Kävimme toissapäivänä suurella mielenkiinnolla odottamassani silmätarkissa Juuson kanssa. Vuosi sitten saatu diagnoosi oli melko musertava ja masentava: tutkimusdokumentissa Juuson silmät oli ruksittu yltympäri ja kommenttikohdassa todettiin, että muutokset ovat selkeitä. Merkkejä hiipuvasta näkökyvystä kuitenkaan ei ole Juusosta huomannut.
Silmätarkastuksen suoritti Päivi Vanhapelto. Tämänkertainen tutkimustulos oli huomattavasti valoisampi kuin edeltäjänsä: lääkäri oli panelistien kanssa samaa mieltä, että Juuson silmissä on PRA, mutta silmämuutokset ovat kuulemma varsin vähäisiä. Siinä siis taisi olla syy, miksi en ole kuluneena talvena huomannut Juuson käytöksessä mitään muuttuneen, sillä muutokset eivät ole vaikuttaneet sen näkökykyyn. Ja jos sairaus on vähänkään armollinen, ei Juuso menetä näkökykyään kokonaan ainakaan PRA:n takia.
Vaikka diagnoosi sinänsä on tietenkin ikävä, oli kuitenkin helpotus kuulla, että tilanne ei ole niin paha, miltä viime vuonna vaikutti. Ja olen toki käynyt läpi erinäisiä artikkeleita koiran silmäsairauksista, ja esimerkiksi PRA:n mahdollisista ikävistä sivuvaikutuksista luin mainitun muunmuassa erilaiset käytöshäiriöt, joiden vuoksi koiria on jouduttu jopa lopettamaan. Juuso on sen verran rautainen jätkä, että se pärjäisi varmasti ilman näkökykyäkin, mutta eihän sitä voi etukäteen koskaan ihan täydellä varmuudella sanoa. Tämän tutkimustuloksen valossa Juuson tulevaisuus vaikuttaa siis huomattavasti positiivisemmalta kuin vuosi sitten, ja Juuson parasta ja pärjäämistä tässä ensisijaisesti ajattelenkin.
Ikävä juttu tässä on se, etten voi koskaan käyttää Juusoa jalostuksessa. Juuso on niin mahtava ja terve otus muuten, että olisin toivonut sille jälkikasvua. Nyt se ei siis ole mahdollista. Ja koska on perinnöllisestä sairaudesta kysymys, ja Juuson sisaruksia on käytetty jalostukseen, voi tauti ikävästi putkahtaa esiin missä vain. Sitä tässä vain ihmettelen, että mistä PRA on Juusolle tullut, kun sen suvussa sitä ei ole keneltäkään muulta löytynyt. Ajattelin ottaa yhteyttä Optigeniin, joka aikoinaan tutki Juuson prcd-PRA -verinäytteen, josko heillä olisi kyseinen näyte vielä tallella. Jospa siellä oltaisiin kiinnostuneita tutkimaan näytettä tämän asian tiimoilta.
Juuso oli kyllä melkoinen tapaus taas, kun tuolla kyseisellä lääkärikäynnillä oltiin. Silmätippojen laitto oli aina vain yhtä hankalaa: piti olla pannat ja kuonokopat, jotta sätkivä ja rääkyvä koira saatiin edes jotenkuten pidettyä paikoillaan. Se on kyllä välillä niin itsepäinen otus, ja vanhemmiten pahenee vain. Odotustilassa se haastoi muita koiria tuijotuskisaan, ja kun toisen koiran kantti petti ja se alkoi rähisemään Juusolle, oli toisella niin itsetyytyväinen katse ettei paremmasta väliä. On se salakavala koira! :D
Vaikka diagnoosi sinänsä on tietenkin ikävä, oli kuitenkin helpotus kuulla, että tilanne ei ole niin paha, miltä viime vuonna vaikutti. Ja olen toki käynyt läpi erinäisiä artikkeleita koiran silmäsairauksista, ja esimerkiksi PRA:n mahdollisista ikävistä sivuvaikutuksista luin mainitun muunmuassa erilaiset käytöshäiriöt, joiden vuoksi koiria on jouduttu jopa lopettamaan. Juuso on sen verran rautainen jätkä, että se pärjäisi varmasti ilman näkökykyäkin, mutta eihän sitä voi etukäteen koskaan ihan täydellä varmuudella sanoa. Tämän tutkimustuloksen valossa Juuson tulevaisuus vaikuttaa siis huomattavasti positiivisemmalta kuin vuosi sitten, ja Juuson parasta ja pärjäämistä tässä ensisijaisesti ajattelenkin.
