Tapahtumakalenteri

  • Taija Salokanteleen ratatreenit torstaisin (Jere)
  • Koirahallin vakiotreenit sunnuntaisin (Jere)
  • 25.03.18 Lappalaiskoirien ER (Juuso)

31. maaliskuuta 2015

Turku-turnee

Huh huh, onpahan melkoinen viikonloppu takana! Viimeisetkin mehut oli varmasti sunnuntai-iltaan mennessä puristettu ulos tästä naisesta. Toisaalta kuitenkin viikonloppua voi näin jälkikäteen muistella lämmöllä: se oli ikimuistoinen ja touhukas, oli mukava tavata tuttuja ja tutustua uusiin, ihanaa oli taas pallutella kaikkia tuttujen koiria (se onkin muuten jännä, että vaikka kotona on omat karvaturrit rapsutettavana vaikka 24/7, niin aina pitää muiden koiria käydä paapomassa :D ) sekä pääsi vaihtamaan kuulumia ja sai nauraa. Mahtava kokemus!

Lauantai-aamuna startattiin kohti Messukeskusta määränpäänä Turun kansainvälinen näyttely. Juuson kanssa päästiin jälleen kerran samalla kyydillä Kirsin ja Alma-tyttösen kanssa. Meidän kehä oli vuorossa taas heti aamusta - kuinkas muuten - ja päivä venähti kiitettävän mittaiseksi, kun suomenlapinkoiria oli ilmottu lähes 60 kappaletta.

Näyttelyn jälkeen käytiin tovi touhuamassa Metsämäen raviradalla, jossa oli seuraavana päivänä määrä pitää Lappalaiskoirat ry:n pääerikoisnäyttely. Oltiin Kirsin kanssa otettu osaa talkoisiin, ja käytiin pistämässä toimisto (info- ja palkintopiste) kuosiin. Kotiin päästyään sitä saikin asennoutua kellojensiirtoon ja aikaiseen nukkumaanmenoaikaan.
Erkkarin palkintotarjontaa - on hienoja!
Sunnuntaina oltiin vieläkin aikaisemmin liikenteessä, sillä mentiin Metsämäkeen pystyttämään kehät ennen näyttelyn alkua. Lisäksi olin lupautunut kameranaiseksi, sillä Lappalaiskoirat ry:n lehtitoimikunnasta ketään ei ollut tulossa paikalle. Häärinkin siellä parin kehän väliä koko päivän - mitä nyt tietty Juuson kanssa käytiin kehässä vuorollamme. Näyttelyn päätyttyä pistettiin taas putiikki kiinni. Talkoohommat ovat toki kuluttavia mutta toisaalta antoisiakin. Meillä oli mukava porukka kasassa ja homma pääpiirteittäin toimi. Pitkäksi venähti myös sunnuntai - suomenlapinkoiria oli mukana liki 170. Mukana olivat toki myös ruotsinlapinkoirat sekä lapinporokoirat, mutta osallistujamäärät siellä puolella olivat vähän inhimillisempiä. Ottamiani kuvia löytyy tuttuun tapaan galleriasta: pentuja (ylisöpöjä - ihan niitä villaisia honkkelisti liikkuviakin ♡ ei tullut pentukuumetta lainkaan :P ) sekä uroksia tuli kuvattua enemmän, mutta narttukehässä pyörin myös. Best In Show -kuvat löytyvät niinikään.

