Tapahtumakalenteri

  • Taija Salokanteleen ratatreenit torstaisin (Jere)
  • Koirahallin vakiotreenit sunnuntaisin (Jere)
  • 25.03.18 Lappalaiskoirien ER (Juuso)

27. joulukuuta 2011

Joulun touhuja

Joulu on nyt sitten ohi ja paluu arkeen on taas tapahtunut. Pitkään joulusta joka vuosi hössötetään: joulukoristeet ilmaantuvat kauppojen hyllyille sekä joululaulut kajahtelevat marketeissa jo lokakuussa, ja samoihin aikoihin alkavat lahjakatalogit kolahtelemaan postiluukuista. Joka paikassa on kova ryysis ja pitkät jonot. Emäntä säästi tänä vuonna hermojaan sekä vastusti osaltaan joulun vuosi vuodelta lisääntyvää kaupallistamista tekemällä lahjat itse. Mutta se blogistin mietteistä ja yhteiskunnallisista mielipiteistä.

Aatonaattoiltana oli vuorossa kinkunpaisto, joka vuosi vuoden jälkeen sykähdyttää poikakaksikon mieliä. Tänäkin vuonna kumpainenkin karvatassu piti uskollisesti vahtia keittiössä useamman tunnin kestäneen paistosession ajan. =)

Nyt se kamera jo pois ja kinkkua meille ja sassiin!

Joulunpyhät emäntä vieraili sukulaisissa päiväsaikaan ja pojat jäivät kotiin, mutta iltaisin vietettiin laatuaikaa nelijalkaisten parissa. Aattona kävin perinteisesti hautausmaalla. Se onkin aina joulunaikaan sanoinkuvaamattoman kauniinnäköinen.

Mutta mikä joulussa on poikien mielestä parasta, on tottakai syöminen - kertoohan se jo ilmeetkin.


Eilen tapaninpäivänä ja vielä tänäänkin täällä etelässä on riehunut melkoinen myrsky. Sähköt menivät poikki lukemattomilta tutuiltakin, ja vedenjakelu on myös tökkinyt. Me ollaan kuin ihmeen kaupalla vältytty kyseisiltä ongelmilta, onneksi! Tuuli on ollut sen verran äkäistä, että puutkaan eivät ole tahtoneet pysyä pystyssä, muunmuassa tuossa tien toisella puolella lakosi useampikin iso puu. Vaikka moista ei tällä tontilla sattunut, valvoi emäntä koko tapaninpäivän vastaisen yön ja jännitti, pysyykö oman pihan puut pystyssä. Vaikutti se hermoilu koiriinkin, sillä ne valvoivat emännän kanssa. Tuuli ujelsi pystyuunien horneissa ja uuninpellit kalisivat - oli siinä pojille ihmeteltävää. Mutta viranomaistiedotteista sun muista huolimatta koiraihmiset tietävät, että ulos on kuitenkin mentävä, vaikkei siellä kauaa kerralla viivyttykään: tuntui kuin olisi koko ajan lehtoon lähdössä.

Lumesta ja pakkasista ei edelleenkään ole tietoakaan, ja leuto ilma lienee osasyyllinen siihen, että pojat ovat aloittaneet karvanlähdön uudestaan. Varsinkin Juusosta olen saanut useampana päivänä kasaan muovipussillisen karvaa joka harjauskerralla. Tällaista tilannetta en aiemmilta vuosilta muista. Jere karisti karvansa jo kesällä sen verran huolellisesti, että sen sulkasato on ollut huomattavasti maltillisempaa. Tosin sen muhkea rintakarvoitus on alkanut menemään takkuun ja huopaantua, joten olen sitä joutunut saksimaan. Uusi kokemus tämäkin...

20. joulukuuta 2011

Joulutervehdys

Juuso ja Jere kera emäntänsä toivottavat bloginsa seuraajille oikein hyvää joulua!

