Tapahtumakalenteri

  • Taija Salokanteleen ratatreenit torstaisin (Jere)
  • Koirahallin vakiotreenit sunnuntaisin (Jere)
  • 25.03.18 Lappalaiskoirien ER (Juuso)

19. joulukuuta 2017

17. joulukuuta 2017

Jeren syksy

Jeren harrastuskuulumisia sitten vielä lopuksi tähän syssyyn. Salokanteleen Taijan treeneissä ollaan edelleen käyty torstaisin ja Katjan vakiotreeniryhmissä sunnuntaisin. Meillä on ollut oikeastaan varsin hyvä loppuvuosi treeneissä, muutamia pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta treenit ovat sujuneet loistavasti. Jeren osaaminen ja innostus sekä meidän yhteistyö! Mä niin tykkään tehdä tätä just tuon hassun pojan kanssa! Parasta on nähdä tunteenpalo Jeren itsensä silmissä, kun se saa päästää rataa into piukeena. Ja kun nään sen ilmeen, tiedän tasan tarkkaan, miksi me tehdään tätä yhdessä.

Varsinkin Taija, joka kisaa omien koiriensa kanssa 3-luokassa, ammentaa paljon treeniratoja virallisista kisoista - niinkin vaatimattomista kuin SM-kisoista tai MM-karsinnoista. No hiomista toki on, ja Taija niistä valistaa, mutta todella vaativiinkin ratoihin Jere taipuu. Alla Taijan eräs syksyn treenirata. Tää on yksi niistä parhaista, joista jäi pirun hyvä mieli ja jota Jere teki ihan älyttömän hyvin.

Meillä oli edellisvuoden tapaan suvantovaihe kepeissä alkukesästä, mutta jälleen se selätettiin. Jere menee keppejä nyt kuin huumassa. Ja todella vaikeitakin keppikulmia se hakee. Vähän toki alkaa ikä tulla vastaan: joihinkin äärimmäisen jyrkkiin kulmiin Jere ei enää ihan taivu kovassa vauhdissa. Vaikka se hakee aivan oikean keppivälin, se ei käänny seuraavaan väliin, vaan haukkaa kaksi keppiä yhden sijasta. Sitten kun uusitaan hitaammin, homma sujuu. Ehkä se kuitenkin annetaan anteeksi 10 vuotta täyttävälle.

Epiksissäkin ollaan pitkän taukoilun jälkeen oltu. Seuramestiksissä ei valitettavasti pystytty puolustamaan mestaruuttamme. Hyllytettiin huolella kaikki kolme rataa. Mutta viimeisimmät kisat meni jo hyvin: kaksi hyväksyttyä suoritusta kahdesta, sijoitukset taisivat olla jopa 4. ja 5.

Alla startti juuri viimeisimmästä. Harmittavasti Jere otti häiriötä aidan taakse tulleesta sakemannista, joka siis ei tod ole Jeren suosikkirotu... Muuten Jere eteni kivasti!

16. joulukuuta 2017

Pappakoiran tuoreimmat

Vuosi on kohta vaihtumassa, ja blogin viimeisin kirjoitus on peräti puolen vuoden takaa. Kaikenlaista on toki kerennyt tapahtumaan koirarintamalla, mutta emännällä on puhaltaneet omassakin elämässä muutosten tuulet (mm. työpaikan vaihtuminen sekä työnkuvan täydellinen muuttuminen). Blogi on saanut odottaa aikoja kiireettömämpiä. Jaan nyt meidän kuulumiset useampaan eri blogitekstiin, jotta lukeminen olisi vähän miellyttävämpää.

Aloitetaan tuoreimmilla kuulumisilla: Juuson kansainvälisen muotovalion arvo on vahvistettu FCI:ssa. Marraskuun loppupuolella tupsahti postilaatikkoon kirje, joka oli tullut Belgiasta asti. Tiesin heti, mistä on kyse. Olin jopa laskenut päiviä asian tiimoilta.

