Tapahtumakalenteri

  • Taija Salokanteleen ratatreenit torstaisin (Jere)
  • Koirahallin vakiotreenit sunnuntaisin (Jere)
  • 25.03.18 Lappalaiskoirien ER (Juuso)

30. tammikuuta 2015

Kuvahaaste

Lappalaisduo oli löytänyt mukavan kuvahaasteen, johon mekin näillä näppäimillä tartuttiin. Kiva juttu, sillä en muistakaan, milloin olisin viimeksi haasteisiin osallistunut, eikä niitä kyllä liioin ole liikkeellä ollutkaan.

Ideana on lisätä blogiin kymmenen erilaista kuvaa, joissa esiintyy koira/koiria. Haasteessa on annettu kymmenen teemasanaa, joista kuhunkin yhden kuvan tulee jollain lailla liittyä. Sanat ovat seuraavat: 1) HARRASTUS 2) ILO 3) LUOTTAMUS 4) KOIRAKAVERI 5) TAIDE 6) VAUHTI 7) IHMINEN 8) MUSTAVALKOINEN 9) HAUSKUUS 10) LELU Lisäohjeita löytyy täältä. Osallistumaan ehtii vielä huomisen ajan.
Harrastus
Ilo
Luottamus
Koirakaveri
Taide
Vauhti
Ihminen
Mustavalkoinen
Hauskuus
Lelu

29. tammikuuta 2015

Näyttelyvuoden avaus

Viime viikonloppuna starttasi meidän näyttelyvuotemme Turussa Top Dog Show'ssa. Parannusta viime vuoden EH:lle lähdettiin toki toivomaan, mutta useammalta kuulin, että tuomarimme (Tuula Savolainen) tykkää isommista koirista. Juusohan ei lapinkoiraksi ole mikään iso, keskikokoa hieman pienempi paremminkin. Lisäksi, kun näyttelyyn ilmoitetaan 50 samanrotuista koiraa, tulee ongelmaksi myös se, että miten erottua edukseen joukosta. On tässä nyt pitkällisen tauon jälkeen jokunen näyttely tullut kierrettyä, mutta sen verran vihreä siltikin olen, etten kaikista hienouksista ja kikka-kolmosista tiedä - me mennään kehään sellaisena kuin ollaan ja se sitten kelpaa tai ei. (Siis tietenkin harjataan ja tsekataan että koira on muutenkin siisti, mutta noin muuten luomuna.)

Juuso pääsi taas matkustamaan vanhojen tuttujen tyttöjen kanssa (Kirsin Alma ja Vilma, Lapinpeikon Pirttihirmu ja Dillin-Dallin). Paimiosta kyytiin tuli vielä Kirsin koirien kasvattaja sekä veteraanirouva Aino. Juuso ei tiennyt, mitenpäin sen olisi pitänyt auton takaosastossa olla. :D

Oltiin varsin hyvissä ajoin paikalla, joten veteraani-Juusokin sai odottaa omaa kehävuoroaan yli kaksi tuntia. Vanhusten kehässä Juusoa vastassa olivat Nooa (Lapinpeikon Guuma Galle, mulle tuttu koira jo Maailmanvoittajasta, ja jolle Juuso oli Helsinki Winnerissä hävinnyt) sekä Jeren isoisä Herkko (Staalon Hervoton, joka niinikään on samoissa näyttelyissä meidän kanssa käynyt). Veteraania oli siis joka lähtöön: Nooa oli vasta päässyt veteraani-ikään, Herkko täyttää seuraavaksi jo 14v ja Juuso oli sitten siitä väliltä. =)