17. joulukuuta 2011

Jere studiossa

Jere pyörähti tänään kanssani studiossa, kun päätin, että siitäkin on aika saada kuvat paremmissa valoissa. Ennakkoon pähkäilin, että miten saisin Jeren olemaan huomioimatta isojen studiosalamoiden räiskettä - olin nimittäin satavarma, että se säikähdettyään ryntää ovesta ulos, eikä enää tahdo kuvaan. Toisin kävi: valojen räpseeseen se ei kiinnittänyt mitään huomiota, mutta misseily sen sijaan ei kiinnostanut Jereä pätkääkään: poseeraaminen oli tylsää, istuakaan ei jaksanut ja käskyt kaikuivat kuuroile korville. Kuvaamisesta ei tahtonut tulla mitään! Poika räksytti lähes taukoamatta. Onneksi koulun joululoma oli ehtinyt alkaa ja opisto oli tyhjillään. Sitä mekkalaa ei olisi kestänyt kukaan... :P


Muutama ihan mukava kuva sentään saatiin. Jere on niin ilmeikäs koira, että siitä on potentiaalia saada irti vaikka mitä, kunhan vaan pojalla itsellään olisi pikkuisen enemmän malttia tekemisissään. Ja emäntä sai taas muistutuksen siitä, miten haastavaa eläinkuvaus voi olla. :D Pitänee vielä paremmalla ajalla ottaa sessiot uusiksi. Lisää kuvia löytyy täältä.

Herkku! Ota koppi!

5. joulukuuta 2011

Helsinki Winner 2011 -kuvia!

Kävin viime lauantaina turisteeraamassa vuoden tärkeimmässä koiratapahtumassa, Helsinki Winnerissä. Kyseiseen tapahtumaan on pitänyt mennä jo useampana vuonna, mutta jotenkin se on aina unhottunut. Mutta nyt ja viimeinkin! Menin sinne pääasiassa kuvaamaan, mutta kävin myös kiertelemässä myyntikojuja, joita totisesti riitti. Myytävää oli ihan joka lähtöön. Meille mukaan lähti puruluita sekä välkkyvät huomioledivalot, jotta erottuu pojatkin pimeässä. Onhan niillä heijastinvaljaat, mutta epäilen toisinaan, että peittääkö paksu ja pitkä turkki ne heijastinnauhat tyystin...

Suomenlapinkoiria oli lauantain näyttelyyn ilmoitettu hurjat 82 kappaletta. Ennen pörröjä kehässä pyörähti muutama ruotsinlapinkoira. Lapinporokoirat olivat eri kehässä ja samaan aikaan suomenlapinkoirien kanssa, joten niitä en ehtinyt kuvaamaan. Juuson Tino-veli oli ilmoitettu näyttelyyn, ja sai arvosanaksi VAL ERI. Kuvasatoa enemmän täällä.


Juusoa ja Jereä en viitsinyt tänne ilmoittaa. Ilmoittautumishinnat olivat aikas korkeat, opiskelijabudjetille aivan liian suuret. Näyttelyn taso oli myös varsin kova, joten ruipelo-Jere ja puolikarvainen- Juuso olisivat todennäköisesti saaneet korkeintaan EHn. Mutta olipas mielenkiintoinen päivä ihan turistinakin. =)

26. marraskuuta 2011

Leluja

Lumes kertoo viimeisimmässä blogimerkinnässään omista lempileluistaan ja heittää samalla bloginsa seuraajille haasteen paljastaa oman lelukorinsa sisältö. Tässä meidän:

1) aktivointipallo, Juuson ehdoton suosikki. Mulla oli aikoinaan köyhän miehen versio tästä eli puolen litran limsapullo täytettynä raksuilla. Juuso ymmärsi idean, avasi pullonkorkin ja sai herkkunappulansa; mutta Jere sensijaan pureskeli korkin pullonsuineen kappaleiksi ja ravisteli sitten raksut esille. Sittemmin, kun hankin oikein aktivointipallon, jonka kanssa saa ihan tosissaan tehdä töitä, jotta raksut saa sieltä pois, on Jeren mielenkiinto lopahtanut, mutta Juuso jaksaa touhuta tän parissa vaikka kuinka kauan.

