Pitkän, synkeän ja loskaisen kauden jälkeen saatiin tänne eteläänkin lunta ja pakkasta. Käytiin Juuson ja Jeren kanssa tuossa läheisellä pellolla vähän kirmailemassa, ja pojat ottivatkin parituntisesta kaiken ilon irti. Luntahan nuo rakastavat yli kaiken.
Välittömästi, kun päästin kaksikon hihnoista, säntäsivät pojat melkoiseen kilpajuoksuun. Hippa!
Kato, mä lennäääääään...
Juuso taas kerran tavoilleen uskollisena katosi toviksi omille teilleen. Se on välillä semmoinen oman tiensä kulkija. Ja ois kyllä pitäny arvata, kun se on taas pari päivää ulvonu tyttökoirien ihanien tuoksujen perään...
Jere taas ei koskaan katoa näköpiiristä.
Talvikukkia
Mistähän hullujenhuoneelta tuo oikeemmanpuoleinen on karannu... X)
Perhanan lumipaakut!
Jerellä oli omaa kivaa.