Haasteita

Saimme sekä Leilalta että Piialta tuollaisen hienon tunnustuksen, joka haastaa meidät ensinnäkin kiittämään haasteen antajaa, toisekseen kertomaan kahdeksan satunnaista asiaa itsestään ja kolmanneksi antamaan tunnustus edelleen kahdeksalle bloggaajalle. Iso kiitos Leila ja Piia! Tuntuu aina mukavalta saada tällainen tunnustus. Se toimii osaltaan motivaattorina ylläpitää blogia, kun tietää, että sillä on lukijoita. =) Ihan kahdeksaa sellaista bloggaajaa, jota ei olisi jo aiemmin muistettu kehunapilla, me ei saatu kasaan - emäntä kun on taas vitkutellut blogin päivittämisen kanssa, joten osa niistä, joille tunnustuksen olisi suonut, on jo sen saanut - mutta ojennamme haasteen Ruskalle, Jekulle ja Jipolle, Tikolle ja Korulle, Onnille, sekä ihanan väriselle Nibálle.

Säännöistä poikkeamme vielä sikälikin, että koska emännän elämä koostuu nykyään lähes pelkästään opiskeluista ja on sen myötä aika yksitoikkoista, niin kerron ne kahdeksan satunnaista asiaa noista karvapalleroista. Täältä pesee:

1) Jere on melkoisen epäluuloinen mitä tulee toimenpiteisiin. Sakset tai punkkipihdit nähdessään se juoksee karkuun. Lääkärikäynnillä stetoskooppien esiinottaminen saa sen hyppäämään tutkimuspöydältä alas. Näyttelyssä se on pakoillut mittatikkua. Ratkaisu ongelmaan: herkkupalat, lopputulos: toimenpide unohtuu. Harja ei ole Jerelle kauhistus, mutta ADHD-koirana se ei jaksa olla kammattavana minuuttia kauempaa. Ratkaisu tähänkin: herkkupalat.

2) Juuso oli hiljainen koira siihen asti kunnes Jere tuli taloon. Vieraiden tulonkin Juuso ilmoitti vain menemällä ulko-ovelle ja tuijottamalla sitä. Nykyään Juuso haukkuu vähän kaikelle. Näköjään välillä se oppi voi mennä suuntaan nuoremmalta vanhemmalle...

3) Jere touhottaa päivisin sata lasissa ja iltaisin se on ihan poikki. Silloin se ei halua itseään häirittävän. Mutta jos näin käy, niin siitä kyllä huomaa, että se on kärtty: sen silmät punoittavat ja niissä on syyttävä tapitus. Se ei ole yhtään seurankipeä, päinvastoin. Yöllä kuitenkin usein herään siihen, kun Jere hyppää sängylle ja änkeää kainalooni nukkumaan. Liikkis!

4) Juuso pupuilee. Kun sitä rapsuttaa, se nostaa molemmat etukäpälät ilmaan ja seisoo takatassuillaan. Siinä se sitten tönöttää paijattavana ja näyttää ihan pupulta. Söpöä!

5) Pojat tajuavat kokonaisia lauseita: "Mitä menee ulkona?" saa kaksikon ryntäämään ikkunaan katsomaan ulkomaailman tapahtumia. "Onko herkku laatikossa?" pistää pojat säntäämään keittiön laatikoston edustalle. Yksi keittiön laatikoista on varattu koirien tavaralle (viralliset dokumentit, kynsisakset, harjat, kaulapannat, naksuttimet, ja ennenkaikkea herkut ja puruluut), ja pojat tietävät sen. "Lähteekö pojat ulos?" saa koirat melkein syöksymään ulko-oven läpi. Kaksikko tietää myös, jos kysyy lenkillä, että missä on pupu/kissa/tyhmä lintu (=fasaani). Rinta nousee välittömästi rottingille ja kaula venyy taivaisiin.

6) Juuso ja Jere ovat tavattoman mustasukkaisia. Kun toinen on huomionkohteena, on toinen välittömästi vieressä vinkumassa ja kuonolla tökkimässä.

7) Jere on hirmu nöyrä, tottelevainen ja fiksu. Olen alkanut harjoittaa Jerelle tottelevaisuuskokeen liikkeillä nyt reilun vuoden tauon jälkeen, kun Jerellä taas riittää keskittymiskykyä ja kärsivällisyyttä siihen. Sillä riittää hämmästyttävän paljon motivaatiota. Jerelle riittää usein pelkkä ele, niin se tietää mitä tehdä. Viereen-komentokin lähti ihan puolihuolimattomasta treenauksesta. Ongelmana on Jeren taipumus alkaa räksyttämään todella herkästi. Muuten Jere on ihan mahtava harrastekoira.

8) Juuso oli varsinainen aamunvirkku. Kun aikoinaan kävimme ensimmäistä kertaa katsomassa Juusoa ja siinä pötkylän luonteenpiirteitä tietoomme saimme, kertoi kasvattaja-Erja, että pentue on todella aamuvirkku, "ja varsinkin tämä", sanoi Erja osoittaen Juusoa. Ensimmäisenä yhteisenä aamuna tuli tämä todettuakin, kun pikku-Juuso aloitti ulvontakonsertin vähän kello viiden jälkeen. Eiiih... Sittemmin Juuso on sopeutunut uuden kotinsa vuorokausirytmiin, ja nykyään Juusoa ei tahdo aamuisin saada edes jalkeille, ja vastaavasti iltaisin sillä riittää puuhasteltavaa vielä senkin jälkeen, kun ihmisväki on käynyt yöpuulle.