2) erilaiset vinkulelut, suurimmaksi osin Jeren käytössä mutta myös Juuso kelpuuttaa silloin tällöin. Possun röhkintää kummeksuttiin ensin, mutta sittemmin osoittautunut ääntelevistä leluista ehdottomasti suosituimmaksi. Nykyään possun korvat on syöty, joten se on mykkä. Ja tuossa pullossa on muuten TODELLA ärsyttävä ääni.

3) koripallo. Juuso tykkää tästä. Se riehuu pallon kanssa kuin pikkupentu. :D Pallo on sen verran lössy, että sitä pystyy myös kopittelemaan.

4) emännän vanhat lenkkitossut. Kun ostin uudet tossut itselleni, saivat pojat vanhat kengät omiin tarkoituksiinsa. Jere tykkää repiä ja retuuttaa. Onneksi pojat tajuavat mulla käytössä olevien kenkien ja lelukenkien eron, etteivät esimerkiksi ole pistäneet meikäläisen nahkasaappaita palasiksi. En edes ajatellut asiaa silloin kun lenkkarit poikien lelukoppaan viskasin. Olisi voinut hieman harmittaa, jos olisi käynyt toisin...

5) erilaiset pureskeltavat härpäkkeet, joissa on sellaisia nystyröitä, ja joita järsiessä hammasvälit pysyvät puhtaina. Näistä innostutaan aina välillä, mutta eivät ole päivittäisessä käytössä.

6) Rannenauha. Emännän äiti osti joskus itselleen tällaiset turhakkeet ja antoikin ne sittemmin pojille vähäisen käytön vuoksi. Epäilin että kiinnostuuko kaksikko niistä yhtään, mutta niin vaan pojat tykästyivät niihin. Varsinkin Jere tykkää ja sillä ne toimivat hyvänä kontaktileikkinä: minä heitän nauhan, Jere noutaa sen ja sama homma uudestaan.

7) putkiluut. Ja näitä on paljon! Ne ovat myös eniten käytössä, Juuso jopa nukkuu tällainen vieressään. :D

8) lankasolmulelut. Niinikään hyviä kontaktileluja, minä vedän kilpaa jommankumman koiran kanssa. Juuso ja Jere tykkäävät repiä näitä kyllä ihan keskenäänkin.

Meillä on aika-ajoin ollut myös erilaisia pehmoleluja, jotka kuitenkaan eivät ole olleet kovin pitkäkestoisia. Niiden elämänkaari on mennyt kutakuinkin seuraavaa rataa: ensin niiltä on nyhdetty täytteet ja mahdolliset vinkuvat esineet sisältä, sen jälkeen niiltä on jäkerretty raajat ja korvat, ja kaiken huipuksi pehmoilta on revitty silmät ja nenä päästä. Lopulta epämääräisen näköinen kangasriepu on ollut kuolasta niin limainen ja haissut ihan järkyttävälle, joten olen nakannut ne roskiin. Kertokaa tekin koirienne lempileluista ja leikkitottumuksista, olisi hauska lukea ja vertailla. =)

19. marraskuuta 2011

Haasteita


Saimme sekä Leilalta että Piialta tuollaisen hienon tunnustuksen, joka haastaa meidät ensinnäkin kiittämään haasteen antajaa, toisekseen kertomaan kahdeksan satunnaista asiaa itsestään ja kolmanneksi antamaan tunnustus edelleen kahdeksalle bloggaajalle. Iso kiitos Leila ja Piia! Tuntuu aina mukavalta saada tällainen tunnustus. Se toimii osaltaan motivaattorina ylläpitää blogia, kun tietää, että sillä on lukijoita. =) Ihan kahdeksaa sellaista bloggaajaa, jota ei olisi jo aiemmin muistettu kehunapilla, me ei saatu kasaan - emäntä kun on taas vitkutellut blogin päivittämisen kanssa, joten osa niistä, joille tunnustuksen olisi suonut, on jo sen saanut - mutta ojennamme haasteen Ruskalle, Jekulle ja Jipolle, Tikolle ja Korulle, Onnille, sekä ihanan väriselle Nibálle.

