Jouluiloa!

Jeren syksy

Jeren harrastuskuulumisia sitten vielä lopuksi tähän syssyyn. Salokanteleen Taijan treeneissä ollaan edelleen käyty torstaisin ja Katjan vakiotreeniryhmissä sunnuntaisin. Meillä on ollut oikeastaan varsin hyvä loppuvuosi treeneissä, muutamia pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta treenit ovat sujuneet loistavasti. Jeren osaaminen ja innostus sekä meidän yhteistyö! Mä niin tykkään tehdä tätä just tuon hassun pojan kanssa! Parasta on nähdä tunteenpalo Jeren itsensä silmissä, kun se saa päästää rataa into piukeena. Ja kun nään sen ilmeen, tiedän tasan tarkkaan, miksi me tehdään tätä yhdessä.

Varsinkin Taija, joka kisaa omien koiriensa kanssa 3-luokassa, ammentaa paljon treeniratoja virallisista kisoista - niinkin vaatimattomista kuin SM-kisoista tai MM-karsinnoista. No hiomista toki on, ja Taija niistä valistaa, mutta todella vaativiinkin ratoihin Jere taipuu. Alla Taijan eräs syksyn treenirata. Tää on yksi niistä parhaista, joista jäi pirun hyvä mieli ja jota Jere teki ihan älyttömän hyvin.

Meillä oli edellisvuoden tapaan suvantovaihe kepeissä alkukesästä, mutta jälleen se selätettiin. Jere menee keppejä nyt kuin huumassa. Ja todella vaikeitakin keppikulmia se hakee. Vähän toki alkaa ikä tulla vastaan: joihinkin äärimmäisen jyrkkiin kulmiin Jere ei enää ihan taivu kovassa vauhdissa. Vaikka se hakee aivan oikean keppivälin, se ei käänny seuraavaan väliin, vaan haukkaa kaksi keppiä yhden sijasta. Sitten kun uusitaan hitaammin, homma sujuu. Ehkä se kuitenkin annetaan anteeksi 10 vuotta täyttävälle.

Epiksissäkin ollaan pitkän taukoilun jälkeen oltu. Seuramestiksissä ei valitettavasti pystytty puolustamaan mestaruuttamme. Hyllytettiin huolella kaikki kolme rataa. Mutta viimeisimmät kisat meni jo hyvin: kaksi hyväksyttyä suoritusta kahdesta, sijoitukset taisivat olla jopa 4. ja 5.

Alla startti juuri viimeisimmästä. Harmittavasti Jere otti häiriötä aidan taakse tulleesta sakemannista, joka siis ei tod ole Jeren suosikkirotu... Muuten Jere eteni kivasti!

Pappakoiran tuoreimmat

Vuosi on kohta vaihtumassa, ja blogin viimeisin kirjoitus on peräti puolen vuoden takaa. Kaikenlaista on toki kerennyt tapahtumaan koirarintamalla, mutta emännällä on puhaltaneet omassakin elämässä muutosten tuulet (mm. työpaikan vaihtuminen sekä työnkuvan täydellinen muuttuminen). Blogi on saanut odottaa aikoja kiireettömämpiä. Jaan nyt meidän kuulumiset useampaan eri blogitekstiin, jotta lukeminen olisi vähän miellyttävämpää.

Aloitetaan tuoreimmilla kuulumisilla: Juuson kansainvälisen muotovalion arvo on vahvistettu FCI:ssa. Marraskuun loppupuolella tupsahti postilaatikkoon kirje, joka oli tullut Belgiasta asti. Tiesin heti, mistä on kyse. Olin jopa laskenut päiviä asian tiimoilta.

Minuun nimittäin oltiin yhteydessä FCI:stä Suomen Kennelliiton välityksellä jo lokakuussa. Sain sähköpostia, jossa kerrottiin, että oli ilmennyt ongelmia. Aloin samointein kiristelemään hampaitani, että eikö muka joku asia voi mennä ongelmitta tai selvittelemättä. Onneksi luin sähköpostin rauhassa loppuun, sillä asia oli hyvin yksinkertainen. Koiramaailman pääkonttorissa oli vain sattunut näppäilyvirhe. Juusoa ei löytynyt Pietarin näyttelyn osalta, koska papan näyttelytulos oltiin virheellisesti kirjattu kesäkuulle 2014, kun sen olisi pitänyt olla kuluvaa vuotta. Onneksi ei vaatinut sen enempää korjausliikkeitä!

Vahvistuskirjeen saapumisesta viikko myöhemmin posti toi tullessaan virallisen diplomin, joka pistettiin samointein kehyksiin. Siinä ne nyt sitten ovat kaikessa komeudessaan alempana kuvissa: kunniakirja ruusukkeineen sekä Juuson virallinen CIB-poseeraus kera ruusukkeen, jonka ostin jo kesällä. Olin ko. ruusuketta himoinnut jo jossain viime vuoden näyttelyssä, mutta kun tulokset eivät vielä oikeuttaneet siihen. Tää ruusuke oli viimeinen tuota värisävyä. Asiaa ei kauempaa pähkäilty. Venäjän-valionarvoja vielä odotellaan (ja jos vanhat merkit paikkaansa pitää, voidaan joutua odottelemaan kauankin), mutta nyt se tärkein on virallista! Keväällä matkataan sitten Kuopioon Lappalaiskoirien pääerikoisnäyttelyyn, jossa tänä vuonna inttivalioksi tulleet ja tuloksensa vahvistaneet koirat vastaanottavat yhdistyksen myöntämän valiolautasen.