Juuso oli arvosteltavana ensimmäisenä. Olin todella tyytyväinen, kun arvosanaksi ilmoitettiin ERI - tavoite saavutettu. =) En tiennyt, miten paljon koiran koko oli edellisissä näyttelyissä Savolaisen kehässä vaikuttanut arvosanaan, mutta myös EH kävi itsellä mielessä. Eihän yksi ja tietty asia, jos se on suht pikkujuttu, kai voi arvosanaa kovin alentaa, mutta tuomareistakaan ei aina tiedä... Pienoisen yllätyksen aiheutti kilpailuluokassa sitten se, että Juuso sen voitti. Mä menin taas ihan lukkoon ja luokan päätteeksi painuin hakemaan arvostelua ja siinä tuomaripöydän ääressä ääneen ihmettelin, että missäs se meidän arvostelulomake on, kun kaikkien muidenkin niin helposti löytyy. Siihen kehäsihteeri virkkaa, että tuuttehan te ROP-VET -kehään vielä. Jep... Ehkä mä vuonna 2500 olen kokenut kehäkävijä, enkä esitä älyttömiä kysymyksiä tai ylipäänsä edes ajattelen... :D Juuson arvostelu:
"11v. hyvässä kunnossa oleva veteraaniuros. Riittävä raajakorkeus. Hyvä pää, hieman pyöreät silmät. Hyvät taittokorvat. Hyvä rungon tilavuus. Hyvin kulmautunut takaa. Pitkät hieman suorat olkavarret. Hyvä raajaluusto. Hyvä häntä. Etuliikkeissä hieman löysyyttä, sivuliikkeissä edelleen hyvä pitkä askel. Hyvä karvan laatu."
ROP VET -kisassa Juuso sai vastaansa Ainon, joka on Veteraani-Maailmanvoittaja -14 sekä tuplavoittaja Messarissa. Hämmästys oli melkoinen, kun Juuso meni nappaamaan ROP VET -tittelin. Ainakaan en itse ollut moista ajatellutkaan realistisena. Ruusukkeet jaettuaan Tuula Savolainen sanoi meikäläiselle ja Katjalle, että on aivan ihana nähdä tämän ikäisiä veteraaneja näin hyvässä ja virkeässä kunnossa. Tällaiset kommentit kyllä ilahduttaa. =) Toistelen tässä taas itseäni, mutta jälleen jäi SA saamatta ja näinollen myös kilpailu siitä kolmannesta SERTistä. Veteraaneille sitä ei herunut ainoallekaan, ja kautta linjan SA oli kiven alla.

ROP-veteraani Juuso tietenkin jäi BIS-VET -kehään myös. Olihan se aina kunnia. Menestystä siellä ei tullut. Tuomari oli unkarilainen, joten en odottanutkaan, että poimisi tällaisen alkukantaisen suomalaisrodun, kun joukossa oli niitä oikeita show-koiria. Mutta isossa kehässä oli pirun hienoa olla: nyt tunsin itseni taas vähän varmemmaksi kuin Tervakoskella viime elokuussa, ja Juuso ♡ meni sellaisella draivilla  ja pitkällä askeleella, että mä en enää pysynytkään Juuson perässä reippaalla kävelyvauhdilla, jolla oon tähän asti Juusoa kehässä handlannut, joten mun oli lennossa pakko kääntää juoksun puolelle. Juuso jaksoi muutenkin olla ryhdikkäästi isossa kehässä, ja pitkä päivä ei näkynyt sen esiintymisessä. Mä olin pakahtua ylpeydestä. Juuso ♡ Juuson meno oli tallentunut myös Kuvauksellista-sivustolle.

Syy lentävään raviin saattaa olla se, että Juuso kävi synttäriensä kunniaksi ensimmäistä kertaa elämässään hierojalla. Viime vuoden näyttelyissä tuli pariin otteeseen kommenttia ahtaista takaliikkeistä, ja ajattelin että voisko hieronta tähän auttaa. Koira oli itseasiassa kauttaaltaan jumissa, ja hieronnan aikana Juuson ilmeistä näki, että aika kipeää aluksi teki. Se kuitenkin auttoi, ja omaankin silmään Juuson meno oli heti huomattavasti jouhevampaa. Mutta olipa hyvä, että alettiin käydä näyttelyissä. Enpä olisi niitä ahtaita liikkeitä itse varmaan havainnutkaan. Hieronnan suoritti EHYTillä vanha työkaverini Minna Oksanen, joka uudelleen kouluttauduttuaan on nyt jo useamman vuoden tehnyt hierojan hommia. Minna on tosi rauhallinen ja sai meidän tättähääränkin rauhoittumaan siihen laverille makaamaan. =)

25. tammikuuta 2015

Hyppyhässäkät

Kevätkausi agilitytreeneissä karautettiin käyntiin joulutauon jälkeen, ja parit harjoittelukerrat on jo pidettykin sekä EHYTillä että Koirahallilla. Joulu- ja uuden vuoden aika pääasiassa lepäiltiin ja palauteltiin, mutta kerran käytiin Jeren kanssa hallilla hurjastelemassa.