Säännöistä poikkeamme vielä sikälikin, että koska emännän elämä koostuu nykyään lähes pelkästään opiskeluista ja on sen myötä aika yksitoikkoista, niin kerron ne kahdeksan satunnaista asiaa noista karvapalleroista. Täältä pesee:

1) Jere on melkoisen epäluuloinen mitä tulee toimenpiteisiin. Sakset tai punkkipihdit nähdessään se juoksee karkuun. Lääkärikäynnillä stetoskooppien esiinottaminen saa sen hyppäämään tutkimuspöydältä alas. Näyttelyssä se on pakoillut mittatikkua. Ratkaisu ongelmaan: herkkupalat, lopputulos: toimenpide unohtuu. Harja ei ole Jerelle kauhistus, mutta ADHD-koirana se ei jaksa olla kammattavana minuuttia kauempaa. Ratkaisu tähänkin: herkkupalat.

2) Juuso oli hiljainen koira siihen asti kunnes Jere tuli taloon. Vieraiden tulonkin Juuso ilmoitti vain menemällä ulko-ovelle ja tuijottamalla sitä. Nykyään Juuso haukkuu vähän kaikelle. Näköjään välillä se oppi voi mennä suuntaan nuoremmalta vanhemmalle...

3) Jere touhottaa päivisin sata lasissa ja iltaisin se on ihan poikki. Silloin se ei halua itseään häirittävän. Mutta jos näin käy, niin siitä kyllä huomaa, että se on kärtty: sen silmät punoittavat ja niissä on syyttävä tapitus. Se ei ole yhtään seurankipeä, päinvastoin. Yöllä kuitenkin usein herään siihen, kun Jere hyppää sängylle ja änkeää kainalooni nukkumaan. Liikkis!

4) Juuso pupuilee. Kun sitä rapsuttaa, se nostaa molemmat etukäpälät ilmaan ja seisoo takatassuillaan. Siinä se sitten tönöttää paijattavana ja näyttää ihan pupulta. Söpöä!

5) Pojat tajuavat kokonaisia lauseita: "Mitä menee ulkona?" saa kaksikon ryntäämään ikkunaan katsomaan ulkomaailman tapahtumia. "Onko herkku laatikossa?" pistää pojat säntäämään keittiön laatikoston edustalle. Yksi keittiön laatikoista on varattu koirien tavaralle (viralliset dokumentit, kynsisakset, harjat, kaulapannat, naksuttimet, ja ennenkaikkea herkut ja puruluut), ja pojat tietävät sen. "Lähteekö pojat ulos?" saa koirat melkein syöksymään ulko-oven läpi. Kaksikko tietää myös, jos kysyy lenkillä, että missä on pupu/kissa/tyhmä lintu (=fasaani). Rinta nousee välittömästi rottingille ja kaula venyy taivaisiin.

6) Juuso ja Jere ovat tavattoman mustasukkaisia. Kun toinen on huomionkohteena, on toinen välittömästi vieressä vinkumassa ja kuonolla tökkimässä.

7) Jere on hirmu nöyrä, tottelevainen ja fiksu. Olen alkanut harjoittaa Jerelle tottelevaisuuskokeen liikkeillä nyt reilun vuoden tauon jälkeen, kun Jerellä taas riittää keskittymiskykyä ja kärsivällisyyttä siihen. Sillä riittää hämmästyttävän paljon motivaatiota. Jerelle riittää usein pelkkä ele, niin se tietää mitä tehdä. Viereen-komentokin lähti ihan puolihuolimattomasta treenauksesta. Ongelmana on Jeren taipumus alkaa räksyttämään todella herkästi. Muuten Jere on ihan mahtava harrastekoira.

8) Juuso oli varsinainen aamunvirkku. Kun aikoinaan kävimme ensimmäistä kertaa katsomassa Juusoa ja siinä pötkylän luonteenpiirteitä tietoomme saimme, kertoi kasvattaja-Erja, että pentue on todella aamuvirkku, "ja varsinkin tämä", sanoi Erja osoittaen Juusoa. Ensimmäisenä yhteisenä aamuna tuli tämä todettuakin, kun pikku-Juuso aloitti ulvontakonsertin vähän kello viiden jälkeen. Eiiih... Sittemmin Juuso on sopeutunut uuden kotinsa vuorokausirytmiin, ja nykyään Juusoa ei tahdo aamuisin saada edes jalkeille, ja vastaavasti iltaisin sillä riittää puuhasteltavaa vielä senkin jälkeen, kun ihmisväki on käynyt yöpuulle.

