Paluu kesälomilta

Kesä sitten hurahti kuin huomaamatta - tai onhan tässä toki vielä aikaa, sillä melkein hellekelejä on joskus ollut vielä syyskuussakin. Ydinkesä kuitenkin sujahti ohi - ja sen kummemmin tekemättä mitään koirarintamalla. Meikäläisellä oli visioita, että oltaisiin esim. treenattu Jeren kepit valmiimpaan kuntoon, mutta toisin kävi: heinäkuun alussa vielä käytiin Jeren kanssa keppikurssilla, mutta sitten meidän harrastusrintama himmeni. Aika kului pääasiassa edellisessä postauksessa mainitsemaani koiratarhaprojektiin ja pihan kunnostustöihin ylipäänsä. Aamusta iltaan kiviä ja hiekkaa kuskanneena tai ojia kaivaneena ei enää jaksanut koiran kanssa treenaamaan lähteä. Niin sai pojatkin viettää vähän kesälomaa.

Heinäkuun lopulla käytiin Tuomarinkartanon kesänäyttelyssä Juuson kanssa. Kesä-Helsinki oli unohtumaton paikka meille vuosi sitten, mutta nyt näyttely olikin KV. Todelliset näyttelykoirat veivät kullat ja kristallit, mutta Juuso sai lyötyä rintamaan lovea VSP-veteraanin tittelin verran. Veteraaniurokset Juuso komeasti voitti, mutta voiton omassa luokassaan vienyt veteraaninarttu oli sitten Juusolle liikaa. Nyt oli nurmialusta liian mielenkiintoinen ja koira työläs esitettävä, joten sitäkin yksityiskohtaa vasten peilaten meni ihan hienosti.

Viime lauantaina oltiin Juuson kanssa Turussa Metsämäen raviradalla  kaikkien rotujen näyttelyssä. Juuso ylitti kaikki meikäläisen odotukset ollen VET ERI1 SA PU2 VSP-VET. Juuso piti nuoremmat haastajat aisoissa veteraanikehässä, ja SAn saatuaan pääsi kisaamaan PU-kehään.

Siellä tuomari hetken valikoimaa katseltuaan vinkkasi valiouros Lapinpeikon Nallekarhun ensimmäiseksi. Heti sen perään tuomari näytti meille paikan toisena. Kaksi koiraa löytyi vielä tuomarin papereista, ja lopuille annettiin kädenpuristus. Meitä neljää juoksutettiin aika kauan kehää ympäri, mutta järjestys pysyi lopulta samana.

Tuomarina hääri Juha Putkonen, joka arvosteli myös viime kesänä Forssa KR:ssä. Siksi oikeastaan halusinkin Turkuun mennä ja nähdä, onko linja säilynyt. Ja sehän piti: arvostelu on monin paikoin jopa sanasta sanaan sama kuin viime vuoden paperissa.

Juuson korvat aiheuttivat jälleen pienen episodin, kun tuomari tuli katsomaan Juuson etuprofiilia. Hetken Juusoa katsottuaan Juha Putkonen palasi tuomaritelttaan, mutta tuli uudelleen tarkastelemaan Juusoa edestä. Sitten alkoi ääneen pähkäily, että onkos tuo toinen korva taitto vai pysty, ja vähän Juuson korvan nypelöintiä ja taas pähkäilyä, että onko tuo korva aina ollut tuollainen. :D

"Naapurimme" Kirsi, joka tavallisesti on omien koiriensa kanssa liikkeellä, ja jonka kyydissä ollaan näyttelyihin matkattu, olikin tällä kertaa paikalla turistina ja kameran kanssa. Juusosta tuli aika täpäköitä kuvia, iso kiitos!!

Juuso ja Manta (Lecibsin Sikka), joka oli ROP ROP-VET

Jeren kanssa korkattiin treenisyksy Taija Salokanteleen agilitykursseilla, rata alla. Treenaamattomuus (vaikkakin loma tuli koirille tarpeeseen, kun niillä oli kevätpuolella sen verran paljon tuota ohjelmaa) näkyi Jeressä: sehän meinasi innostuksissaan ensialkuun mennä aidoista läpi. :D Itsekin olin kohtuu jäässä aluksi, mutta treenien loppuvaiheessa saatiin jo tosi hyviä ja onnistuneita pätkiä - sellaisia joissa näkyi nimenomaan yhdessä tekemisen meininki.