Viime viikonloppuna osallistuttiin Juuson kanssa vuoden suurimpaan koiratapahtumaan Suomessa eli Messariin. Tänä vuonna samaan syssyyn osui Suomelle myös Pohjoismaiden Voittaja -näyttely, joten tapahtuma oli todella suuri ja runsaslukuinen sekä kävijä- että osallistujamäärältään. Messari oli siis tänä vuonna kolmipäiväinen. Lauantaina, jolloin mekin oltiin paikalla, oli kehässä 165 suomenlapinkoiraa. En muista, että lapikkaita olisi ikinä ollut Messarissa näin paljon.

Tänä vuonna Juuso vaihtoi karvansa vasta myöhään syksyllä ja sulkasato päättyi vasta lokakuun lopulla, joten karvaton pappa ei mennyt kehään, vaan päästiin ottaamaan osaa kaverikoirien ständille. Oltiin tosiaan paikalla lauantaina, jolloin käytiin nimenomaan Pohjoismaiden voittaja -mittelöt, joten väkeä oli liikkeellä runsaasti. Kaverikoiraständilläkin vieraili paljon ihmisiä, sekä lisäksi päästiin Juuson kanssa edustamaan oikein lavalle, jossa meitä haastateltiin ja kuvattiin. Vähänkö oli siistiä! =) Kuvat lavalta ja kaverikoiraständiltä ©Ulla Marttinen

Juusoa itseä varmaan eniten ilahdutti matkaseura, tytöt Alma ja Vilma, jotka pyörähtelivät ansiokkaasti näyttelykehässä. Iltapäivällä otettiin hienosti esiintyneestä triosta yhteiskuva.

Lapinpeikon Pirttihirmu ja Gipakka Gimuli sekä Juuso keskellä

Juuson näyttelypäivityksiä

Käytiin Juuson kanssa myös joissakin kotimaan näyttelyissä Pietarin-reissun jälkeen kesän ja syksyn aikana. Itseasiassa Pietarin jälkeen tuli pieni suma, kun en ollut tajunnut, että valitsemani näyttelyt ovat aivan peräkkäisinä viikonloppuina, ja nekin heti pian ulkomaanreissumme jälkeen. Yleisarvosanan heitotkin osittain johtuvat siitä, että Juusolle itselleenkin ohjelmaa oli liikaa liian lyhyessä ajassa.

Pietarin-matkasta seuraavana viikonloppuna oltiin Riihimäellä. Siellä nyt käännettiin päälaelleen se, että kun Juuso on nuoruusvuosinaan hermostunut muista uroksista ja räkyttänyt kehässä niille, niin nyt kaikki meni päinvastoin. Juusolla oli vastassa veteraaneissa kaksi selkeästi nuorempaa urosta. Kaikki kolme saivat yksilöarvostelussa ERIn, ja tuomari Jussi Liimatainen oli kilpailuluokassa jo ehtinyt sijoittaa vanhukset järjestykseenkin, Juuso oli siinä vaiheessa kakkosena.

Tuomari näyttää, että juoskaa kehä ympäri. Yhtäkkiä ykköseksi sijoitettu provosoituu Juusosta täysin: se ei suostu liikkumaan, kyttää vaan Juusoa ja rähisee. Mä lyön liinat kiinni melkein täysin ja näytän edellämenijälle että menkää nyt että mekin päästään juoksemaan. Vaan toinen ei rauhoitu, eikä tilannetta helpota, että Juuso tuijottaa ja tuijottaa toista. Tuomari katsoo tilanteen kehittymistä hetken ja toteaa sitten, että ok, pistetääs järjestys takaisin. Juusolle luokkavoitto ja ROP-VET.

Jollain tavalla ympyrä sulkeutui meidän osalta lopullisesti tässä näyttelyssä: siinä missä joskus oli toivotonta, me handlattiin nyt tämmöinen tilanne ja meidät vielä palkittiin siitä.