4. lokakuuta 2011

Juuson päiväkännit

Juusolla oli eilen hiukan ankea päivä: se oli hammaskivenpoistossa. Juuso valitettavasti on taipuvainen sille. Syötän pojille pääasiassa raksuja, ja luitakin järsivät päivittäin. Hampailla siis riittää töitä, mutta silti äijä piti jälleen operoitavaksi viedä. No, onneksi käyntiväli on melko harva: viimeksi käytiin neljä vuotta sitten. Nyt hankin vielä merileväjauhetta, jonka pitäisi ennaltaehkäistä hammaskiveä, että josko käyntiväliä saisi vielä entisestäänkin venutettua.

Olikos lääkäritädin namipaloissa jotain kun näin alkoi väsyttään..?



Koska toimenpide suoritettiin ultralla, piti Juuso ensin rauhoittaa. Rauhoittuminen kesti jälleen kerran todella kauan, koska Juuso ei halunnut antaa periksi väsymykselle. Siinä se köpötteli pitkään edessäni silmät lähes ummessa, mutta maate ei voinut laittaa. Kun Juuso sitten vihdoin ja viimein saatiin kärrätyksi toimenpidehuoneeseen, kehotettiin minua tulla hakemaan poika parin tunnin kuluttua. Vähänkö sain odotustiloissa sääliviä katseita, kun poistuin klinikalta pelkkä talutushihna kourassani...

Pelipaikalle palattuani kohtasin järkyttyneen näköisen Juuson, joka oli juuri herännyt, ja jolta hoitaja oli poistamassa tippaa. Juuson muutenkin isot ja pyöreät silmät eivät ole ennen yhtä paljon muistuttaneet lautasia. "Mitä ihmettä oikeen tapahtuu", viesti katse. Kun hoitaja sai tassun paketoitua, nousi Juuso kiireenvilkkaa makuualustaltaan, ja olisi varmaan juoksuaskelin jatkanut klinikan ovesta pihalle, mutta tokkuroissaan lävähti naamalleen liukkaalle lattialle jo parin askeleen jälkeen. Sitten se jämähtikin niille sijoilleen: häntä roikkui lattialle asti, korvat sojottivat sivuille samoin kuin raajat. Rassukka oli ihan nolona, eikä tajunnut, mistä niin kummallinen olo saattoi johtua. :/

Kotiin päästyämme Juuso hatarin askelin seurasi minua joka paikkaan, mihin menin, vaikka kuinka yritin pistää sen makuulle, kunnes päätin mennä sänkyyn lukemaan ja otin Juuson viereeni, niin siihen se sitten nukahti. Nyt se on toipunut jo tokkurasta, mutta Jerelle se on hiukan äreä. Jereä kiinnostaisi kovasti kaikki ne tuoksut, jotka Juuso on klinikalta mukanaan tuonut samoin kuin tassussa oleva teippi. Mutta heti kun Jere tulee loikkimaan Juuson läheisyyteen, Juuso murahtaa Jeren käpälämäkeen. No, kun aamu valkenee, asiat lienevät taas entisellään.

No voi hemmetti kun ei silmät tahdo vieläkään pysyä auki...


Tämmösen naurettavan näkösen lapunkin liimasivat tassuun.



Vähän huono olokin olis...



"Hyvää syksyn jatkoa Juusolle!" Vähänkö liikkistä! :D


21. elokuuta 2011

Keskusteluja

Iltasanomissa uutisoitiin taannoin kahdesta huskysta, joiden keskinäinen jutustelu oltiin onnistuttu kääntämään ihmisten kielille, tässä linkki. Soitin videonpätkän Juusolle ja Jerelle - ja kas kummaa - pojat ottivat innolla osaa tähän keskusteluun. Pahoittelen oman videoni kuvan ja äänen laatua, mutta idea käynee selväksi. :D Mites te muut koiranomistajat, noteeraako teidän nelijalkaiset ystävänne tuota huskyvideota? Kannattaa kokeilla.