Me käytiin ennen kesätaukoa Taijan kurssilla yhdellä irtokerralla sisäänajamassa kouluttaja ja periaatteet. Tunnit ovat - voin jo näin lyhyen kokemuksen perusteella sanoa - yleensä myöhässä, mutta opetus on laadukasta, ja varsinaisen "oman treeniajan" ja kellon pirinän jälkeenkin voidaan jäädä hiomaan jotain tiettyä ohjauskuviota tai Taija mahdollisesti antaa suullista palautetta ja ohjeita jatkotreeneihin. Hyvissä hoiteissa ollaan siis tämä syksy. =)

Meidän sunnuntai-agsa palasi kesätauolta niinikään viime viikolla ja agilityohjaajien fysiikkatreenit pärähtävät käyntiin tämän viikon perjantaina. Syksy tuo tullessaan myös agilitykisat, joita oli parit potentiaaliset myös heinäkuussa, mutta jätettiin jopa ne väliin. Juuson karvanlähdön alkua olen tässä odotellut, mutta kun sitä ei ole kuulunut, olen uskaltanut sen taas pariin näyttelyyn ilmoittaa. Tätä menoa voidaan käydä vielä kohtuu myöhäänkin syksyllä ainakin jossain kehässä, mutta todellinen reaaliaikainen tilanne täytyy katsoa sitten lähempänä kunkin näyttelyn viimeistä ilmoittautumispäivää.

Tarha

Operaatio pihankunnostus etenee ja osa sitä on ollut koiratarhan rakentaminen. Nyt tarha on viittä vaille valmis ja pojat pääsivät eilen ensimmäistä kertaa testaamaan uusia tiluksiaan. Joka paikka piti ensitöikseen tietenkin nuuhkutella sekä merkata omakseen. =) Lisää kuvia sitten, kun viimeistelytkin on kunnossa, ja voisihan sitä laittaa ennen ja jälkeen -kuvaparejakin, koska tontti on nyt aivan eri näköinen kuin silloin kun tähän muutimme. Koiratarhan tilalla muunmuassa oli tanssilavan kokoinen terassi, mutta koska se oli aivan liian iso ja epäkäytännöllinen, päätimme tehdä tilaa tarpeellisemmille rakennelmille.

Sinulle on postia

Juuso sai menneellä viikolla postia Kennelliitosta. Sen valionarvo oli vahvistettu, ja postilaatikkoon kolahti siitä hyvästä kunniakirja. Olin jo viime vuonna päättänyt, että mikäli Juuso valioituu, tilaan sille myös Showlinkistä isomman ruusukkeen kuin mitä näyttelystä saa. Päädyin violettiin. =)

Mutta vielä ihanampaa postia saatiin Karjaan-näyttelyä seuranneella viikolla. Tulin yksi ilta töistä, ja kävin matkalla postilaatikolla. Siellä oli kortti. En tunnistanut käsialaa, ja hetken luulin, että kortti on tullut väärään osoitteeseen. En enää juurikaan saa perinteistä postia, kun lähes kaikki viestintä tapahtuu sähköpostissa, tekstareilla tai Facebookissa. Omaan muutaman tutun, jotka laittavat kirjeitä tai kortteja syntymäpäivän ja joulun aikaan, mutta tämän kortin käsiala ei täsmännyt heihin. Toisekseen nimipäiväni oli ja meni ja synttäreihinkin oli vielä matkaa. Mutta kun otin kortin käteeni, huomasin, ettei kortti ensisijaisesti ollutkaan osoitettu meikäläiselle, vaan vastaanottaja oli Cimulin Tiuhtiviuhti "Juuso". Käpäläkallion kennelin Seija, poikien leikkikaverien Ruskan ja Usvan omistaja, oli muistanut Juusoa tähtihetken johdosta. Myöhemmin Seija kertoi, että oli ostanut kortin jo aikapäiviä sitten ja odottanut vain oikeaa hetkeä, jolloin voisi sen Juusolle lähettää. Aivan ihana ele. Liikutun vieläkin pelkästä ajatuksesta, vaikka kortin saapumisesta on jo useampi viikko. Ja millainen luotto Juusoon! =)

Juuso on FI MVA!

Aivan huikea viikonloppu takana. Mä leijun vieläkin. Vähän jälkijättöisesti ja pikkuhiljaa on alkanut tajuamaan, mitä oikeasti tapahtuikaan... Juusosta tuli sunnuntaina valio! :´D

Niin ne SERTit vaan tulee silloin, kun sitä osaa vähiten odottaa. Oltiin siis Karjaalla, ja mun ennakko-odotukset olivat hieman latistuneet jo ennen juhannusta, kun kuulin, että myös Lumiturpa Eppu oli ilmoitettu samaiseen näyttelyyn ja veteraaniluokkaan. Eppu on kansainvälinen muotovalio ja multivoittaja messarista, erittäin kokenut ja paljon näyttelyissä käynyt koira. Lisäksi Eppu on Juusoa puolitoista vuotta nuorempi. Me oltiin selkeitä haastajia tässä taistossa. Olin varma, että mikäli Juuso kakkoseksi veteraaneissa jää, saataisiin heittää hyvästit SAlle ja jatkokilpailuille.