Koirahallin vuoden eka treenirata näytti seuraavanlaiselta (kuva alla). Heti kärkeen oli 30 metriä suoraa pätkää, joka pisti kyllä välittömästi koetukselle Jeren paikallaanolon. Suoran jälkeen tuli kiva hyppyhässäkkä välistävetoineen. Radalla oli myös rengas, jota ei oltu ihan äskettäin treenattu, mutta jota oli korkea aika taas harjoitella, sillä Jere renkaan idean unohdettuaan saattaa hypätä sen siitä välistä mistä sattuu milloinkin mahtumaan. Siellä oli myös muutama muu harvemmin nähty este kuten okseri, muuri ja pituus. Hyvä, että näitä tuli!
Koirahallin treenirata vko2

Paikallaanolo oli aluksi haahuilua, mutta sujui lopulta. Tiesi kuitenkin, mitä vastaisuudessa olisi syytä vahvistaa, ja niinhän mä kaavailinkin tämän vuoden tavoitteeksi varmemman paikallaanolon. Tuontyyppiset radat voi olla nimittäin tuskaa noin nopean koiran kanssa kuin Jere on: enhän mä olisi ikipäivinä kerennyt ohjaamaan koiraa kentän toisessa päässä oleville hyppyesteille, jos ottaisi lentävän lähdön...

Hyppyhässäkkä (kuten mä esteitä 5-9 kutsun) oli työläs: ensikseen kolme vierekkäistä estettä, ja meikäläisellä ei meinannut rintamasuunta millään pysyä suhteessa esteisiin. Sekin kyllä sujui, mutta pakko myöntää edelleen, että vaikka Jere meni esteet niinkuin piti, oli meikäläisellä tekemistä, ettei kroppa kääntynyt liikaa vasemmalle.

Pituus meni kivasti, mutta sitten tuli taas hankaluuksia: kokeilin ensin tehdä takaleikkauksen 10-esteellä, minkä tiesin jo etukäteen riskiksi. Jere ei aina putkilla ymmärrä takaleikkausta, vaan jää putken suulle ihmettelemään. Tai vastaavasti ensin se menee putkeen, mutta sitten iskee epävarmuus ja se kääntyy takaisin. Ja niinhän siinä kävi nytkin. Omatoimitreeneissä vaihdoin taktiikkaa ja tein pituuden jälkeen persjätön, ja se toimi. Persjätössä vaan ei auta sitten olla sekunnin murto-osaakaan myöhässä, mutta kun ajoitus täsmää, niin olen Jeren oikealla puolella 10-putkella, niin silloin sen kanssa taas ei ole ongelmia. Ja rengas! Tauonkin jälkeen se viimeinkin sujui kertayrittämällä. =)

Tuota paikallaanoloa on nyt treenattu vähän joka välissä, mutta toiseenkin vuoden tavoiteohjelmassa olleeseen kohtaan olen jo tarttunut - nimittäin tehotreeneihin. Kuin tilauksesta koirahallilla alkoi tammikuun alussa agilityohjaajien fysiikkatreenit, johon tietenkin ymppäsin itseni. Treenit kestävät toukokuun loppuun asti. Alkuperäinen tarkoitukseni oli saada ohjaukseen ainakin ketteryyttä ja reaktionopeutta. Ekoissa treeneissä kuitenkin huomasi, miten yksipuolinen meikäläisen kuntopohja on.