8. elokuuta 2011

Cimulin kasvattitapaaminen Tammelassa

Olipas kertakaikkisen hieno päivä eilen! =) Oli nimittäin taas se vuosi ja se päivä, kun Juuson kasvattaja Erja järjesti Cimulin kennelin pentuetapaamisen Tammelassa. Ei voi muuta sanoa kuin että on mahtava perinne tällainen: toissa vuonna kokoonnuimme viimeksi, ja seuraavan kerran varmaan ja toivottavasti tapaamme samoissa merkeissä kesällä 2013. Meinasi meikäläiseltä ja Juusolta jäädä miitti kokonaan välistä, ja kyytipolitiikka selkiintyi vasta edellisenä iltana. Mutta mukavaa, kun lopulta päästiin paikalle!


Paikalle oli päässyt varsin mukavasti väkeä: T-pentueesta Juuson lisäksi mestoilla olivat Tino (C. Tittelintuure), Tzero (C. Tabaluga) sekä Saana (C. Tirlittan) omistajineen. U-pentuetta edustivat Umu (C. Umur) ja Seni (C. Ustit). V-pentueesta paikalla olivat Roope (C. Veli-Valkotassu) ja Jenu (C. Veli-Valkohammas). Joukon täydensivät Juuson edesmenneen Rusca-veljen koirakaveri Tayca (Taapanterin Carvacasa), Tinon poika Veikka (Bravo), Saanan tytär Halti (Kairankulkija), Umun poika Nikke (Etiäinen Nislak) sekä Meten (C. Teelikamentten) tytär Nikki (Teelikamentten Leinikki). Kaiken tämän päälle uusi sukupolvi oli vahvasti läsnä: Erjan takkahuoneen pentulaatikossa tuhisi Senin ylisuloinen 2,5-viikkoinen X-pentue. Aivan ihania pötkylöitä! =)


Koiralauma oli varsin poikavoittoinen, joten voi varmaan helposti kuvitella, miten testosteroni jylläsi - varsinkin näissä vähän vanhemmissa ja niin oman arvonsa tuntevissa herroissa. Etenkin Juusolla oli vähän väliä asiaa joillekin veljistänsä. :D


Edelliseen miittiin nähden eron huomasi oikeastaan vain Roopessa, joka kaksi vuotta sitten oli vielä ihan pentu, ja nyt siitä oli kasvanut oikein komea nuorimies - joskin ilme oli pysynyt ihan samana. Tykkäsin muuten Roopen ulkonäöstä kovasti. Mutta muuten koirat olivat säilyneet samanlaisina, jokaisen tunnisti silmänräpäyksessä. Isoja muutoksia toki oli uuden pentueen esiinmarssi sekä se, että T- ja U-pentueiden äiti Kemmaa ja Juuson veljeä Ruscaa ei enää ole... :(


Lisää kuvia pentuemiitistä löytyy täältä. Eilinen oli todella ikimuistoinen ja mukava päivä, kiitos kaikille mukanaolleille!

8. heinäkuuta 2011

Karvasota!



Kuva kertonee kaiken oleellisen, missä meillä tällä hetkellä mennään: pojilla on jumalaton sulkasato. Jerellä on karvanvaihto jo täydessä tohinassa, Juuso vasta pikkuisen lämmittelee konetta käyntiin. Harjausta harrastetaan joka päivä, ja pikaisenkin toimenpiteen lopputulos on nähtävissä yläkuvassa. Ei sitä vaan voi käsittää, että mistä sitä karvaa oikeen riittää, ja kestää tosi kauan, että karvanvaihto näkyisi koiran kropassa edes pikkuisen. Jere on nyt kiihtyvään tahtiin pursuillut kolmatta viikkoa, ja sillä on kyljessä vasta pieni kuoppa, josta lienee kaikki pohjavilla lähtenyt, ei muuta. Mutta kiitos ja ylistys Furminator nimiselle vempaimelle - on kyllä näin karvanlähdön aikaan kapistus vailla vertaa!