Näyttelyt nimittäin ovat meikäläisen kokemuksen perusteella monesti menneet niin, että valioluokassa kisaavat koirat saavat helpommin SAn kuin muihin luokkiin ilmoitetut. On tässä ollut näyttelyitä, jossa valioiden kaikki sijoitetut on palkittu SAlla, kun muissa luokissa se on irronnut vain luokkavoittajalle. Ja veteraanit välillä kärsivät siitä, että esiintyvät valioiden jälkeen: jos SAta on jaettu valioille enemmänkin, saattaa tuomarin SA-kiintiö täyttyä, ja veteraaneille ei sitä heru kenellekään. Siitä syystä olin vähän huolissani Karjaan ennakkoasetelmista. Tämän lisäksi Karjaalle oli tulossa muutama muukin lappalaisuros, joka kärkkyi sitä viimeistä SERTiään.

Tuomarina Karjaalla toimi Rune Fagerström, joka arvosteli lappalaisia nyt ensimmäistä kertaa. Vertailukohtia ei siis KoiraNetistä ollut löydettävissä.

Meikäläistä huoletti myös ruohoalusta, jolla kehät olivat. Juuson kuono osoittaa helposti nurmella maahan, ja silloin se on työläs esitettävä. Vaan Juusopa yllätti, ravasi hienosti ja poseerasi myöskin vaivattomasti - vieläpä helteestä huolimatta. 

Niinhän siinä kävi, että Eppu voitti meidän luokan, mutta sen vanavedessä myös Juuso sai ERI SAn. Paras uros -kehässä oli seitsemän osanottajaa. Ensimmäinen yllätys koettiin, kun AVO-urokset (mukana Salo KR:ssä pari viikkoa sitten SERTin saanut koira) käteltiin kehästä. Lopulta meitä jäi jäljelle neljä. Sitten tuomari vinkkasi Epun jonon kärkeen. Hetken muita kilpailijoita katseltuaan, tuomari osoitti meidät Epun perään (toinen yllätys) ja antoi sitten käskyn juosta kehä pari kertaa ympäri. Tajusin kyllä heti, mitä sen hetkinen asetelma tarkoittaisi, mutta olin sillä hetkellä myös satavarma, että järjestystä tultaisiin vielä muokkaamaan. Kolmas yllätys oli se, ettei sitä muutettu. Juuso siis Karjaalla VET ERI2 SA PU2 SERT > FI MVA!!! Voi Juuso minkä teit ♡ Arvostelu oli seuraavanlainen:

"Erinomainen tyyppi ja koko. Hyvä sukupuolileima. Hyvänmallinen pää, kallossa oikea vahvuus. Hyvä otsapenger. Hyvä kaula. Tasapainoiset kulmaukset edessä ja takaa. Hyvä runko. Lanne saisi olla tiiviimpi. Sopiva luusto. Hyvät käpälät. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Hyvä karva ja häntä. Hieno luonne, hyvin esitetty."

FI MVA Cimulin Tiuhtiviuhti - kuulostaapa se kivalta =)

Tää oli kyllä niin ihana asia mutta toisaalta myös helpotus. Totta puhuen meikäläistä alkoi huolestuttamaan, että meiltä loppuu aika kesken. Fakta on se, että Juuso ei tuosta nuorru, ja vaikka se nyt on todella hyvässä fyysisessä ja henkisessä kunnossa, alkaa ikääntyminen siinä näkyä ennemmin tai myöhemmin. Vastaavasti nuoria ja vetreitä haastajia näyttelykehiin tulee jatkuvasti lisää. Se, miten kauan Juuso pystyy pistämään kampoihin nuoremmilleen, jää nähtäväksi. Toistaiseksi se on sujunut oikein hyvin.

Viikkoa ennen juhannusta oltiin kotinäyttelyssämme Salossa. Juuson VSP-VET -putki sai jatkoa ja tyyppi sai oikein komean kokoisen puna-vihreän ruusukkeen palkinnoksi. Facebookissa veistelinkin, että mahtaako väriyhdistelmä olla enne (MVA-ruusuke on virallisesti puna-vihreä). Ja mites kävikään... :D

Juuson kanssa Salon kaikkien rotujen näyttelyssä

Nyt tulee vähän tavallista pidempi väli näyttelyissä, kun kuukauden päästä mennään Tuomarinkartanolle Helsinkiin. Toivottavasti Jeren Peppi-tyttö tulee sinne myös.