Mieluisa vieras

Viime perjantaina SE päivä sitten viimein koitti - uusinta-astutusyritys! Seni-morsian (Cimulin Ustit) viipyy täällä viikon päivät Jeren ilona. Juuso taas vastaavasti lähti Erjan mukana Tammelaan pitämään seuraa Kemma-äidille ja siskontyttö Nikille. Äiskä ei kuulemma ihan hirveästi välitä pojastaan, mutta Nikin kanssa Juusosta on tullut melkeinpä ylimmät ystävykset. Seni taas on viihtynyt täällä oikein hyvin: se oli heti alusta asti kuin kotonaan. Varsinainen halinalle! =) Ja se muistuttaa kovasti eleiltään ja tavoiltaan Juusoa. Mukavaa saada tänne tyttöseuraa, kun on muuten tottunut katselemaan poikakaksikon koheltamista.

Toivottavasti tällä kertaa on parempi onni kuin uutena vuotena, ja sulhanenkin olisi lukenut läksynsä. Ihan lupaavalta ainakin näyttää. Seni liehittelee Jereä minkä kerkeää, ja Jere on hyvin aktiivinen, mutta tällä kertaa malttiakin löytyy. Helteet hellittivät juuri sopivasti: ei ole koirillakaan niin tukalat oltavat, kun puuhastelevat keskenänsä. =)

Inhat valjaat

Vuodenvaihteessa hankitut valjaat ovat osoittautuneet kaikkea muuta kuin hyväksi ostokseksi. Valjaissa oleva rinkula, johon talutushihna kytketään, on pikkuhiljaa repinyt sekä Juusolta että Jereltä karvaa irti, ja niinpä kumpaisellakin on nyt turkissaan kalju kohta. Ko. muutoksen huomasin ensiksi Juusolla: sen karva on suoraa ja pystyä, joten kalju kohta osuu silmään kuin heijastin pimeässä. Jerellä taas turkki on laadultaan taipuisaa ja karva pidempää kuin Juusolla, joten kalju pysyi pitkään piilossa. Turkin värilläkin oli osuutta asiaan, että karvakadon huomasi ensin tuossa vanhemmassa otuksessa. En aluksi osannut yhdistää ongelmaa valjaisiin ja niiden käyttö jatkui, joten tilanne pääsi pahentumaan entisestään.

Arg, vihaksi pistää: poikien turkit kun muuten ovat hyvällä mallilla tällä hetkellä (ei siis karvanlähdöstä johtuvaa "laihuutta" tms.)... Mutta läiskät ovat kertakaikkiaan karsea näky! Ei auta muu kuin alkaa metsästämään uusia valjaita. Siitä on noin viikko, kun lopetettiin valjaiden käyttö, ja pojille alkoi heti kasvaa karva takaisin. Kaljua peittää jo hentoinen untuva, mutta kuoppa näkyy turkeissa edelleen hyvin selvästi.

Jere, jalostuskoira

Sain eilen Juuson kasvattajalta Erjalta ilahduttavia uutisia, joita oltiinkin jo pitkään ja malttamattomina odoteltu niin täällä kuin Tammelassa. Lappalaiskoirat ry:n jalostustoimikunta oli hyväksynyt Senin (Cimulin Ustit) ja Jeren yhdistelmän jalostuskäytössä. Hurraa! :) Tieto on sikäli tärkeä, että toimikunnalla on kattava rekisteri koirista ja niiden suvussa piilevistä sairauksista ja vioista, joista omistaja itse ei välttämättä ole tietoinen. Toki luustokuvaustulokset ja silmäpeilaukset kertovat koirasta paljon, mutta jalostustoimikunta pystyy katsomaan koiran sukua hyvinkin kauas menneisyyteen ja taulukoidensa avulla laskemaan, kuinka pieni tai suuri riski koiran jalostuskäyttö on. Senin ja Jeren yhdistämiselle ei kuitenkaan ollut mitään estettä. Tieto tuli aivan oikeaan aikaan: astutushetki lähenee lähenemistään, ja mieletön jännittäminen alkaa taas uudestaan. Toivottavasti nyt tärppää!

Kevät tekee tuloaan

Jeren Usma-siskon omistaja Millan antoi tuollaisen kauniin tunnustuksen poikakaksikolle ja niiden sivuille. Suurkiitos! =)

Ihana kamala kevät! Rapakelit ovat käsillä, mikä ei naurata emäntää pätkääkään. Päivän ohjelmistoon on iskostunut kahden lahnan pesu (lue: kahden koiran, jotka eivät järin innoissaan suihkussakäymisestä ole, ja jotka kylpyhuoneeseen päästyään heittäytyvät lattialle tahdottomiksi rievuiksi). Mutta AAAAW sitä riemua ja elämää, mitä sen jälkeen seuraa: kosteat tassut ja turkki luistavat houkuttelevan liukkaasti lattialla. Ja kaksi koiraa luistelee vauhdikkaammin kuin yksi, ja huonekalut ja matot saavat tämän harrastuksen tiimellyksessä kyytiä.

Meidän kurasota on silti elämän vastoinkäymisistä pienimpiä. Sain nimittäin reilu viikko sitten todella surullisia uutisia kasvattaja-Erjalta. Juuson Rusca-veli (C. Tervarekku) oli jäänyt auton alle ja menehtynyt saamiinsa vammoihin. :( Hirmuisesti voimia ja lämpöisiä ajatuksia meiltä Ruscan perheelle!