Minuun nimittäin oltiin yhteydessä FCI:stä Suomen Kennelliiton välityksellä jo lokakuussa. Sain sähköpostia, jossa kerrottiin, että oli ilmennyt ongelmia. Aloin samointein kiristelemään hampaitani, että eikö muka joku asia voi mennä ongelmitta tai selvittelemättä. Onneksi luin sähköpostin rauhassa loppuun, sillä asia oli hyvin yksinkertainen. Koiramaailman pääkonttorissa oli vain sattunut näppäilyvirhe. Juusoa ei löytynyt Pietarin näyttelyn osalta, koska papan näyttelytulos oltiin virheellisesti kirjattu kesäkuulle 2014, kun sen olisi pitänyt olla kuluvaa vuotta. Onneksi ei vaatinut sen enempää korjausliikkeitä!

Vahvistuskirjeen saapumisesta viikko myöhemmin posti toi tullessaan virallisen diplomin, joka pistettiin samointein kehyksiin. Siinä ne nyt sitten ovat kaikessa komeudessaan alempana kuvissa: kunniakirja ruusukkeineen sekä Juuson virallinen CIB-poseeraus kera ruusukkeen, jonka ostin jo kesällä. Olin ko. ruusuketta himoinnut jo jossain viime vuoden näyttelyssä, mutta kun tulokset eivät vielä oikeuttaneet siihen. Tää ruusuke oli viimeinen tuota värisävyä. Asiaa ei kauempaa pähkäilty. Venäjän-valionarvoja vielä odotellaan (ja jos vanhat merkit paikkaansa pitää, voidaan joutua odottelemaan kauankin), mutta nyt se tärkein on virallista! Keväällä matkataan sitten Kuopioon Lappalaiskoirien pääerikoisnäyttelyyn, jossa tänä vuonna inttivalioksi tulleet ja tuloksensa vahvistaneet koirat vastaanottavat yhdistyksen myöntämän valiolautasen.

Viime viikonloppuna osallistuttiin Juuson kanssa vuoden suurimpaan koiratapahtumaan Suomessa eli Messariin. Tänä vuonna samaan syssyyn osui Suomelle myös Pohjoismaiden Voittaja -näyttely, joten tapahtuma oli todella suuri ja runsaslukuinen sekä kävijä- että osallistujamäärältään. Messari oli siis tänä vuonna kolmipäiväinen. Lauantaina, jolloin mekin oltiin paikalla, oli kehässä 165 suomenlapinkoiraa. En muista, että lapikkaita olisi ikinä ollut Messarissa näin paljon.

Tänä vuonna Juuso vaihtoi karvansa vasta myöhään syksyllä ja sulkasato päättyi vasta lokakuun lopulla, joten karvaton pappa ei mennyt kehään, vaan päästiin ottaamaan osaa kaverikoirien ständille. Oltiin tosiaan paikalla lauantaina, jolloin käytiin nimenomaan Pohjoismaiden voittaja -mittelöt, joten väkeä oli liikkeellä runsaasti. Kaverikoiraständilläkin vieraili paljon ihmisiä, sekä lisäksi päästiin Juuson kanssa edustamaan oikein lavalle, jossa meitä haastateltiin ja kuvattiin. Vähänkö oli siistiä! =) Kuvat lavalta ja kaverikoiraständiltä ©Ulla Marttinen

Juusoa itseä varmaan eniten ilahdutti matkaseura, tytöt Alma ja Vilma, jotka pyörähtelivät ansiokkaasti näyttelykehässä. Iltapäivällä otettiin hienosti esiintyneestä triosta yhteiskuva.
Lapinpeikon Pirttihirmu ja Gipakka Gimuli sekä Juuso keskellä

Juuson näyttelypäivityksiä

Käytiin Juuson kanssa myös joissakin kotimaan näyttelyissä Pietarin-reissun jälkeen kesän ja syksyn aikana. Itseasiassa Pietarin jälkeen tuli pieni suma, kun en ollut tajunnut, että valitsemani näyttelyt ovat aivan peräkkäisinä viikonloppuina, ja nekin heti pian ulkomaanreissumme jälkeen. Yleisarvosanan heitotkin osittain johtuvat siitä, että Juusolle itselleenkin ohjelmaa oli liikaa liian lyhyessä ajassa.

Pietarin-matkasta seuraavana viikonloppuna oltiin Riihimäellä. Siellä nyt käännettiin päälaelleen se, että kun Juuso on nuoruusvuosinaan hermostunut muista uroksista ja räkyttänyt kehässä niille, niin nyt kaikki meni päinvastoin. Juusolla oli vastassa veteraaneissa kaksi selkeästi nuorempaa urosta. Kaikki kolme saivat yksilöarvostelussa ERIn, ja tuomari Jussi Liimatainen oli kilpailuluokassa jo ehtinyt sijoittaa vanhukset järjestykseenkin, Juuso oli siinä vaiheessa kakkosena.

