Kuva kertonee kaiken oleellisen, missä meillä tällä hetkellä mennään: pojilla on jumalaton sulkasato. Jerellä on karvanvaihto jo täydessä tohinassa, Juuso vasta pikkuisen lämmittelee konetta käyntiin. Harjausta harrastetaan joka päivä, ja pikaisenkin toimenpiteen lopputulos on nähtävissä yläkuvassa. Ei sitä vaan voi käsittää, että mistä sitä karvaa oikeen riittää, ja kestää tosi kauan, että karvanvaihto näkyisi koiran kropassa edes pikkuisen. Jere on nyt kiihtyvään tahtiin pursuillut kolmatta viikkoa, ja sillä on kyljessä vasta pieni kuoppa, josta lienee kaikki pohjavilla lähtenyt, ei muuta. Mutta kiitos ja ylistys Furminator nimiselle vempaimelle - on kyllä näin karvanlähdön aikaan kapistus vailla vertaa!
Täällä ollaan kyllä sellaisissa helteissä paistateltu, ettei tuota karvanlähtöä pitäisi yhtään kummastella: aurinko on porottanut viikkotolkulla pilvettömältä taivaalta, tuuli on ollut ihan olematon ja 30 asteen rajapyykki on takuulla paukkunut useampanakin päivänä. Ukkonen sadekuuroineen on toisinaan piipahtanut, mutta ilmaa se ei ole yhtään viilentänyt tai raikastanut. Pojat jaksavat vouhkottaa menemään samalla tahdilla kuin muulloinkin, vaikka pyrinkin lenkittämään ne aamun viileydessä tai illalla auringon laskettua. Jere hakee helpotusta tuolta kylmäeteisestä, johon aurinko ei pääse paistamaan missään vaiheessa päivää (ainut paikka tässä huushollissa missä näin on), mutta Juuso on ymmärtänyt tuulettimen idean: kun se on päällä, jätkä linnottautuu makoilemaan ihan sen eteen. Kun se ei ole päällä, Juuso saattaa mennä istumaan laitteen viereen ja katsoa mua tyyliin "hei täältä ei tuu mitään". Sitte emäntä menee räppäsemään ropelin pyörimään, kun kerran käsketään. :D