Kevätkuulumisia

Oho, onpas taas aikaa vierähtänyt viime postauksesta! Koirien kanssa on toki touhuttu, mutta hihnanpäällä on ollut paljon myös koiriin liittymätöntä ohjelmaa. Pistetäänpä blogi taas ajan tasalle.

Juuson kanssa ollaan taas muutamissa näyttelyissä pyörähdetty kevään aikana. Pääsiäisen tienoilla oltiin Laitilassa jokaisen koiran parhaan ystävän Pekka Teinin kehässä ja pari viikkoa sitten Koskella Matti Palojärven arvosteltavana. Jeren kanssa oltiin joskus Teinillä, joka käsittelee koiria kyllä niin nätisti ja meikäläisen näkemän mukaan lähes kaikki koirat tykästyvät häneen. Pakko oli siis Juusokin hälle viedä.

Yksilöarvostelussa Teini tuli katsomaan Juuson kasvoja mun viereen, ja kun Juuso herkeämättä tuijotti vain meikäläistä makupalojen toivossa, naurahti tuomari, että oletko vähän perso ja taputti Juusoa päähän. :D Teini kirjoitutti arvosteluun, että hyvin säilynyt ja hyvin pidetty veteraani. Nääkin on välillä kivoja saada itelleen palautetta, vaikka tärkeintä onkin, että arvostelun saa vain koirasta.

Palojärvelle tupattiin jo kolmannen kerran. Pari vuotta sitten samainen tuomari purskahti nauruun Juuson korvat nähdessään ja viime syksynä SA jäi kuulemma saamatta korvan mitalla. Koskella Palojärvi ei enää kommentoinut Juuson kuuloelimiä arvostelussa muttei myöskään suusanallisesti, joten ehkä me voidaan nyt jättää Matti rauhaan. :D Kuntakierroksella Juuso otti molemmista näyttelyistä sileät ERIt melko perinteisin arvosteluin.

Maaliskuussa käytiin Latviassa ja hakusessa oli se vika CACIB. Juuso oli kumpanakin päivänä PU3. Hyvät tulokset muttei riittävät - niin lähellä mutta niin kaukana. Lauantain tuomarin Eva Nielsenin ilme oli priceless kerrottuani Juuson iän. :D Sunnuntaina Juuso oli tuomari Bo Skalinin mielestä liian matala. Tääkin piti mennä kuulemaan ekaa kertaa ever noin kauas. X) Mukava reissu muuten, ihanaa ja leppoista laatuaikaa papparaisen kanssa, ja näyttelypaikalla tutustuttiin mukaviin uusiin ihmisiin.

Helatorstaina reissattiin Vantaan Hakunilaan palveluskoirien erikoisnäyttelyyn. Erkkareista se oli vielä meiltä korkkaamatta. Tuomari Saija Juutilainen tykästyi Juusoon ikihyviksi. Yksilöarvosteluun kun tultiin ja iän kuullessaan Juutilainen ihasteli, että onpas upeassa kunnossa säilynyt koira. =) Arvostelukin oli yhtä ylistyslaulua.

"13,5v aivan erinomainen veteraani. Jäntevä, hyvärunkoinen ja hyvin rakentunut. Hieno uroksen pää ja ilme. Hyvin hoidettu vahva purenta. Oikea karvanlaatu. Hieno häntä. Sujuvat tyypilliset liikkeet. Kaunis sivukuva. Oikea luonne ja liikemalli."

PU-kehässä kun koiria paikoilleen siirreltiin, luulin hetken, että voi hitsi taasko meidän kohtalo on se epävirallinen PU5-sijoitus. Niin on nimittäin käynyt useasti. No nyt meidät lopulta siirrettiin toisiksi valiouroksen jälkeen, joten Juuso erkkarissa VET ERI1 SA PU2 ROP-VET. Ihan huikeeta! SA on jo niin hieno juttu mutta että sijoittuminen... Ja sitten tuli pitkä päivä, kun oltiin oikeutettuja osallistumaan isoihin kehiin. Kaverin koira oli ROP-pentu samaisessa rodussa, joten oli mukava saada seuraa odotteluun.

Ja oli muuten todella ihana tuomari, erittäin hyväntuulinen ja hymyileväinen, selkeästi tuntui tykkäävän hommastaan ja jaksoi panostaa läpi päivän työhönsä: saman kohtelun ja ajan saivat niin kehän ekat kuin viimeisetkin rodut.

Veteraanien kokoomakehässä valitettavasti valitsin paikkamme väärin ja Juuso pääsi innostumaan edessämme olevasta snautseritytöstä. Tyyppi siis sekosi täysin. Snautserin omistajaakin hymyilytti Juuson piippaukset ja lähentely-yritykset. Ja isossa kehässä Juuso heitti ihan järjettömälle laukalle, kun piti saada uusi rakkaus kiinni. Ihan sama vaikka kuinka yritin jättää välimatkaa. Pojat ne on poikia...

Hieno mies Juuso ROP- VET

Jeren kanssa ollaan agsattu normisti Taija Salokanteleen treeneissä perjantaisin ja Katja Taskisen ryhmissä sunnuntaisin. Lisäksi ollaan nyt innostuttu Santtu Stenbergin koulutuksista, joita tyyppi on vetänyt satunnaisesti Salon Koirahallilla. Santtu on Taijan seurakaveri TSAUlla ja on Taijan tapaan Suomen agilityhuippuja. Käytiin Santun treeneissä jo viime vuoden puolella ja samoilla on jatkettu keväälläkin, eli aina kun koulutuksia on ollut, ollaan sinne itsemme ympätty. Santtu antaa aika tiukkaa palautetta, ja jotkut koulutettavat ovat sen kuulemma ottaneet itseensä. Mä koen sen niin, että joo tiukkaa palautetta mutta ihan totuudenmukaista ja mitä sitä suotta kiertelemään ja kaartelemaan. Toisaalta taas jos menee hyvin, niin siitäkin saa palautetta ja kiitosta. Santun treeneissä saa tosissaan juosta (kuin myös Taijan treeneissä) ja siitä tykkää kyllä Jere. :) Ja tekee se toki hyvää ohjaajallekin tuo urheileminen.

Itse sivistin itseäni aikaisemmin keväällä osallistumalla agilityn ratamestarikurssille. Koulutus tapahtui TSAUlla Liedossa ja sen veti agilitytuomari Petteri Kerminen. Kurssi sisälsi sekä teoriaa että käytäntöä eli radanrakennusta. Kurssi toi ihan uusia näkökulmia agilityharrastukseen ja paljon oli asiaa esimerkiksi turvallisuudesta. Kyllä kannatti mennä, oli varsin avartava kokemus!