Hei, me harrastetaan!

Päätetäänpä blogihiljaisuus tältä erää, kun kuitenkin ohjelmaa koirarintamalla on riittänyt melkein ruuhkaksi asti, ja Koirahallista on tullut meikäläiselle toinen koti. :D

Jeren kanssa käydään ahkerasti treenaamassa niin Koirahallilla kuin EHYTilläkin. Jeren nostaminen mölliluokkaan on mielestäni tuonut ohjaamiseeni jonkinlaista seesteisyyttä. Mulla ei enää ole koko ajan kiire. Alla muutamia Taskisen Katjan Koirahallille rakentamia ratoja. Multa ja Jereltä ne ovat pääsääntöisesti loppujen lopuksi menneet hyvin. Aina välillähän kesken radan jossain kohti huomaa, että joku tietty juttu ei käytännössä toimikaan ihan niin kuin sen oli päässään ensin miettinyt. Sitten ollaan vaan kokeiltu ja hiottu, mutta siis ylitsepääsemättömiä kohtia treeniradoissa ei ole tullut. Ja hienoa on ollut tajuta, että korjausliikkeitä osaa tehdä myös oma-aloitteisesti ilman, että ulkopuolisen tarvii niistä aina sanoa.

Viikon7 radan välistävedot tuntuivat alkuun todella työläiltä: mä olin kankea ja Jerellä meni kaarteet pitkiksi. Mutta kun aloin opettaa Jerelle, mitä meinaa esteiden merkkaus, niin johan rupesi lyyti kirjoittamaan! En ollut tajunnutkaan, miten vähän esteiden merkkausta olen tehnyt, niin miten sen osaamista voisi Jereltäkään vaatia.

Treenirata vko6

Treenirata vko7

Treenirata vko13

Kuun puolessa välissä osallistuin agilitytuomari Anne Saviojan ratatreeneihin Koirahallilla. Oli muuten todella mielenkiintoinen ja avartava kokemus! Olin jo helmikuussa osallistunut Annen ratakoulutukseen kuunteluoppilaana, joka oli opettavainen ilta sekin, mutta vielä enemmän siitä sai irti koiran kanssa. En ollut edes tajunnut, miten kaukaa mä saan Jeren irtoamaan esteille, huh huh! Jere menee myös hyvin esteitä pelkällä ohjauksella ilman että sanon mitään ääneen. Sapiskaa tuli monelle - minä mukaanlukien :D - siitä, että käytettiin liikaa sanoja "tässä" tai "täällä". Miten helposti ne lipsahtaakaan suusta... Mutta ilmankin pärjää. =) Kotiläksyksi saatiin Jeren kanssa treenata persjättöjä, joissa mulla on liian usein ajoitukset pielessä. Viime viikon treeneissä ne jo sujuivat.

EHYTillä ollaan otettu keinutreeniä sekä keppejä 2x2-menetelmällä. Kuun alussa osallistuttiin oikein Aneten keinuklinikalle, mutta myös normi viikkotreeneihinkin olen keinua aina välillä toivonut. Keinuhan oli Jerelle yksien epäonnisten treenien jälkeen kauhea peikko. Aneten tunneilla mörkö on nyt saatu ajettua tiehensä, kun keinua harjoitellaan niin, että sille tullaan vauhdista toisen esteen kautta. Näyttää siltä, että Jere ei huomaakaan keinun rämähdystä. Vielä alkuvuodesta olin varma, että Jere ei enää astu jalallakaan keinulle, mutta toisin kävi. Vahvistusta tarvitaan vielä, mutta ollaan hyvällä tiellä. 2x2 toimii Jerellä kepeissä äärettömän hyvin. Kepit saa olla käännettynä jo aika vinoon, ja vieläkin Jere osaa ne poimia. Mun pikku rimpula on aikas hoksaavainen otus. ♡

Otin myös askeleen lähemmäs kohti virallisia kisoja liittymällä Kiskon Agilityn jäseneksi. Niille, jotka eivät tiedä, niin virallisiin kisoihin osallistuvan täytyy olla jonkun seuran jäsen. KisA taas vastaavasti sponssaa jäsenilleen muunmuassa erilaisia agilitykursseja alennettuun hintaan.

Juuson harrastusrintamalla oli helmikuussa vähän hiljaisempaa, kun näyttelyt kiersivät Pohjois-Suomessa, eikä kaverikoiravierailuitakaan ihan hirveästi ollut. Niinpä lohkaisin Jeren EHYTin agsatunneista pari Juusolle. Juuso ei mikään agilitykoira todellakaan ole: siltä puuttuu Jeren hulluus, eikä Juuso ole samalla lailla käskytettävissä kuin Jere. Näyttelyt ja kaverikoirailu, joissa se saa patsastella, olla esillä ja vähän diivaillakin, ovat enemmän Juusolle luonteenomaista. Ei sikäli, etteikö Juuso olisi ollut innoissaan, kun se pääsi mukaan ja puuhastelemaan. Voi sitä touhotuksen määrää! Mutta Juuso meni esteitä omia aikojaan ja omalla tavallaan, ja joka kerta kesken tunnin Juuson mielenkiinto lässähti kuin lehmänhäntä. Hauskaa sillä kuitenkin ilmiselvästi oli ja se on pääasia. =)

Toissa sunnuntaina osallistuttiin Juuson kanssa Salon Koirahallin avoimien ovien päivään. Ohjelmassa oli muotinäytös, erilaisten koiraharrastuksien esittelyä, ja paikalla oli myös eläintarvikekirppis. Mekin päästiin Helsittaren mannekiineiksi. HelsiTar on piikkiöläinen perheyritys, joka kotimaisena käsityönä valmistaa erilaisia harrastus- ja suoja-asuja niin koirille kuin omistajillekin. Muotinäytöksen lisäksi Juuso oli paikalla kaverikoiran ominaisuudessa.

Kaverikoirat Juuso, Bono ja Svea