Tapahtumakalenteri
- Taija Salokanteleen ratatreenit torstaisin (Jere)
- Koirahallin vakiotreenit sunnuntaisin (Jere)
- 25.03.18 Lappalaiskoirien ER (Juuso)
16. huhtikuuta 2012
13. huhtikuuta 2012
Juuson silmäkontrolli
Kävimme toissapäivänä suurella mielenkiinnolla odottamassani silmätarkissa Juuson kanssa. Vuosi sitten saatu diagnoosi oli melko musertava ja masentava: tutkimusdokumentissa Juuson silmät oli ruksittu yltympäri ja kommenttikohdassa todettiin, että muutokset ovat selkeitä. Merkkejä hiipuvasta näkökyvystä kuitenkaan ei ole Juusosta huomannut.
Silmätarkastuksen suoritti Päivi Vanhapelto. Tämänkertainen tutkimustulos oli huomattavasti valoisampi kuin edeltäjänsä: lääkäri oli panelistien kanssa samaa mieltä, että Juuson silmissä on PRA, mutta silmämuutokset ovat kuulemma varsin vähäisiä. Siinä siis taisi olla syy, miksi en ole kuluneena talvena huomannut Juuson käytöksessä mitään muuttuneen, sillä muutokset eivät ole vaikuttaneet sen näkökykyyn. Ja jos sairaus on vähänkään armollinen, ei Juuso menetä näkökykyään kokonaan ainakaan PRA:n takia.
Vaikka diagnoosi sinänsä on tietenkin ikävä, oli kuitenkin helpotus kuulla, että tilanne ei ole niin paha, miltä viime vuonna vaikutti. Ja olen toki käynyt läpi erinäisiä artikkeleita koiran silmäsairauksista, ja esimerkiksi PRA:n mahdollisista ikävistä sivuvaikutuksista luin mainitun muunmuassa erilaiset käytöshäiriöt, joiden vuoksi koiria on jouduttu jopa lopettamaan. Juuso on sen verran rautainen jätkä, että se pärjäisi varmasti ilman näkökykyäkin, mutta eihän sitä voi etukäteen koskaan ihan täydellä varmuudella sanoa. Tämän tutkimustuloksen valossa Juuson tulevaisuus vaikuttaa siis huomattavasti positiivisemmalta kuin vuosi sitten, ja Juuson parasta ja pärjäämistä tässä ensisijaisesti ajattelenkin.
Ikävä juttu tässä on se, etten voi koskaan käyttää Juusoa jalostuksessa. Juuso on niin mahtava ja terve otus muuten, että olisin toivonut sille jälkikasvua. Nyt se ei siis ole mahdollista. Ja koska on perinnöllisestä sairaudesta kysymys, ja Juuson sisaruksia on käytetty jalostukseen, voi tauti ikävästi putkahtaa esiin missä vain. Sitä tässä vain ihmettelen, että mistä PRA on Juusolle tullut, kun sen suvussa sitä ei ole keneltäkään muulta löytynyt. Ajattelin ottaa yhteyttä Optigeniin, joka aikoinaan tutki Juuson prcd-PRA -verinäytteen, josko heillä olisi kyseinen näyte vielä tallella. Jospa siellä oltaisiin kiinnostuneita tutkimaan näytettä tämän asian tiimoilta.
Juuso oli kyllä melkoinen tapaus taas, kun tuolla kyseisellä lääkärikäynnillä oltiin. Silmätippojen laitto oli aina vain yhtä hankalaa: piti olla pannat ja kuonokopat, jotta sätkivä ja rääkyvä koira saatiin edes jotenkuten pidettyä paikoillaan. Se on kyllä välillä niin itsepäinen otus, ja vanhemmiten pahenee vain. Odotustilassa se haastoi muita koiria tuijotuskisaan, ja kun toisen koiran kantti petti ja se alkoi rähisemään Juusolle, oli toisella niin itsetyytyväinen katse ettei paremmasta väliä. On se salakavala koira! :D
Vaikka diagnoosi sinänsä on tietenkin ikävä, oli kuitenkin helpotus kuulla, että tilanne ei ole niin paha, miltä viime vuonna vaikutti. Ja olen toki käynyt läpi erinäisiä artikkeleita koiran silmäsairauksista, ja esimerkiksi PRA:n mahdollisista ikävistä sivuvaikutuksista luin mainitun muunmuassa erilaiset käytöshäiriöt, joiden vuoksi koiria on jouduttu jopa lopettamaan. Juuso on sen verran rautainen jätkä, että se pärjäisi varmasti ilman näkökykyäkin, mutta eihän sitä voi etukäteen koskaan ihan täydellä varmuudella sanoa. Tämän tutkimustuloksen valossa Juuson tulevaisuus vaikuttaa siis huomattavasti positiivisemmalta kuin vuosi sitten, ja Juuson parasta ja pärjäämistä tässä ensisijaisesti ajattelenkin.
Ikävä juttu tässä on se, etten voi koskaan käyttää Juusoa jalostuksessa. Juuso on niin mahtava ja terve otus muuten, että olisin toivonut sille jälkikasvua. Nyt se ei siis ole mahdollista. Ja koska on perinnöllisestä sairaudesta kysymys, ja Juuson sisaruksia on käytetty jalostukseen, voi tauti ikävästi putkahtaa esiin missä vain. Sitä tässä vain ihmettelen, että mistä PRA on Juusolle tullut, kun sen suvussa sitä ei ole keneltäkään muulta löytynyt. Ajattelin ottaa yhteyttä Optigeniin, joka aikoinaan tutki Juuson prcd-PRA -verinäytteen, josko heillä olisi kyseinen näyte vielä tallella. Jospa siellä oltaisiin kiinnostuneita tutkimaan näytettä tämän asian tiimoilta.
Juuso oli kyllä melkoinen tapaus taas, kun tuolla kyseisellä lääkärikäynnillä oltiin. Silmätippojen laitto oli aina vain yhtä hankalaa: piti olla pannat ja kuonokopat, jotta sätkivä ja rääkyvä koira saatiin edes jotenkuten pidettyä paikoillaan. Se on kyllä välillä niin itsepäinen otus, ja vanhemmiten pahenee vain. Odotustilassa se haastoi muita koiria tuijotuskisaan, ja kun toisen koiran kantti petti ja se alkoi rähisemään Juusolle, oli toisella niin itsetyytyväinen katse ettei paremmasta väliä. On se salakavala koira! :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)