Juuso esiintyi kumpanakin päivänä - sekä Turku KV:ssä että erkkarissa - erittäin reippaasti ja edukseen ja teki tasaista työtä. Lauantaina kohdattiin ekaa kertaa tuomari (Leila Kärkäs), jonka kehässä Juuso on aiemmin käynyt. Aikoinaan tuli hylsy muille räkyttämisestä ja siitä, ettei antanut vapaasti käsitellä itseään. Tulosparannus oli minimitavoite. KV:ssä Juuso oli ERI2 ja sunnuntaina ERI4. Hienot sijoitukset noissa osallistujamäärissä. Lauantaina turkkia olisi kuulemma voinut olla vähän enempi ja sunnuntaina kroppa skrodempi. Sunnuntaina meitä tuomaroi Pirjo Aaltonen. Oli muuten mukava tuomari, tykkäsin hänen tavastaan kertoa esittäjälle myös suusanallisesti, että mitkä ovat koiran vahvimmat osa-alueet ja missä jää parantamisen varaa. Mullekaan ei aina ole näyttelyssä auennut, että miksi joskus on tullut EH ja miksi joskus voi olla ROP, vaikka arvostelut pääsääntöisesti ovat sisällöltään olleet kovin samankaltaisia. Se suusanallinen palaute kun kertoo esittäjälle tosi paljon enemmän.

Nyt on pakko hehkuttaa Juuson liikkeitä. Ne ovat ihan mahtavat!! Viime vuonna kun tuskailtiin ahtauden kanssa, niin lauantaina Juuson liikkeitä kehuttiin nyt erittäin hyviksi - ja sunnuntaina jopa erinomaisiksi. Pirjo Aaltonen sanoi erkkarikehässä, että kauniit liikkeet, ja kun ottaa huomioon koiran iän, niin aivan upeaa. Kyllä se hieronta vaan vaikuttaa... Kiitos Minna!!

Juuso on tallentunut myös ammattinäyttelyvalokuvaajan linssille KV:ssa, tässä otos. Mun sydän pakahtuu; Juuso on sanoinkuvaamattoman söpö. Liikuttavaa! Niin ja Juusoa itseään ei pitkät päivät häirinneet: se veti kumpanakin päivänä täysillä, ja sunnuntai-iltana kotona, kun itse valuin pitkin tietokonepöydän nojatuolia, oli vanhus puuhakkaana ja leikki leluillaan. Naisseura totisesti saa vanhukseen virtaa ja vipinää...
Juuson erkkariposeeraus

Hei, me harrastetaan!

Päätetäänpä blogihiljaisuus tältä erää, kun kuitenkin ohjelmaa koirarintamalla on riittänyt melkein ruuhkaksi asti, ja Koirahallista on tullut meikäläiselle toinen koti. :D

Jeren kanssa käydään ahkerasti treenaamassa niin Koirahallilla kuin EHYTilläkin. Jeren nostaminen mölliluokkaan on mielestäni tuonut ohjaamiseeni jonkinlaista seesteisyyttä. Mulla ei enää ole koko ajan kiire. Alla muutamia Taskisen Katjan Koirahallille rakentamia ratoja. Multa ja Jereltä ne ovat pääsääntöisesti loppujen lopuksi menneet hyvin. Aina välillähän kesken radan jossain kohti huomaa, että joku tietty juttu ei käytännössä toimikaan ihan niin kuin sen oli päässään ensin miettinyt. Sitten ollaan vaan kokeiltu ja hiottu, mutta siis ylitsepääsemättömiä kohtia treeniradoissa ei ole tullut. Ja hienoa on ollut tajuta, että korjausliikkeitä osaa tehdä myös oma-aloitteisesti ilman, että ulkopuolisen tarvii niistä aina sanoa.

Viikon7 radan välistävedot tuntuivat alkuun todella työläiltä: mä olin kankea ja Jerellä meni kaarteet pitkiksi. Mutta kun aloin opettaa Jerelle, mitä meinaa esteiden merkkaus, niin johan rupesi lyyti kirjoittamaan! En ollut tajunnutkaan, miten vähän esteiden merkkausta olen tehnyt, niin miten sen osaamista voisi Jereltäkään vaatia.
Treenirata vko6
Treenirata vko7
Treenirata vko13
Kuun puolessa välissä osallistuin agilitytuomari Anne Saviojan ratatreeneihin Koirahallilla. Oli muuten todella mielenkiintoinen ja avartava kokemus! Olin jo helmikuussa osallistunut Annen ratakoulutukseen kuunteluoppilaana, joka oli opettavainen ilta sekin, mutta vielä enemmän siitä sai irti koiran kanssa. En ollut edes tajunnut, miten kaukaa mä saan Jeren irtoamaan esteille, huh huh! Jere menee myös hyvin esteitä pelkällä ohjauksella ilman että sanon mitään ääneen. Sapiskaa tuli monelle - minä mukaanlukien :D - siitä, että käytettiin liikaa sanoja "tässä" tai "täällä". Miten helposti ne lipsahtaakaan suusta... Mutta ilmankin pärjää. =) Kotiläksyksi saatiin Jeren kanssa treenata persjättöjä, joissa mulla on liian usein ajoitukset pielessä. Viime viikon treeneissä ne jo sujuivat.

