Joulun touhuja

Joulu on nyt sitten ohi ja paluu arkeen on taas tapahtunut. Pitkään joulusta joka vuosi hössötetään: joulukoristeet ilmaantuvat kauppojen hyllyille sekä joululaulut kajahtelevat marketeissa jo lokakuussa, ja samoihin aikoihin alkavat lahjakatalogit kolahtelemaan postiluukuista. Joka paikassa on kova ryysis ja pitkät jonot. Emäntä säästi tänä vuonna hermojaan sekä vastusti osaltaan joulun vuosi vuodelta lisääntyvää kaupallistamista tekemällä lahjat itse. Mutta se blogistin mietteistä ja yhteiskunnallisista mielipiteistä.

Aatonaattoiltana oli vuorossa kinkunpaisto, joka vuosi vuoden jälkeen sykähdyttää poikakaksikon mieliä. Tänäkin vuonna kumpainenkin karvatassu piti uskollisesti vahtia keittiössä useamman tunnin kestäneen paistosession ajan. =)

Nyt se kamera jo pois ja kinkkua meille ja sassiin!

Joulunpyhät emäntä vieraili sukulaisissa päiväsaikaan ja pojat jäivät kotiin, mutta iltaisin vietettiin laatuaikaa nelijalkaisten parissa. Aattona kävin perinteisesti hautausmaalla. Se onkin aina joulunaikaan sanoinkuvaamattoman kauniinnäköinen.

Mutta mikä joulussa on poikien mielestä parasta, on tottakai syöminen - kertoohan se jo ilmeetkin.

Eilen tapaninpäivänä ja vielä tänäänkin täällä etelässä on riehunut melkoinen myrsky. Sähköt menivät poikki lukemattomilta tutuiltakin, ja vedenjakelu on myös tökkinyt. Me ollaan kuin ihmeen kaupalla vältytty kyseisiltä ongelmilta, onneksi! Tuuli on ollut sen verran äkäistä, että puutkaan eivät ole tahtoneet pysyä pystyssä, muunmuassa tuossa tien toisella puolella lakosi useampikin iso puu. Vaikka moista ei tällä tontilla sattunut, valvoi emäntä koko tapaninpäivän vastaisen yön ja jännitti, pysyykö oman pihan puut pystyssä. Vaikutti se hermoilu koiriinkin, sillä ne valvoivat emännän kanssa. Tuuli ujelsi pystyuunien horneissa ja uuninpellit kalisivat - oli siinä pojille ihmeteltävää. Mutta viranomaistiedotteista sun muista huolimatta koiraihmiset tietävät, että ulos on kuitenkin mentävä, vaikkei siellä kauaa kerralla viivyttykään: tuntui kuin olisi koko ajan lehtoon lähdössä.

Lumesta ja pakkasista ei edelleenkään ole tietoakaan, ja leuto ilma lienee osasyyllinen siihen, että pojat ovat aloittaneet karvanlähdön uudestaan. Varsinkin Juusosta olen saanut useampana päivänä kasaan muovipussillisen karvaa joka harjauskerralla. Tällaista tilannetta en aiemmilta vuosilta muista. Jere karisti karvansa jo kesällä sen verran huolellisesti, että sen sulkasato on ollut huomattavasti maltillisempaa. Tosin sen muhkea rintakarvoitus on alkanut menemään takkuun ja huopaantua, joten olen sitä joutunut saksimaan. Uusi kokemus tämäkin...

Joulutervehdys

Juuso ja Jere kera emäntänsä toivottavat bloginsa seuraajille oikein hyvää joulua!

Jere studiossa

Jere pyörähti tänään kanssani studiossa, kun päätin, että siitäkin on aika saada kuvat paremmissa valoissa. Ennakkoon pähkäilin, että miten saisin Jeren olemaan huomioimatta isojen studiosalamoiden räiskettä - olin nimittäin satavarma, että se säikähdettyään ryntää ovesta ulos, eikä enää tahdo kuvaan. Toisin kävi: valojen räpseeseen se ei kiinnittänyt mitään huomiota, mutta misseily sen sijaan ei kiinnostanut Jereä pätkääkään: poseeraaminen oli tylsää, istuakaan ei jaksanut ja käskyt kaikuivat kuuroile korville. Kuvaamisesta ei tahtonut tulla mitään! Poika räksytti lähes taukoamatta. Onneksi koulun joululoma oli ehtinyt alkaa ja opisto oli tyhjillään. Sitä mekkalaa ei olisi kestänyt kukaan... :P

Muutama ihan mukava kuva sentään saatiin. Jere on niin ilmeikäs koira, että siitä on potentiaalia saada irti vaikka mitä, kunhan vaan pojalla itsellään olisi pikkuisen enemmän malttia tekemisissään. Ja emäntä sai taas muistutuksen siitä, miten haastavaa eläinkuvaus voi olla. :D Pitänee vielä paremmalla ajalla ottaa sessiot uusiksi. Lisää kuvia löytyy täältä.

Herkku! Ota koppi!

Helsinki Winner 2011 -kuvia!

Kävin viime lauantaina turisteeraamassa vuoden tärkeimmässä koiratapahtumassa, Helsinki Winnerissä. Kyseiseen tapahtumaan on pitänyt mennä jo useampana vuonna, mutta jotenkin se on aina unhottunut. Mutta nyt ja viimeinkin! Menin sinne pääasiassa kuvaamaan, mutta kävin myös kiertelemässä myyntikojuja, joita totisesti riitti. Myytävää oli ihan joka lähtöön. Meille mukaan lähti puruluita sekä välkkyvät huomioledivalot, jotta erottuu pojatkin pimeässä. Onhan niillä heijastinvaljaat, mutta epäilen toisinaan, että peittääkö paksu ja pitkä turkki ne heijastinnauhat tyystin...

Suomenlapinkoiria oli lauantain näyttelyyn ilmoitettu hurjat 82 kappaletta. Ennen pörröjä kehässä pyörähti muutama ruotsinlapinkoira. Lapinporokoirat olivat eri kehässä ja samaan aikaan suomenlapinkoirien kanssa, joten niitä en ehtinyt kuvaamaan. Juuson Tino-veli oli ilmoitettu näyttelyyn, ja sai arvosanaksi VAL ERI. Kuvasatoa enemmän täällä.

Juusoa ja Jereä en viitsinyt tänne ilmoittaa. Ilmoittautumishinnat olivat aikas korkeat, opiskelijabudjetille aivan liian suuret. Näyttelyn taso oli myös varsin kova, joten ruipelo-Jere ja puolikarvainen- Juuso olisivat todennäköisesti saaneet korkeintaan EHn. Mutta olipas mielenkiintoinen päivä ihan turistinakin. =)