Tuomari näyttää, että juoskaa kehä ympäri. Yhtäkkiä ykköseksi sijoitettu provosoituu Juusosta täysin: se ei suostu liikkumaan, kyttää vaan Juusoa ja rähisee. Mä lyön liinat kiinni melkein täysin ja näytän edellämenijälle että menkää nyt että mekin päästään juoksemaan. Vaan toinen ei rauhoitu, eikä tilannetta helpota, että Juuso tuijottaa ja tuijottaa toista. Tuomari katsoo tilanteen kehittymistä hetken ja toteaa sitten, että ok, pistetääs järjestys takaisin. Juusolle luokkavoitto ja ROP-VET.

Jollain tavalla ympyrä sulkeutui meidän osalta lopullisesti tässä näyttelyssä: siinä missä joskus oli toivotonta, me handlattiin nyt tämmöinen tilanne ja meidät vielä palkittiin siitä.
Riihimäki KV ©Johanna Ilvonen

Viikkoa myöhemmin matkattiin helteiselle Karjaalle. Jos Riihimäellä oltiin hikoiltu, ilma oli Raaseporin Sisu-areenalla vieläkin tukalampi. Juuso oli vähän platku esiintyjä. Arvostelu oli ihan ok ja varsin perinteinen. Tuloksena EH. Juuri ennen kehäänmenoa koin kauhunhetkiäkin: Juuson näyttelyhihna napsahti ihan yhtäkkiä poikki. Äkkiä äijä kiinni ja varahihnaa huhuilemaan. Onneksi Kirsiltä löytyi niitä useampikin. Nyt, kun yhteisiä näyttelyreissujamme muistelee, niin mikähän olisi sellainen näyttelyaiheinen asia, mitä Kirsiltä ei löytyisi... =)

Tästä viikkoa myöhemmin reissattiin Juuson kanssa kaksin Hyvinkäälle. En todellakaan olisi lähtenyt, ellen olisi äkännyt, kuka siellä on tuomarina - Juha Putkonen. Hän on kovasti tykännyt Juusosta kahdella edelliselläkin kerralla (SA ja VSP VET, toisessa näyttelyssä lisäksi PU2). Ei mennyt sen huonommin nytkään. Tuloksena VET ERI1 SA PU2. Rodun veteraanikehässä Juuso vielä voitti nartun, ja tuomari huikkasi kättelyssä, että tervemenoa isoon kehään. =) Siellä taisi liipata läheltä, etteikö oltaisi päästy esikarsinnasta jatkoon ekaa kertaa ikinä. Veteraanit ottanut Marja Talvitie (jälleen kerran vetskuilla) taivasteli esiarvostelussa, että tässähän on oikea tosipappa, nämä muut on ihan nuoriso-osastoa vielä. Itse isossa kehässäkin katseli Juusoa tosi pitkään. No ei sijoituttu tälläkään kertaa mutta kivaa oli. Juteltiin pitkään lapinporokoiraihmisen kanssa siellä vuoroa odotellessamme. Yhteisinä harrastuksia näyttelyiden lisäksi löytyi mm. agility.

Kuukautta myöhemmin oltiin Turun Elonäyttelyssä. Mua hirvitti etukäteen tuomari Elina Haapaniemi, joka oli antanut järjestäen hylsyjä taittokorvaisille Maailmanvoittajassa 2014. Eipä tämä ihastunut Juusonkaan korvista, mutta tuloksena sentään EH. Muuten saatiin yksi kauneimmista arvosteluista ikinä:
"14v! Ikäisekseen erinomaisessa kunnossa. Aivan hurmaava veteraaniuros edelleen hyvä lihaskunto. Hieman pitkä kokonaisuus. Kevyessä turkissa. Mallikas pää. Hyvin kauniit tummat silmät. Eriparikorvat. Hampaat tulisi puhdistaa. Liikkuu kohtuullisen hyvin askelin. Hieman pehmyt selkä."
Lisäjännitystä toi se seikka, että esitin Turussa myös Cimulin nuorempaa polvea edustavan Ähnään eli Pyryn. Vasta 13-kuisen pojan ensimmäinen virallinen näyttely, kaikkea mielenkiintoista ympärillä (aina ei makupalatkaan kiinnostaneet), vieras handleri jne. Ja tarkkana sai kehää juostessa olla, vauhti piti olla just eikä melkein - muutoin alkoi tempominen ja meikäläisen kiilaaminen. Lisäksi Pyry oli iso ja vahva. Tuomarikin totesi, että tarvitsee aikaa kehittyäkseen ja totuttautumista kehätouhuihin. EH myös Pyrylle, mutta voisin mennä uudelleenkin koska vaan. Hieno miehenalku!