Täällä ollaan kyllä sellaisissa helteissä paistateltu, ettei tuota karvanlähtöä pitäisi yhtään kummastella: aurinko on porottanut viikkotolkulla pilvettömältä taivaalta, tuuli on ollut ihan olematon ja 30 asteen rajapyykki on takuulla paukkunut useampanakin päivänä. Ukkonen sadekuuroineen on toisinaan piipahtanut, mutta ilmaa se ei ole yhtään viilentänyt tai raikastanut. Pojat jaksavat vouhkottaa menemään samalla tahdilla kuin muulloinkin, vaikka pyrinkin lenkittämään ne aamun viileydessä tai illalla auringon laskettua. Jere hakee helpotusta tuolta kylmäeteisestä, johon aurinko ei pääse paistamaan missään vaiheessa päivää (ainut paikka tässä huushollissa missä näin on), mutta Juuso on ymmärtänyt tuulettimen idean: kun se on päällä, jätkä linnottautuu makoilemaan ihan sen eteen. Kun se ei ole päällä, Juuso saattaa mennä istumaan laitteen viereen ja katsoa mua tyyliin "hei täältä ei tuu mitään". Sitte emäntä menee räppäsemään ropelin pyörimään, kun kerran käsketään. :D

4. kesäkuuta 2011

Synttärionnea Jere!



Jere, pieni rasavilli säheltäjäni. Tänään tulee mittariin jo kolme vuotta. Sinä olet kuitenkin päättänyt pitää olemuksessasi pentumaisuuden: sinä iloitset, leikit, söhellät, törmäilet ja pompit kuin pari vuotta sitten, silloin kun olit ihan oikeasti pentu. Olet aikuistunut ja kasvanut monessa suhteessa, mutta toisaalta olet säilyttänyt sen viattomuuden ja lapsellisuuden, mikä sinulla jo tänne tullessasi oli. Jere, ikioma - ja ehkä ikuinen pentuni - onnea synttäripäivänäsi! =)

Synttärirapsutukset myös sisko-Usmalle ja veli-Haldille, sekä vilkutukset Raidalle sinne pilvenreunalle.

1. kesäkuuta 2011

Kesälaitumilla

Mikäs on sen mukavampaa kuin kirmailla vapaana viilenevässä aurinkoisessa kesäillassa. Emännän koulukiireet ovat nyt hetkeksi aikaa taaksejäänyttä elämää, joten on enemmän aikaa koirakaveruksillekin jaettavaksi.


Jerelle on alkaneet muodostua silmälasit, pätevän näkönen jätkä. =)


Juuso se jaksaa touhottaa ihan samaan malliin kuin nuorempanakin. Ei uskoisi, että se täyttää seuraavaksi jo 8 vuotta. Eihän se lapinkoiralle ole ikä eikä mikään, mutta esimerkiksi näyttelyihin Juuson voisi kohta jo ilmoittaa veteraaniluokkaan.


Jere on ihan mahtavassa turkissa tällä hetkellä. Varsinkin tuo rintakarvoitus on varsin miehekäs. :D Totuus on kuitenkin se, että kun silmätarkissa kuukausi sitten käytiin, ja myös vaa'alla poikettiin, niin se näytti vain 17,3 kiloa. Mun pieni siro ketunpoikaseni.


Kyllä luonto vaan on kaunis näin alkukesästä, kun kaikki se vehreys puhkeaa kukkaan.


Eipä Juuso häviä pörröisyydessä nuoremmalleen ollenkaan. Meidän äijä vaan on rakenteeltaan vähän rotevampaa sorttia. :)



Jere touhottaa päivät pääksytysten sata lasissa, täydellä höyryllä...



...ja iltaisin on voimat kulutettu viimeistä pisaraa myöten. Joskus pitää kyllä kokeilla käsiviehetreeniä Jerelle. Siitä se varmasti tykkäisi: saa juosta niin lujaa kuin sielu sietää ja saa ajaa jotain takaa.


Illalla oli ukkosta ilmassa. Taivas oli pikkuisen pelottavankin näköinen.