Riihimäki KV ©Johanna Ilvonen

Viikkoa myöhemmin matkattiin helteiselle Karjaalle. Jos Riihimäellä oltiin hikoiltu, ilma oli Raaseporin Sisu-areenalla vieläkin tukalampi. Juuso oli vähän platku esiintyjä. Arvostelu oli ihan ok ja varsin perinteinen. Tuloksena EH. Juuri ennen kehäänmenoa koin kauhunhetkiäkin: Juuson näyttelyhihna napsahti ihan yhtäkkiä poikki. Äkkiä äijä kiinni ja varahihnaa huhuilemaan. Onneksi Kirsiltä löytyi niitä useampikin. Nyt, kun yhteisiä näyttelyreissujamme muistelee, niin mikähän olisi sellainen näyttelyaiheinen asia, mitä Kirsiltä ei löytyisi... =)

Tästä viikkoa myöhemmin reissattiin Juuson kanssa kaksin Hyvinkäälle. En todellakaan olisi lähtenyt, ellen olisi äkännyt, kuka siellä on tuomarina - Juha Putkonen. Hän on kovasti tykännyt Juusosta kahdella edelliselläkin kerralla (SA ja VSP VET, toisessa näyttelyssä lisäksi PU2). Ei mennyt sen huonommin nytkään. Tuloksena VET ERI1 SA PU2. Rodun veteraanikehässä Juuso vielä voitti nartun, ja tuomari huikkasi kättelyssä, että tervemenoa isoon kehään. =) Siellä taisi liipata läheltä, etteikö oltaisi päästy esikarsinnasta jatkoon ekaa kertaa ikinä. Veteraanit ottanut Marja Talvitie (jälleen kerran vetskuilla) taivasteli esiarvostelussa, että tässähän on oikea tosipappa, nämä muut on ihan nuoriso-osastoa vielä. Itse isossa kehässäkin katseli Juusoa tosi pitkään. No ei sijoituttu tälläkään kertaa mutta kivaa oli. Juteltiin pitkään lapinporokoiraihmisen kanssa siellä vuoroa odotellessamme. Yhteisinä harrastuksia näyttelyiden lisäksi löytyi mm. agility.

Kuukautta myöhemmin oltiin Turun Elonäyttelyssä. Mua hirvitti etukäteen tuomari Elina Haapaniemi, joka oli antanut järjestäen hylsyjä taittokorvaisille Maailmanvoittajassa 2014. Eipä tämä ihastunut Juusonkaan korvista, mutta tuloksena sentään EH. Muuten saatiin yksi kauneimmista arvosteluista ikinä:

"14v! Ikäisekseen erinomaisessa kunnossa. Aivan hurmaava veteraaniuros edelleen hyvä lihaskunto. Hieman pitkä kokonaisuus. Kevyessä turkissa. Mallikas pää. Hyvin kauniit tummat silmät. Eriparikorvat. Hampaat tulisi puhdistaa. Liikkuu kohtuullisen hyvin askelin. Hieman pehmyt selkä."

Lisäjännitystä toi se seikka, että esitin Turussa myös Cimulin nuorempaa polvea edustavan Ähnään eli Pyryn. Vasta 13-kuisen pojan ensimmäinen virallinen näyttely, kaikkea mielenkiintoista ympärillä (aina ei makupalatkaan kiinnostaneet), vieras handleri jne. Ja tarkkana sai kehää juostessa olla, vauhti piti olla just eikä melkein - muutoin alkoi tempominen ja meikäläisen kiilaaminen. Lisäksi Pyry oli iso ja vahva. Tuomarikin totesi, että tarvitsee aikaa kehittyäkseen ja totuttautumista kehätouhuihin. EH myös Pyrylle, mutta voisin mennä uudelleenkin koska vaan. Hieno miehenalku!

Syyskuussa oltiin Salossa SKOT ry:n järjestämässä eläinpäivän tapahtumassa kauppakeskus Plazassa. Juuso oli paikalla kaverikoirana, mutta päätettiin viime hetkellä piipahtaa myös ko. tapahtumassa järjestetyssä mätsärissä - tai siis ajattelin että piipahdetaan. Piipahdus venähti, sillä Juuso oli veteraaniluokan voittaja ja lisäksi BEST IN SHOW4!

Tänä vuonna Juuson karvanvaihto oli siirtynyt niin myöhäiseen syksyyn, että päästiin ottamaan osaa Lappalaiskoirien syyserikoisnäyttelyyn. Vaikka sulkasato alkoi samointein, kun painoin tietokoneella ilmoita-painiketta, oli Juuso Harjavallassa lokakuun alussa vielä siedettävässä kunnossa. Intressinä oli myös pääsy kasvattajaluokkaan, kun kerrankin Cimuleita oli tulossa paikalle puolen tusinaa. Valitettavasti ilmottautumisessa oli jotain mennyt pieleen, sillä se ei ollut mennyt perille. Tämä oli todella harmi juttu!

Juuso esiintyi vetskukehässä ihan sairaan makeesti: se oli niin tättähääränä, ja ryhmäjuoksussa sain juosta selkeästi laajempaa kaarta verrattuna muihin, ettei kiilattu edellämenijöiden takalistoon. Papan kanssa sai tosissaan vetää ravia! Katsokaa tota menoa, Juuso siis videossa kolmantena! Tuomarikin kirjoitutti arvosteluun, että "liikkuu erinomaisella maatavoittavalla askeleella". Kyllä, huomasin sen itsekin!

Nyt sitten saa nähdä, mihin päästään seuraavaksi. Ne vähätkin karvat, jotka Juuso kerkesi kasvattamaan marraskuussa, jäi kampaan kiinni, kun pistin papparaista edustuskuntoon Messariin. Tämä kummallinen talvi sen tekee...