isojen aikuisten viides ja sai tuomarilta vielä kunniapalkinnonkin. Iloinen ja valloittava tättähäärä, luonnehti tuomari Juusoa. Voi mun murua! Aivan huippusuoritus! Ehkä me vielä ihan oikeaankin näyttelyyn joku kaunis päivä uskaltaudutaan...

Juuso ja kunniaruusuke

Pompen taudin testitulokset

Juuso ja Jere kävivät viime viikolla luovuttamassa verinäytteet Genoscoperille Pompen taudin genotyypin selvittämiseksi. Alkujaan ajatukseni oli testata vain Jere sen jälkikasvun takia, mutta kun selvisi, että Juuson Tino-veli (C. Tittelintuure) on statukseltaan kantaja, alkoi Juuson tilanne kiinnostaa.

Se, miten Pompen tauti periytyy, ja että koiran status pystytään määrittämään, on suhteellisen uusi juttu. Taudinkuva on seuraavanlainen, kopioitu Lappalaiskoirat ry:n nettisivuilta: "Koirilla Pompen tauti ilmenee mm. hidastuneena kasvuna, toistuvana liman oksentamisena, etenevänä lihasheikkoutena ja jatkuvana läähätyksenä. Tautiin liittyy myös käänteisvirtaus ruuansulatuskanavassa, johtuen laajentuneesta ruokatorvesta sekä sydänpoikkeavuuksia. Sairauden ensioireet puhkeavat n. seitsemän kuukauden ikäisillä pennuilla. Koska sairaus on etenevä, siitä kärsivät koirat joko kuolevat tai lopetetaan yleensä ennen kahden vuoden ikää. Koirien Pompen tautiin ei ole hoitoa."

Meidän testitulokset tupsahtivat torstaina sähköpostiini. Niin siinä kävi, että myös Juuso on kantaja. Se, mitä kautta kantajuus on tullut, onkin nyt mahdoton selvittää, sillä Teeläisten vanhemmat sekä niiden takaa löytyvät koirat sukutaulussa ovat kaikki jo edesmenneitä. Toivottavasti myös sisarusten omistajat innostuisivat testauttamaan koiransa, niin saataisiin tietää, mikä on Tzeron, Meten ja Saanan tilanne.

Jere sen sijaan on statukseltaan terve, mikä olikin oikein hyvä uutinen. =)

Maailman paras lelu

Sain vinkin tehokkaasta koirien lelusta - tadaa puuhaboksi! Puuhaboksiksi käy pahvilaatikko, johon voi periaatteessa laittaa mitä vaan: pulloja, jogurttipurkkeja, tölkkejä, sanomalehtipaperia - ihan mitä vaan, mihin voi kätkeä herkkupaloja koiralle. Koira sitten käyttää nenäänsä ja etsii herkkuja. Noin 15 minuutin nenän käyttö puuhaboksilla vastaa 45 minuutin nenänkäyttöä lenkillä. Olin aikas yllättynyt tästä tiedosta.

Tein ensin Juusolle boksin, kun tiesin sen tykkäävän aktivointipalloista ja muista vastaavanlaisista leluista. Juuso tykästyikin boksiin heti. Aika nopeasti alkoi Jere katsella vierestä kateellisena, että jaaha toisella on jotain uutta ja kivaa. Kokeilin sitä myös Hömpälle. Alkuun aina niin malttamaton Jere ei ymmärtänyt laatikosta mitään, nuuhkaisi pari kertaa ja tökki siinä olevia esineitä - ja sen jälkeen alkoi hermostunut räksytys. Muutaman kerran ja pienien helppailujen jälkeen Jerekin pääsi kärryille. Aloin vuorotella puuhaboksin käyttöä, mutta lopulta kävikin niin, että se, joka oli off laatikolta, ei ollutkaan kiinnostunut siitä, millä olisi ollut vuoro leikkiä. Niinpä jouduin tekemään toisenkin puuhaboksin.

Meillä puuhabokseina toimii kenkälaatikot. Sisällä on mm. sanomalehden sivuja, juomapulloja, erilaisia jogurttitölkkejä ja peltisiä teepurkkeja. Boksit on nykyään ihan parasta viihdettä  Juusolle ja Jerelle. Jestas sitä hälinää ja hössötystä, kun otan boksit esille täytettäviksi. =)

Alkukesän kuulumisia

Viime viikolla synttäreitään vietti meidän herra Hömppä eli Jere ♥ , viisi vuotta jo plakkarissa. Eipä aina uskoisi... Paljon on tullut malttia ja järkeä päähän, mutta semmonen rasavilli luonnonlapsi se on aina ja edelleen, vaikka on isäkin ja silleen. ;) Pistetäänpä onnitukset vielä tätäkin kautta - vaikkakin myöhästyneet - Usma-siskolle ja Haldi-veljelle sekä Raidalle pilvenreunalle.

Juuso on kunnostautunut uudella aluevaltauksella: olemme reilun vuoden kuuluneet paikalliseen kaverikoiraryhmään, ja pari viikkoa sitten Juusolle tuli riittävä määrä harjoittelu- ja omavierailukertoja täyteen ja jätkä ansaitsi tunnusomaisen kaverikoirahuivin.

Juuso on kovasti tykästynyt hommaan, kunhan ensin sopeutui uuteen pestiin ja ymmärsi, mitä siltä vierailuilla odotetaan. Se on myös luonteensa puolesta ollut oikein passeli kyseiseen puuhaan: se on tasapainoinen ja sosiaalinen, ei pelkää tai hätkähdä uusia tilanteita, hajuja tai asioita (esim. vanhainkodeissa on aina omat tuoksunsa tai siellä on pyörätuoleja ym. joita arempi koira saattaa pelästyä). Vaikka kaverikoiratoiminta onkin työtä, on se myös yhdessä tekemistä ja harrastamista koiran kanssa, ja me ollaan siitä kovasti tykätty.

Kaverikoiratoiminta on Suomen Kennelliiton alaista toimintaa. Kaverikoirat vierailevat mm. vanhainkodeissa ja kouluissa ilahduttamassa vanhuksia, lapsia ja vammaisia. Lisäksi kaverikoirat voivat esiintyä erilaisissa tapahtumissa esim. messuilla, kuten meidän ryhmämme tekee. Lisää tietoa kaverikoiratoiminnasta löytyy Kennelliiton sivuilta, laitoin linkin tuohon sivupalkkiin.

Juuso sekä ryhmän toinen kaverikoira Ossi