Syyskuussa oltiin Salossa SKOT ry:n järjestämässä eläinpäivän tapahtumassa kauppakeskus Plazassa. Juuso oli paikalla kaverikoirana, mutta päätettiin viime hetkellä piipahtaa myös ko. tapahtumassa järjestetyssä mätsärissä - tai siis ajattelin että piipahdetaan. Piipahdus venähti, sillä Juuso oli veteraaniluokan voittaja ja lisäksi BEST IN SHOW4!

Tänä vuonna Juuson karvanvaihto oli siirtynyt niin myöhäiseen syksyyn, että päästiin ottamaan osaa Lappalaiskoirien syyserikoisnäyttelyyn. Vaikka sulkasato alkoi samointein, kun painoin tietokoneella ilmoita-painiketta, oli Juuso Harjavallassa lokakuun alussa vielä siedettävässä kunnossa. Intressinä oli myös pääsy kasvattajaluokkaan, kun kerrankin Cimuleita oli tulossa paikalle puolen tusinaa. Valitettavasti ilmottautumisessa oli jotain mennyt pieleen, sillä se ei ollut mennyt perille. Tämä oli todella harmi juttu!

Juuso esiintyi vetskukehässä ihan sairaan makeesti: se oli niin tättähääränä, ja ryhmäjuoksussa sain juosta selkeästi laajempaa kaarta verrattuna muihin, ettei kiilattu edellämenijöiden takalistoon. Papan kanssa sai tosissaan vetää ravia! Katsokaa tota menoa, Juuso siis videossa kolmantena! Tuomarikin kirjoitutti arvosteluun, että "liikkuu erinomaisella maatavoittavalla askeleella". Kyllä, huomasin sen itsekin!

Nyt sitten saa nähdä, mihin päästään seuraavaksi. Ne vähätkin karvat, jotka Juuso kerkesi kasvattamaan marraskuussa, jäi kampaan kiinni, kun pistin papparaista edustuskuntoon Messariin. Tämä kummallinen talvi sen tekee...

Cimulin perinteinen kasvattitapaaminen

Elokuun alussa oli vuorossa Cimulin Erjan järjestämä kasvattajamiitti Tammelassa. Laittelin taas kaikki onnistuneimmat kuvat galleriankin puolelle.

Olipa taas tuokin antoisa päivä! Juuson lisäksi Cimuleiden vanhimmista oli päässyt paikalle Saana-sisko. Sisarukset pääsivät samaan kuvaankin, ja voi vitsi jotenkin tykkään tuosta kuvasta niin paljon!
Juuso ja sisko Saana

Meidän pentueesta kantautui ennen tapaamista surullisiakin uutisia: Juuson veli Zhero (C.Tabaluga) oli jouduttu päästämään ikiuneen. Zherolla oli kieli ja leuka yhtäkkiä turvonneet, ja lääkärissä oltiin todettu syöpä kurkussa. Kovasti voimia tätäkin kautta Tessu! ♡

Paikalla oli paljon kennelin nuorempaakin väkeä. Oli mukava tutustua tuoreimpaan Ä-poikueeseen sekä sitä edeltävään räppäripentueeseen ihmisineen. Myös meidän Jeren lapsenlapsi Zheni (C. Zurvivor) oli paikalla. Voi poikaa! Se oli kyllä luonteeltaan kuin ukkinsa, huomionkipeä syliinkönyäjä vaikka vaan melkoista paljon kookkampi. =) Zheni kävi muuten alkukesästä tekemässä näyttelydebyyttinsä, ja Pöytyän kaikkien rotujen näyttelyssä kesäkuussa irtosi ensimmäinen SERT. Upeaa!