EHYTillä ollaan otettu keinutreeniä sekä keppejä 2x2-menetelmällä. Kuun alussa osallistuttiin oikein Aneten keinuklinikalle, mutta myös normi viikkotreeneihinkin olen keinua aina välillä toivonut. Keinuhan oli Jerelle yksien epäonnisten treenien jälkeen kauhea peikko. Aneten tunneilla mörkö on nyt saatu ajettua tiehensä, kun keinua harjoitellaan niin, että sille tullaan vauhdista toisen esteen kautta. Näyttää siltä, että Jere ei huomaakaan keinun rämähdystä. Vielä alkuvuodesta olin varma, että Jere ei enää astu jalallakaan keinulle, mutta toisin kävi. Vahvistusta tarvitaan vielä, mutta ollaan hyvällä tiellä. 2x2 toimii Jerellä kepeissä äärettömän hyvin. Kepit saa olla käännettynä jo aika vinoon, ja vieläkin Jere osaa ne poimia. Mun pikku rimpula on aikas hoksaavainen otus. ♡

Otin myös askeleen lähemmäs kohti virallisia kisoja liittymällä Kiskon Agilityn jäseneksi. Niille, jotka eivät tiedä, niin virallisiin kisoihin osallistuvan täytyy olla jonkun seuran jäsen. KisA taas vastaavasti sponssaa jäsenilleen muunmuassa erilaisia agilitykursseja alennettuun hintaan.

Juuson harrastusrintamalla oli helmikuussa vähän hiljaisempaa, kun näyttelyt kiersivät Pohjois-Suomessa, eikä kaverikoiravierailuitakaan ihan hirveästi ollut. Niinpä lohkaisin Jeren EHYTin agsatunneista pari Juusolle. Juuso ei mikään agilitykoira todellakaan ole: siltä puuttuu Jeren hulluus, eikä Juuso ole samalla lailla käskytettävissä kuin Jere. Näyttelyt ja kaverikoirailu, joissa se saa patsastella, olla esillä ja vähän diivaillakin, ovat enemmän Juusolle luonteenomaista. Ei sikäli, etteikö Juuso olisi ollut innoissaan, kun se pääsi mukaan ja puuhastelemaan. Voi sitä touhotuksen määrää! Mutta Juuso meni esteitä omia aikojaan ja omalla tavallaan, ja joka kerta kesken tunnin Juuson mielenkiinto lässähti kuin lehmänhäntä. Hauskaa sillä kuitenkin ilmiselvästi oli ja se on pääasia. =)

Toissa sunnuntaina osallistuttiin Juuson kanssa Salon Koirahallin avoimien ovien päivään. Ohjelmassa oli muotinäytös, erilaisten koiraharrastuksien esittelyä, ja paikalla oli myös eläintarvikekirppis. Mekin päästiin Helsittaren mannekiineiksi. HelsiTar on piikkiöläinen perheyritys, joka kotimaisena käsityönä valmistaa erilaisia harrastus- ja suoja-asuja niin koirille kuin omistajillekin. Muotinäytöksen lisäksi Juuso oli paikalla kaverikoiran ominaisuudessa.
Kaverikoirat Juuso, Bono ja Svea

8. maaliskuuta 2015

Epistelemässä

Eilen oltiin Jeren kanssa jälleen agilitykisoissa Koirahallilla. Olin nyt uskaltautunut ilmoittamaan tyypin myös mölliluokkaan. Koska möllimaksien hyppykorkeudet (50cm) hirvittivät, päätin ilmota Jeren medeihin, joissa hypyt olivat 30cm. Semmoinen sopiva pehmeälasku luokkavaihtoon. Näin sain myös pidettyä meillä sijoittumisoikeuden starttiluokassa, jos möllirata menisi ihan pöpelikköön.