Mähän en ollut harrastanut mitään todella kuluttavaa liikuntaa aikoihin ennenkuin aloitettiin Jeren kanssa agility syksyllä -13. Sen mä kyllä huomasinkin: jo yksi radanpätkä sai hengästymään ihan todella - parista puhumattakaan. Agility on siitä hyvä laji (kun parina on maantiekiitäjä), että kunto takuulla kasvaa. Mulle on äskettäin sanottu, että mun tyyli ohjata Jereä on aika kuluttava, että paljon helpommallakin voisin päästä. Mun jalat kuulemma hakkaa kuin Singerin ompelukone. :D Se on osittain omakin valinta: Jere innostuu siitä, kun itse pysyn koko ajan liikkeessä. Lisäksi en ole itse kokenut tyyliäni kuluttavana. Tästä onkin muodostunut harha, että kunto olisi parempi kuin se sitten todellisuudessa on. Kuntoa kartuttaakseni olen jo jonkun aikaa harrastanut intervallijuoksua (juoksua ja kävelyä vuorotellen) ihan vain oman jaksamiseni takaamiseksi. Mutta vaikka mä nykyään jaksan juosta kauankin, niin fysiikkatreeneissä tehdyt vatsalihasliikkeet, punnerrukset jne oli ihan tuskaa. Työsarkaa siis riittää. =)

Fysiikkatreeneissä harjoiteltiin myös valssiliikkeitä, ja voi että mä olin pihalla, kun ei ollut koiraa mukana! En kertakaikkiaan pystynyt eläytymään tilanteeseen. Sunnuntaina Koirahallilla odottikin fysiikkatreenien valssihässäkkä (kuva alla). Jotakin mä olin jo sisäistänyt, vaikken sitä vielä tiedostanutkaan, sillä valssit alkoivat sen isommitta ongelmitta sujumaan. Takakiertona homma tyssäsi aina 9-esteelle, jossa ajauduin liian pitkälle esteen etusiivekkeestä. Se oli kuitenkin positiivista, sillä mulla on ollut valsseissa askelmerkkiongelmia: usein en ole saanut askeliini pituutta ja jään liian kauaksi esteestä. No, nyt se huomattiin, että askelpituus kyllä riittää.
Koirahallin treenirata vko3

Sitten vähän niitä paikallaanoloharjoituksia (video). Kyllä se paikallaanolotaito siellä on, mutta sitä täytyy vaan tehdä ja kaivaa se Jerestä esiin. Tuossa muutamalla eri häiriöllä: Jeren kiertäminen, pysähtymistä välillä, lopussa pudotin Jeren treenipallon maahan ja tein muutamat nykivät liikkeet. Harmi, kun ajauduin ulos kuvasta, että meikäläisen lopun tekemisiä ei näy, mutta Jere pysyi kuitenkin paikoillaan. =) Anette, joka varsinkin on ripittänyt meitä tästä paikallaanolosta, ehdotti että tähän voisi vielä lisätä semmoisen treenin, että juoksen Jeren ohi ja sen pitää silti pysyä aloillaan. Täytyypi seuraavaksi kokeilla.

7. tammikuuta 2015

Vaihdetaan vapaalle!

Pojat kävivät pakkaspäivän kunniaksi pellolla vähän meuhkaamassa ja meno oli sen mukaista. =)

5. tammikuuta 2015

Vuosi 2014

Vuosi vaihtui jo uuteen, mutta käännetään katse vielä hetkeksi menneeseen jo paketoituun vuoteen. Vuosi 2014 oli monilta osin ikimuistoinen, varsin vilkas ja täynnä ohjelmaa. Ja olen siihen myös aika tyytyväinen. Sekä Juuso että Jere ylittivät kaikki meikäläisen odotukset.

Viime vuonna lisäsin Jerelle agilityssä treenitunteja viikkotasolla. Käydään nyt kahdessa eri paikassa kahdella eri treenien vetäjällä, mikä jo sinällään monipuolistaa harjoittelua, sillä eri vetäjillä on omat tapansa toimia ja he keskittyvät eri asioihin. Salon koirahallilla on lisäksi se etu, että harjoittelukauden hintaan sisältyy omatoimitreenioikeus. Me ollaankin hyödynnetty tuo ihan kiitettävissä määrin, ja välillä päästellään höyryjä ja energiaa kunnon ratatreenillä, mutta toisinaan vaan täsmätreenataan tiettyjä esteitä tai etenemiskuvioita.