Pärrä (C. Äspärrä) oli kovasti tekemässä juoksua, ja kaikista residenssin uroksista tytsy valitsi Juuson kiinnostavimmaksi. Se kävi liehittelemässä pappaa joka välissä, ja Juusohan oli toki satana mukana. :D Pappa pääsi melkoiseen pyöritykseen. Mahtoi olla ikimuistoinen päivä silläkin...

28. kesäkuuta 2017

Kansainvälinen muotovalio!!

Juusosta on tullut kansainvälinen muotovalio! =) Vietettiin juhannus Pietarissa, jossa paikallinen Kennel-club järjesti kaksipäiväisen KV-näyttelyn. Koko kevään tein selvitystä siitä, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon niin koiran kuin omistajankin osalta ennen reissuun lähtemistä. Aivan järjettömän työläs paperisota vaivaisen kolmen päivän matkan takia! No nyt on asioiden suhteen paljon viisaampi, mutta en nyt ihan heti lähtisi tekemään uusiksi...

Olin mietiskellyt, että tämä olisi meidän viimeinen ulkomaankeikka - kävi miten kävi jo Juuson iän vuoksi. Olen saanut olla kiitollinen siitä, että tuon ikäinen koira on noin teräksisessä kunnossa. Matkaan lähdettiin aikaisin perjantaiaamuna. Samassa bussissa meidän kanssa matkusti Dimolin kennelin lapinkoirakasvattaja kahden Juuson kilpakumppanin kanssa. Oli mukava uusi tuttavuus, sillä asuinpaikoistamme johtuen ei juuri samoissa näyttelyissä ja tapahtumissa pyöritä. Juuso meni Kipinoisen Einin lapinkoiranartusta Dimolin Pitsiliinasta "Pippurista" aivan sekaisin. Paljon tietysti liikuttiin iltaisin kimpassa, ulkoilutettiin koiria jne. yhdessä, joten koiratkin pääsivät treffailemaan toisiaan. Juusolla ei tarpeiden tekemisestäkään tahtonut tulla mitään, kun koko ajan oli vain tolkuton veto Pippurin suuntaan. Ikää tulee lisää, mutta naisten suhteen Juuso ei muutu. :D Meillä oli muutenkin reissubussilaisten kanssa hyvä poppoo kasassa: iltaisin käytiin porukalla shoppailemassa, syömässä tai lasillisella.

Vaikka oli juhannus ja pyhä, ja ottaen huomioon tuon lemmikin kanssa matkustamisen hankaluuden Venäjälle, niin yllättävän paljon oli lappalaisia kehässä: lauantaina oli 4u+2n ja sunnuntaina 3u+1n. Lauantain näyttely meni meidän osalta täysin vihkoon. Juuso ei tainnut olla ihan ranskalaisen tuomarin makuunkaan, mutta suurimmaksi osin esiintymisen suhteen saa katsoa peiliin - niin koira kuin ohjaajakin. En tiedä, mikä Juusolle tuli, mutta sitä ei esiintymiset kiinnostaneet pätkääkään. Se ei ole ikinä ennen ollut tuollainen. Nurmialustalla on joskus liian hyvät tuoksut häirinneet, mutta nyt oltiin sentään sisätiloissa. Juuso oli kuin kylmä kala: se riiputti häntäänsä seisottaessa, mitä se ei ole ennen tehnyt. Ravaaminen oli vähän laiskanpulskeaa ja katse harhaili kehän ulkopuolelle. Mä en saanut Juusoa herätettyä siitä koomasta hetkeksikään. Juuson tulos sileä ERI - siihenkin saa tuolla presentaatiolla olla tyytyväinen. Ihan täydellinen rimanalitus!

Juuso jatkoi kiukutteluaan illalla hotellilla, joten seuraava päivä jätti tukun kysymysmerkkejä. Tää on se Juuson nurja puoli: se on kovapäinen koira, erittäin itsetietoinen ja oman arvonsa tunteva diiva. Sellainen itsevarmuus on kehässä etu, mutta toisaalta se uskaltaa olla mun kanssa eri mieltä ja kyseenalaistaa mun tahto. Itsekin oon välillä vähän lepsu Juuson suhteen, annan sille asioita periksi, kun "se nyt on jo tuon ikäinen". Juuso osaa vedellä oikeista naruista ja käyttää tilaisuuksia hyväkseen. Tiedän tämän, mutta aina en viitsi siihen puuttua.