Ikävä juttu tässä on se, etten voi koskaan käyttää Juusoa jalostuksessa. Juuso on niin mahtava ja terve otus muuten, että olisin toivonut sille jälkikasvua. Nyt se ei siis ole mahdollista. Ja koska on perinnöllisestä sairaudesta kysymys, ja Juuson sisaruksia on käytetty jalostukseen, voi tauti ikävästi putkahtaa esiin missä vain. Sitä tässä vain ihmettelen, että mistä PRA on Juusolle tullut, kun sen suvussa sitä ei ole keneltäkään muulta löytynyt. Ajattelin ottaa yhteyttä Optigeniin, joka aikoinaan tutki Juuson prcd-PRA -verinäytteen, josko heillä olisi kyseinen näyte vielä tallella. Jospa siellä oltaisiin kiinnostuneita tutkimaan näytettä tämän asian tiimoilta.
Juuso oli kyllä melkoinen tapaus taas, kun tuolla kyseisellä lääkärikäynnillä oltiin. Silmätippojen laitto oli aina vain yhtä hankalaa: piti olla pannat ja kuonokopat, jotta sätkivä ja rääkyvä koira saatiin edes jotenkuten pidettyä paikoillaan. Se on kyllä välillä niin itsepäinen otus, ja vanhemmiten pahenee vain. Odotustilassa se haastoi muita koiria tuijotuskisaan, ja kun toisen koiran kantti petti ja se alkoi rähisemään Juusolle, oli toisella niin itsetyytyväinen katse ettei paremmasta väliä. On se salakavala koira! :D
3 kommenttia:
Silmäsairaudet on siitä ikäviä, että ne usein puhkeaa vasta myöhemmällä iällä. :( Sen vuoksi yksi tai kaksi nuorena tehtyä silmätarkkia ei oikein kerrokaan todellisuudesta juuri mitään, jonka vuoksi silmäsairaita koiria todennäköisesti on paljonkin enemmän kuin mitä tilastot näyttävät (ja jonka vuoksi koirat pitäisi tarkata uudelleen myös vanhempinakin). Jos positiivisia puolia etsii, niin sinänsä hyvä, että Juuson jalostuskäytön suhteen ei ole hätäilty, koska niin ikävä kuin tuo PRA:n toteaminen onkin, niin vielä ikävämpi se olisi ollut silloin, jos Juusolla jo pentuja olisi. Toivottavasti Juuso kuitenkin pärjää sairautensa kanssa hyvään vanhuuteen asti! :)
Niin ja se piti vielä sanoa, että luonteensa (luonnetestitulosten perusteella) puolesta Juuso kyllä olisi tosiaan ollut toivottu lisä rotuunsa! Lapinkoirissa on ihan liian paljon herkkiksiä, vaikka rodun ei sellainen kuulu olla. Ja henkilökohtaisesti ainakin itse otan mielummin hyvän koiran mahdollisella sairastumisriskillä, kuin huonon koiran terveystodennäköisyydellä.
Nää on mielenkiintoisia nää perinnöllisyysasiat. Siksi meinasinkin, että josko Optigenilla olisi kiinnostusta tutkia Juuson näytettä uudemman kerran. Ja jalostustoimikuntaankin voisi ottaa yhteyttä, jos heillä olisi jotain informaatiota PRA:n suhteen, mitä ei itsellä ole.
Lähetä kommentti