Oma kynnyksensä oli toki ilmoittaa Jere ensimmäisiin agilitykisoihin viime kesänä. Jännitti, kun ei kaikki säännöt ja käytännöt olleet vielä tuttuja, ja miettipä sitäkin, että kuinkakohan monessa asiassa sitä voikaan möhliä. Nyt on sitten useammatkin kisat takana, ja pakko todeta, että ainakin yleisön läsnäolon kyllä unohtaa kisasuorituksen aikana. Kömmähdyksiäkin on sattunut, mutta niihin ei ole kuollut. Eteenpäin ollaan kehityksessä menty. Tuossa syksyllä junnattiin tovi vähän paikoillamme, mutta Winter Cupissa päästiin ikäänkuin uudelle tasolle ekojen kisanollien myötä.

Jere on kehittynyt, minä ohjaajana olen kehittynyt ja meidän yhteistyö parantunut. Välillä tulee hetkiä, kun tuntee olevansa ihan hukassa tai jumissa, mutta ah se tunne, kun lamppu syttyy ja jotain oivaltaa. Se on osa lajin suolaa. Osa taas on nähdä Jeren into olla täysillä mukana tässä hommassa ja sen tekemisen meininki. Lisäksi agilityn myötä olen tutustunut lukuisiin uusiin mukaviin ihmisiin.

Juuson näyttelyvuosi oli melkoinen tuhkimotarina peilaten sitä taustaa vasten, mihin me vuonna 2007 jäätiin. Itseasiassa vielä puolitoista vuotta sitten en olisi uskonut, että mihinkään näyttelyyn enää ikinä mennään. Kynnys oli korkea ilmoittaa se Turku KV:en viime tammikuussa. Se kuitenkin kannatti, ja vuosi oli mieletön: Juuso oli kertaalleen ROP, kaksi kertaa ROP-veteraani, viidesti VSP-veteraani ja kaksi SERTiäkin tuli. Yhdessäkään näyttelyssä Juuso ei kyykännyt. Kaiken kruunu oli ikimuistoinen Helsinki KR, jossa Juuso putsasi pöydän. Löysin tovi sitten alla olevan kuvan kuvauksellista photography -sivustolta edellämainitusta näyttelystä. Mä se olen näköjään aina näyttelykuvissa happaman näköinen. :D

Ikimuistoinen oli myös Raisio KR, jossa Juuso kolmentoista muun koiran kanssa palkittiin ansioituneesta kaverikoiratyöstä. Oli kyllä liikuttava hetki ensinnäkin kävellä yhdessä koiran kanssa palkittavaksi ja sen jälkeen kuunnella, kun Kennelliiton edustaja lukee mun yhdessä Juuson kasvattajan kanssa laatimaa "puhetta" Juusosta. :´D Kunniakirja mitaleineen on nyt seinällä ja kunniakirja kehystettynä.
Raisio KR: kaverikoirien palkitsemistilaisuus

Yksi varsin positiivinen asia on, että kumpikin on saanut olla terveenä, eikä mitään ylimääräisiä lääkärireissuja ole tarvittu. Jere kävi myös silmätarkissa syksyllä ja silmät edelleen terveet. Juuson silmäasiasta olen loppusyksyn aikana ollut yhteyksissä sekä silmäsairausspesialisti Elina Pietilään sekä Hannes Lohen geenitutkijaryhmään. Elina Pielältä en toistaiseksi ole vastausta saanut, mutta Lohen ryhmästä minulle vastattiin, että PRA-projekti on aktiivisena käynnissä, ja sillä hetkellä he odottivat genotyypitystuloksia.

