Synttärionnea Jere!

Jere, pieni rasavilli säheltäjäni. Tänään tulee mittariin jo kolme vuotta. Sinä olet kuitenkin päättänyt pitää olemuksessasi pentumaisuuden: sinä iloitset, leikit, söhellät, törmäilet ja pompit kuin pari vuotta sitten, silloin kun olit ihan oikeasti pentu. Olet aikuistunut ja kasvanut monessa suhteessa, mutta toisaalta olet säilyttänyt sen viattomuuden ja lapsellisuuden, mikä sinulla jo tänne tullessasi oli. Jere, ikioma - ja ehkä ikuinen pentuni - onnea synttäripäivänäsi! =)

Synttärirapsutukset myös sisko-Usmalle ja veli-Haldille, sekä vilkutukset Raidalle sinne pilvenreunalle.

Kesälaitumilla

Mikäs on sen mukavampaa kuin kirmailla vapaana viilenevässä aurinkoisessa kesäillassa. Emännän koulukiireet ovat nyt hetkeksi aikaa taaksejäänyttä elämää, joten on enemmän aikaa koirakaveruksillekin jaettavaksi.

Jerelle on alkaneet muodostua silmälasit, pätevän näkönen jätkä. =)

Juuso se jaksaa touhottaa ihan samaan malliin kuin nuorempanakin. Ei uskoisi, että se täyttää seuraavaksi jo 8 vuotta. Eihän se lapinkoiralle ole ikä eikä mikään, mutta esimerkiksi näyttelyihin Juuson voisi kohta jo ilmoittaa veteraaniluokkaan.

Jere on ihan mahtavassa turkissa tällä hetkellä. Varsinkin tuo rintakarvoitus on varsin miehekäs. :D Totuus on kuitenkin se, että kun silmätarkissa kuukausi sitten käytiin, ja myös vaa'alla poikettiin, niin se näytti vain 17,3 kiloa. Mun pieni siro ketunpoikaseni.

Kyllä luonto vaan on kaunis näin alkukesästä, kun kaikki se vehreys puhkeaa kukkaan.

Eipä Juuso häviä pörröisyydessä nuoremmalleen ollenkaan. Meidän äijä vaan on rakenteeltaan vähän rotevampaa sorttia. :)

Jere touhottaa päivät pääksytysten sata lasissa, täydellä höyryllä...

...ja iltaisin on voimat kulutettu viimeistä pisaraa myöten. Joskus pitää kyllä kokeilla käsiviehetreeniä Jerelle. Siitä se varmasti tykkäisi: saa juosta niin lujaa kuin sielu sietää ja saa ajaa jotain takaa.

Illalla oli ukkosta ilmassa. Taivas oli pikkuisen pelottavankin näköinen.