Sunnuntaina oli sitten ihan toisenlainen meininki kehässä. Juuso oli kuin eri planeetalta. Liettualainen tuomari arvosti hyvin liikkuvaa koiraa, juoksutti siis ihan kiitettävästi, mikä oli meidän valtti: Juuso liikkuu halutessaan aivan erinomaisesti, varsinkin ikäänsä nähden. Nyt löytyi se lentävä ravi. Mutta muutenkin Juuso oli kehässä läsnä ja ennenkaikkea innoissaan siellä olemisesta. Meikäläisenkään ei tarvinnut kauheasti tehdä töitä esiintymisen eteen. Tämä kaikki palkittiin: Juuso VAL ERI1 SA PU1 SERT => RU MVA & RKFV CACIB => CIB ROP!!! Ei hitsi mikä päätös meidän ulkomaanturneelle!

ROPin myötä päästiin siis vielä kokemaan isojen kehien tunnelma isossa kaupungissa ison maailman tyyliin. Vitosryhmän arvosteli ranskalainen tuomari, joka jo kokoomakehässä katseli Juusoa kulmat kurtussa - olikohan ikinä livenä nähnyt moista otusta. :D Ei tietenkään tullut sijoittumista, mutta se oli jo arvattavissa: meidän ryhmässä on näitä takuumenestyjiä niin paljon - faaraokoirat, akitat, basenjit, pomeranianit ynnä muut - niin olisi vaatinut niin tuuria kuin sellaisen tuomarin, joka takuulla tuntee rodun (siis arvostelee sitä paljon ja säännöllisesti). Juuso jaksoi esiintyä tosi pirtsakasti myös isossa kehässä, meinasi jopa lähteä välillä laukalle. =) Aivan mieletöntä!!!

Tähänhän ne ulkomaanreissut on hyvä päättää. Moni on kysellyt, että entäs Viro, kun Juuso tarvitsisi sieltä yhden SERTin tullakseen sekä Viron että Balttian valioksi. Se on oikeastaan ainoa, jota edes harkitsen. Nyt on kuitenkin takki aika tyhjä: aika monta ulkomaanreissua tehty reilun vuoden sisään, ja muutenkin Juuson iästä johtuen koko ruljanssi hoidettu vähän pikakelauksella. Katsotaan, miten tulevaisuudessa mieli muuttuu vai muuttuuko...

Sitten lopuksi poseeraus: CIB* FI & LV & LT & BY & RU MVA RKFV LVV -16 Cimulin Tiuhtiviuhti

28. toukokuuta 2017

Kevätkuulumisia

Oho, onpas taas aikaa vierähtänyt viime postauksesta! Koirien kanssa on toki touhuttu, mutta hihnanpäällä on ollut paljon myös koiriin liittymätöntä ohjelmaa. Pistetäänpä blogi taas ajan tasalle.

Juuson kanssa ollaan taas muutamissa näyttelyissä pyörähdetty kevään aikana. Pääsiäisen tienoilla oltiin Laitilassa jokaisen koiran parhaan ystävän Pekka Teinin kehässä ja pari viikkoa sitten Koskella Matti Palojärven arvosteltavana. Jeren kanssa oltiin joskus Teinillä, joka käsittelee koiria kyllä niin nätisti ja meikäläisen näkemän mukaan lähes kaikki koirat tykästyvät häneen. Pakko oli siis Juusokin hälle viedä.

Yksilöarvostelussa Teini tuli katsomaan Juuson kasvoja mun viereen, ja kun Juuso herkeämättä tuijotti vain meikäläistä makupalojen toivossa, naurahti tuomari, että oletko vähän perso ja taputti Juusoa päähän. :D Teini kirjoitutti arvosteluun, että hyvin säilynyt ja hyvin pidetty veteraani. Nääkin on välillä kivoja saada itelleen palautetta, vaikka tärkeintä onkin, että arvostelun saa vain koirasta.

Palojärvelle tupattiin jo kolmannen kerran. Pari vuotta sitten samainen tuomari purskahti nauruun Juuson korvat nähdessään ja viime syksynä SA jäi kuulemma saamatta korvan mitalla. Koskella Palojärvi ei enää kommentoinut Juuson kuuloelimiä arvostelussa muttei myöskään suusanallisesti, joten ehkä me voidaan nyt jättää Matti rauhaan. :D Kuntakierroksella Juuso otti molemmista näyttelyistä sileät ERIt melko perinteisin arvosteluin.