Meno starttiluokassa jatkui oikeastaan siitä, mihin Winter Cupin päätöskisassa jäätiin. Jere kävi pitämässä yleisölle pienet kuoroharjoitukset kesken radan, enkä kyllä itsekään kokenut starttirataa enää erityisen mielekkäänä. Edellisten kisojen jättämä tunne voimistui entisestään: ehkä meidän olisi aika jättää starttiluokka pikkuhiljaa taaksemme. Jos Jerellä riittää aikaa ja energiaa kesken radan lähteä tekemään soolokuvioita, kertoo se jotain Jeren motivaatiosta starttirataa kohtaan. Katja, treeniemme vetäjä Koirahallilla, sanoikin, ettei kannata jäädä junnaamaan starttiluokkaan liian pitkäksi aikaa, jos koiralla on potentiaalia haastavimpiinkin juttuihin. Starttiluokan rata alla.

Möllirata oli sitten jo aika haastava (kuva alla). Itseasiassa rataa rakennettaessa ajattelin, että tästä ei selvitä ja että en ole valmis tällaiseen. Rataantutustumisessa jotain kuitenkin loksahteli paikoilleen. Virhepisteitä meille tuli radalla kohtuupaljon, mutta ne tulivat oikeastaan vain yhdeltä esteeltä - puomilta. Alun kiihdytyssuora meni hyvin: monta hyppyestettä peräperään ja pitkät estevälit saavat Jeren joskus kiertämään jonkun esteen. Nyt näin ei tapahtunut. Kutosesteen kuolleen kulman Jere haki hyvin. Tuontyyppiset ovat olleet meille usein vaikeita: mä olen myöhässä, eikä Jere aina tajua pimeitä kulmia. Tilanne päättyy yleensä siihen, kun Jerellä menee hermo ja se alkaa räksyttämään turhautumistaan. Tällä kertaa mä olin ajoissa ja osasin ohjata koiran oikein. Oiskohan fysiikkatreeneilläkin oma osansa ehtimisasiassa... :)

7-hyppykin vielä meni, mutta sitten Jerelle tapahtui jäätyminen. Ansaputken takia mä en voinut olla liian lähellä puomia, enkä siis osannut ohjata Jereä kaukaa niin, että se olisi asian ymmärtänyt. Siinä sitten nysvättiin pieni tovi, taisi Jere pari kertaa keretä kieltäytymään esteeltä. Hyvä tässä oli kuitenkin se, että tyyppi haki oikean esteen, eikä mennyt putkiansaan. No, lopulta päästiin taas liikkeelle, ja hyppy meni ok, mutta sieltä Jere karkasi puomille. Siellä se sitten tönötti sen näköisenä, että enkö muka osaa tehdä tätä estettä vai. :D Loppurata menikin taas hyvin. Omasta olotilasta radalla on todettava, että mitään kadotuksen hetkiä ei tullut. Mölliradalla olin koko ajan tilanteen tasalla, eikä ajatus päässyt kertaakaan karkailemaan. Ja Jeren meno oli ihan toista luokkaa kuin starttiradalla.

Ilmoitin Jeren seuraaviin kisoihin samalla kaavalla kuin tähänkin kisaan. Mun rimpulan hyppääminen samoista korkeuksista mm. sakemannien ja belkkareiden kanssa hirvittää edelleen, joten medeihin mennään vielä. Yhden lähdön ilmosin myös starttiluokkaan, mutta toimikoon se lämmittelykierroksena. Aletaan ottamaan mölliluokkaa kisakuvioihin nyt mukaan, jotta en tapa Jeren motivaatiota agilityä kohtaan. Mä olen itseasiassa aikas tyytyväinen meidän debyyttiin mölleissä. =)