6. toukokuuta 2011

Kehunappi



Jekkulat heittivät ilmoille tuollaisen Kaunis nappi -haasteen - tai itseasiassa Quu ei osoittanut sitä erityisesti kenellekään, mutta me päätettiin tarttua tuumasta toimeen. Homman nimi on se, että napin yhteydessä pitää julkaista 3-5 sellaista kuvaa, jotka ei ole ennen täällä esiintyneet, ja kertoilla niistä pikkuisen. Hahaa, viimeinkin kanava jonka varjolla voin laittaa muutaman kuvan Juuson vauva-ajoista. :D Laatu ei päätä huimaa: alkuperäiset kuvat on otettu filmipokkarilla vuonna kivi ja kanto, ja skannatut paperikuvat ovat tässä vuosien varrella olleet melkoisesti kolhujen armoilla. Eli tässä Juuso reilu kaksikuisena, kuvia ensimmäisten yhteisten viikkojemme varrelta:





Ja sitten Jere mielitällingissään eli jälkeen rapaisimmassa kuraputissa pörräämisen:



Nappi piti myös lahjoittaa eteenpäin, me annetaan se Ruskalle (Miskajasmin Naruska), Tiko-Tikolle (Hiidenlahden Tiko) sekä suomenlapinkoira Allulle (hellyyttävä rullalautavideo ilahduttaa yhä edelleen)
. Muunmuassa teitä me seuraillaan. =)

5. toukokuuta 2011

Jeren tarkkipäivä

Olen saanut kivasti tsempityksiä sekä tänne että sähköpostiini Juuson taannoisen silmätarkastuksen tiimoilta. Lämmin kiitos kaikille muistaneille, viestit ovat olleet erittäin tärkeitä ja tulleet tarpeeseen! =)

Välillä iloisempia uutisia terveysrintamalla. Jere kävi silmäpeilauksessa toissapäivänä, ja silmät olivat edelleen terveet. Jippiaijee! Tarkastuksen suoritti Päivi Vanhapelto. Jeren mielestä emäntä oli taas todella ikävä ihminen, kun vei toisen sellaiseen paikkaan, jossa joutui jopa odottamaan omaa vuoroaan. Monet itkut siinä ehdittiin taas vinkua. Ja varsinkin kun odotustilassa oli kiva lapinkoiratyttökin, jonka kanssa olisi voinut tempaista vaikka minkälaiset telmingit, mutta ei... Emäntä vaan kielsi ja sanoi, ettei lääkäriasemat ole sopivia tiloja leikkimiseen.

Tutkimushuoneessa Jere jäätyi ihan totaalisesti nähtyään kaikki ne silmientutkimusvälineet. Se tökötti pöydällä kuin puupatsas. Lääkäritätikin totesi, ettei ole noin lamaantuneen näköistä koiraa tänään nähnytkään. No olipahan poika ainakin helppo tutkittava. ;) Tutkimuksen jälkeen aukesi makupalapussi, ja johan oli järkyttävä tilanne menneen talven lumia. Lisäsin Jeren uusimman tuloksen myös sen virallisiin tietoihin.

17. huhtikuuta 2011

Rotat

Päivän oppitunti: lehmänlannassa ei kannata piehtaroida. Sillä on seuraamuksensa.


15. huhtikuuta 2011

Jere koiratreffeillä

Tässä on viimeisimmät kuulumiset koskeneet aika tarkkaan vain ja ainoastaan Juusoa, joten annetaan puheenvuoro välillä Jerelle. Parkkipoika vietti riekkutuokion isäni bordercollien kanssa. Topi on 3-kuinen, joten Jere on sille henkiseltä iältään täysin passelia seuraa. ;) Se arvellutti alkuun, että kun Jere on tuollainen tuuliviiri ja hyrräyksikkö sekä pentu mieleltään aikuisen koiran kokoisena kuitenkin, että mitenköhän jätkän hermot ja kärsivällisyys kestää oikean pentukoiran kanssa. Mutta no panic, Jere osasi olla oikeenkin nätisti ja esimerkillisesti. Hurjat painit kaksikko pisti pystyyn ja vauhtia riitti!