Maaliskuussa käytiin Latviassa ja hakusessa oli se vika CACIB. Juuso oli kumpanakin päivänä PU3. Hyvät tulokset muttei riittävät - niin lähellä mutta niin kaukana. Lauantain tuomarin Eva Nielsenin ilme oli priceless kerrottuani Juuson iän. :D Sunnuntaina Juuso oli tuomari Bo Skalinin mielestä liian matala. Tääkin piti mennä kuulemaan ekaa kertaa ever noin kauas. X) Mukava reissu muuten, ihanaa ja leppoista laatuaikaa papparaisen kanssa, ja näyttelypaikalla tutustuttiin mukaviin uusiin ihmisiin.

Helatorstaina reissattiin Vantaan Hakunilaan palveluskoirien erikoisnäyttelyyn. Erkkareista se oli vielä meiltä korkkaamatta. Tuomari Saija Juutilainen tykästyi Juusoon ikihyviksi. Yksilöarvosteluun kun tultiin ja iän kuullessaan Juutilainen ihasteli, että onpas upeassa kunnossa säilynyt koira. =) Arvostelukin oli yhtä ylistyslaulua.
"13,5v aivan erinomainen veteraani. Jäntevä, hyvärunkoinen ja hyvin rakentunut. Hieno uroksen pää ja ilme. Hyvin hoidettu vahva purenta. Oikea karvanlaatu. Hieno häntä. Sujuvat tyypilliset liikkeet. Kaunis sivukuva. Oikea luonne ja liikemalli."
PU-kehässä kun koiria paikoilleen siirreltiin, luulin hetken, että voi hitsi taasko meidän kohtalo on se epävirallinen PU5-sijoitus. Niin on nimittäin käynyt useasti. No nyt meidät lopulta siirrettiin toisiksi valiouroksen jälkeen, joten Juuso erkkarissa VET ERI1 SA PU2 ROP-VET. Ihan huikeeta! SA on jo niin hieno juttu mutta että sijoittuminen... Ja sitten tuli pitkä päivä, kun oltiin oikeutettuja osallistumaan isoihin kehiin. Kaverin koira oli ROP-pentu samaisessa rodussa, joten oli mukava saada seuraa odotteluun.

Ja oli muuten todella ihana tuomari, erittäin hyväntuulinen ja hymyileväinen, selkeästi tuntui tykkäävän hommastaan ja jaksoi panostaa läpi päivän työhönsä: saman kohtelun ja ajan saivat niin kehän ekat kuin viimeisetkin rodut.

Veteraanien kokoomakehässä valitettavasti valitsin paikkamme väärin ja Juuso pääsi innostumaan edessämme olevasta snautseritytöstä. Tyyppi siis sekosi täysin. Snautserin omistajaakin hymyilytti Juuson piippaukset ja lähentely-yritykset. Ja isossa kehässä Juuso heitti ihan järjettömälle laukalle, kun piti saada uusi rakkaus kiinni. Ihan sama vaikka kuinka yritin jättää välimatkaa. Pojat ne on poikia...
Hieno mies Juuso ROP- VET
Jeren kanssa ollaan agsattu normisti Taija Salokanteleen treeneissä perjantaisin ja Katja Taskisen ryhmissä sunnuntaisin. Lisäksi ollaan nyt innostuttu Santtu Stenbergin koulutuksista, joita tyyppi on vetänyt satunnaisesti Salon Koirahallilla. Santtu on Taijan seurakaveri TSAUlla ja on Taijan tapaan Suomen agilityhuippuja. Käytiin Santun treeneissä jo viime vuoden puolella ja samoilla on jatkettu keväälläkin, eli aina kun koulutuksia on ollut, ollaan sinne itsemme ympätty. Santtu antaa aika tiukkaa palautetta, ja jotkut koulutettavat ovat sen kuulemma ottaneet itseensä. Mä koen sen niin, että joo tiukkaa palautetta mutta ihan totuudenmukaista ja mitä sitä suotta kiertelemään ja kaartelemaan. Toisaalta taas jos menee hyvin, niin siitäkin saa palautetta ja kiitosta. Santun treeneissä saa tosissaan juosta (kuin myös Taijan treeneissä) ja siitä tykkää kyllä Jere. :) Ja tekee se toki hyvää ohjaajallekin tuo urheileminen.