Sitten lopuksi vielä alustavia suunnitelmia, tavoitteita ja toiveita alkaneelle vuodelle, ensin Jere:
  • agility: Jeren paikallaanolo varmemmaksi
  • agility: keinu tutuksi
  • agility: teho/lyhytkurssiharjoittelua uusien treenivetäjien johdolla
  • agility: kehittyä itse ohjaajana niin, ettei radalla tulisi sellaisia kadotuksen hetkiä - ainakaan kovin usein :D
Sitten Juuso:
  • terveyttä ja pitkää ikää
  • näyttelyt: valioituminen
  • näyttelyreissu ulkomaille?
  • kaverikoirailua (meille on tullut uusia ja vähän erilaisiakin kohteita. Täytyy toivoa, että aikataulut natsaisi, niin pääsisi niissäkin käymään)
  • tähän en nyt voi liiaksi itse vaikuttaa, mutta haaveissa olisi, että Juuson silmäasia selkiytyisi

4. tammikuuta 2015

Toinen kisanolla!

Joulua edeltävänä viikonloppuna oltiin Jeren kanssa SWATin järjestämässä Winter Cupin toisessa osakilpailussa. Jerelle olin varannut kaksi starttia, tuttuun ja toimivaan tapaan.

Joulun lähestyminen ja joulukiireet eivät olleet laskeneet porukoiden intoa ottaa osaa kisoihin: startti-makseissa oli tälläkin kertaa nelisenkymmentä starttia ja koko kisoissa taisi 200 starttia mennä rikki. Tuomari Tiina Jaakkola oli tehnyt ihan mukavat ja vähän kinkkisetkin radat. Meidän radalla oli pari tiukkaa käännöstä, ja etenkin yhdeksännellä esteellä aika monella oli vaikeuksia, mutta myös 3-esteen jälkeen useampi koira meinasi karata 11-hypylle putken sijaan. Myös muissa luokissa oli kinkkiset radat, ja kaikenkaikkiaankin radat olivat hankalammat kuin viime kisoissa.

Meidän eka rata meni jälleen kerran taputteluksi. Jeren paikallaanolo oli pikkuisen levotonta, siinä se haisteli maata ja liikehti, niin itselle tuli nopeasti sellainen olo, että en hitto ala sitä istuttamaan kerta toisensa jälkeen paikoilleen, vaan päätin hetken mielijohteesta tehdä lentävän lähdön. Semmoinen nopea taktiivanvaihto saattaa kostautua, ja niinhän meille sitten kävikin. Itsekään en ollut radalla ihan tilanteen tasalla koko aikaa. Yllätyin, kun katselin lopputuloksia, niin meidän avausradan virhepisteet olivat vain 10, vaikka totuuden nimissä on sanottava, että kökkö maku suuhun jäi.

Toinen startti oli vuorossa melkein heti ensimmäisen perään. Siitä sitten tuli se toinen kisanolla ensimmäisen jatkoksi! Aikakin alittui komeasti, joten Jeren tulos -24,25. =) Jeren paikallaanolo oli ihan toista luokkaa kuin ekassa startissa, ja itsekin sain kasattua itseni sen ekan startin harmituksen jälkeen. 8- ja 9-esteiden välillä oli nyt pakko tehdä se valssi, jota olen toisinaan jostain syystä vältellyt. :D

Jere toimi hyvin, mutta itsellä oli ongelmia kunnon kanssa. Olin vasta toipunut flunssasta, joten radalla olo oli kuin olisin tehnyt kuolemaa. :P Kovempaa olisi pitänyt päästä, mikäli olisi mielinyt palkintokorokkeelle. Kolmas osakilpailu vielä jäljellä, ja jos me siellä oltaisiin sitten kumpikin - minä sekä Jere - huippuiskussa. =)

Hyvä fiilis kuitenkin jäi: nyt Jere meni radan puhtaasti ilman kommervenkkejä. Mukavaa saada toinen nollarata myös seuraaviin kisoihin, ettei se edellinen kisa ollut vain "onnenkantamoinen". Tosin mulla on ollut treeneissäkin parempi olo Jeren kanssa - että meidän yhteistyö ja mun ohjauskuviot toimii entistä paremmin. Jihaa!! Jere on cupissa nyt kahden osakilpailun jälkeen viidennellä sijalla.

Alla video Jeren toisesta startista. Hassu Jere ♡ tuosta vierelletulosta on tullut sille melkoinen show. :D