Itse sivistin itseäni aikaisemmin keväällä osallistumalla agilityn ratamestarikurssille. Koulutus tapahtui TSAUlla Liedossa ja sen veti agilitytuomari Petteri Kerminen. Kurssi sisälsi sekä teoriaa että käytäntöä eli radanrakennusta. Kurssi toi ihan uusia näkökulmia agilityharrastukseen ja paljon oli asiaa esimerkiksi turvallisuudesta. Kyllä kannatti mennä, oli varsin avartava kokemus!

25. helmikuuta 2017

Juuson harrastuspäivityksiä

Rikotaanpa taas pitkä päivityshiljaisuus tältä erää. Juuso täytti alkuvuodesta kunnioitettavat 13 vuotta. Ihan käsittämätöntä, miten aika kuluu hurjaa vauhtia ja muuttuu menneisyydeksi... Etenkin syntymäpäivinä tulee selailtua vanhoja valokuvia ja muisteltua menneitä. Kaikenlaista on koettu! Muutaman harmaan lisähaivenen Juuso on saanut niskaansa ja kuonoonsa, mutta muuten Juuso ei ikäiseltään näytä tai vaikuta, ja saan olla kyllä ylpeä ja onnellinen siitä, että toinen on noin terve, nuorekas ja hyvin säilynyt.

Juuson kaikki neljä saatua CACIBia on FCI:ssä vahvistettu. Aika hienoa sekin! Tunteikkaimmat hetket toki koettiin itse kehissä aikoinaan, mutta nyt kun CACIBit ovat mustaa valkoisella ja oikein diplomeina, tuntuvat ne jollain tavalla konkreettisemmilta ja oikeilta - onhan ne nyt virallisia.
Parissa näyttelyssäkin ollaan keretty tänä vuonna käymään. Tammikuussa oltiin perinteisessä Winter Dog Show'ssa Turun messukeskuksessa. Meillä oli valikoitunut ruotsalainen tuomari, josta tosin kukaan lapinkoiratuttu ei tuntunut tietävän mitään. Mielenkiintoista! Kovasti tykkäsi tuomari Juusosta, ja arvostelukin oli yhtä kehua: upea kunto, kaunis pää ja ilme, vapaat liikkeet... Tulos ERI3. Tuomari tuli sanomaan meikäläiselle kilpailuluokan jälkeen, että olisi voinut antaa tälle koiralle kaiken, mutta koira on liian karvainen. Tuomari puhui englantia todella vahvasti murtaen, ja luulin sillä hetkellä kuulleeni väärin. Karvan puutteesta ja makaavasta karvasta on tullut aiemmin sanomista, joten yllätyin näistä kommenteista. Mutta jälkeenpäin, kun mietin luokkavoittajaa, joka oli vähän niukempiturkkinen ja karva laadultaan lyhyempää. Juusolla tosiaan taisi tämän tuomarin makuun olla liian höttöinen turkki.

Viime viikonloppuna oltiin Huittisissa pystykorvapäivillä. Ko. tapahtuma on yleensä ollut kesällä ja paikkana Pori/Sastamala, joten ei ole ollut meidän juttu etäisyyden takia. Kirsi sai meidät houkuteltua mukaan, kun oli päiväreissu, ja meitä kiinnosti myös tuomari Pekka Teini, jolla ollaan Jeren kanssa joskus muinoin oltu, ja joka on jokaisen koiran paras kaveri. Harmi vaan tuli tuomarimuutos ja Teini vaihtui Kirsi Honkaseen. Se olikin jo kolmas kerta Honkasella. Hyvä arvostelu saatiin kyllä taas, ja tällä kertaa ei tullut huomautettavaa lanteen pituudesta. Seisotinkohan Juusoa jotenkin erilailla... Ja erittäin ryhdikkääksi esiintyjäksi tuomari Juusoa kehui - aika kivasti sanottu. =)

Helmikuussa Juuso oli myös kaverikoirailemassa kauppakeskus Plazassa Salossa Eläinystävän päivän tapahtumassa. Kaverikoirat keräsivät kiitettävät määrät yleisöä ihan taaperosta vanhukseen, reilun parin tunnin sisällä porukkaa oli vieraanamme jatkuvalla syötöllä. Varsinkin lapsiperheitä oli todella paljon liikenteessä. Juusohan on melkoinen halinalle ja yleisömagneetti niinkuin kuvakin kertoo. =)