Tapahtumakalenteri

  • Taija Salokanteleen ratatreenit torstaisin (Jere)
  • Koirahallin vakiotreenit sunnuntaisin (Jere)
  • 25.03.18 Lappalaiskoirien ER (Juuso)

9. maaliskuuta 2010

Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki


Nyt ansaitsee kyllä Juuso ison erityismaininnan kuuliaisuudesta. Mahtavuutta! Olimme tänäänkin pellolla voimia ehdyttämässä, pojat saivat jälleen kirmailla vapaana. Oltiin siinä jo tovi kauniissa kevätauringossa päivää paistateltu ja reipasta urheiluhetkeä vietetty, kun Juuso yhtäkkiä terästäytyi ja lähti määrätietoisesti kulkemaan poispäin minusta. Se oli venyttänyt kaulansa niin pitkälle kuin mahdollista, korvat olivat pystyssä (jopa se toinen joka normaalisti on taittona) ja sen häntä tökötti kuin rautakanki selän päällä. Melkein aina edellämainittu kuvaus tarkoittaa, että koira on havainnut jotain takaa-ajettavaa: Juuson kohdalla se meinaa tavallisesti jänistä tai fasaania, Jeren kohdalla taas jänistä tai varista. Näitä tilanteita silmälläpitäen ulkoiluttajalla (siis minulla) pitäisikin olla silmät myös selässä, jotta "uhkaavat vaaratilanteet" pystyttäisiin estämään. Mutta jos koira (Juuso/Jere) havaitsee riistan ennen minua, on homma selvä peli ja on vain sekunnin kymmennysten kysymys, milloin koira pinkaisee luontokappaleen perään ja se on hellurei!

No niin, ensimmäinen vahinko oli siis jo sattunut, eli Juuso oli havainnoinut jotain ennen minua. Aloin kuikuilla taivaanrantaa, että mistä ihmeestä oli kyse. Ja tottatosiaan, kettu siellä jolkotteli pellon poikki kuin ei mitään! Keskellä kirkasta päivää se oli liikenteessä, eikä sitä ollut säikäyttänyt Vauhtipääkaksikon äänekkäät hippaleikitkään. Juuson katse oli tukevasti nauliutunut luisevaan punaturkkiin. Viimein sain ihmetykseltäni aikaan käskyn: "Juuso, EI! Tule tänne!" Ei vaikutusta. Sama käsky uudestaan. Juuson katse oli edelleen repolaisessa, mutta liike sentään pysähtyi. Käsky vielä kerran. Silloin Juuson katse kääntyi meikäläiseen. Heiluttelin käsiäni vimmatusti, että täällätäällä. Ja EI-VOI-OLLA-TOTTA, koira käänsi kuin käänsikin selkänsä ketulle ja lähti ravaamaan mua kohti! :D En pysty kuvaamaan sitä helpotuksen määrää, mitä sillä hetkellä tunsin. IHANA JUUSO!!!

Meillä on tämä riistaviettisyys ollut alustapitäen ongelma molempien poikien kanssa. Juuso oli omasta mielestään pätevä fasaaninpyytäjä jo nelikuisena. Juusoa ehkä hämää se, että se vuosittain käy riistametsällä, mutta kiellosta se ei saisi perään lähteä. Jänikset ovat sikäli turvallisia, koska ne ovat notkeita, pystyvät tuosta vain vaihtamaan suuntaa ja näinollen väsyttävät lapinkoiran takaa-ajajana nopeasti. Kettu olisi ollut toinen juttu: se liikkuu eri tavalla ja se on petoeläin. En tahdo ajatella, mitä olisi voinut seurata...

Jereä taasen eivät ketut tänään innostaneet. Se ei edes huomannut moista otusta. Jere kunnostautuikin kaivinkoneen ominaisuudessa. Yhdessä vaiheessa äkkäsin sen tönöttämässä pää ylösalaisin kaivamassaan syvässä kuopassa, ja hangen yläpuolella näkyivät vain hurjasti sätkivät jalkapohjat. Tapansa kullakin...

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Heissan pitkästä aikaa!
Aika on mennyt arkisen aherruksen parissa. Ja huhtikuuta odotellessa :) Näitä viimeisimpiä juttujasi lukiessani tuli entistä malttamattomampi olo... Kunpa mekin saataisiin iloinen ja touhukas lapinkoira kotiimme:) Kuvat poikien lumileikeistä olivat ihania, saivat oikein iloiselle mielelle! Vaikken surkeana ole ollutkaan edes...
Hiukan kyllä tuo Robinin kunto mietityttää, taas on vettä juotu oikein urakalla. Pian on kontrollikäynnin aika, joten sitten nähdään, missä mennään sen diabeteksen kanssa. Aurinkoisia kelejä, ainakin sydämeen, vaikka se loskakeli alkaisikin!
t. Loimaalaiset

Millan kirjoitti...

Meillä riistaverisyys näkyy Usmassa myös. En tiedä, millaisia lapinkoiria nämä oikein ovat, kun Usmalla tuntuu voimakkaita taipumuksia vähän kaikkeen: sekämetsästykseen, paimennukseen että agilityyn. Sen lisäksi sillä on tosi hyvät hoksottimet ihmisten kanssa, loistava keskittymiskyky ja tarkka nenä. Luonteessa vaan on sen verran kovuutta, että tiukempaa linjaa meilläkin pitäisi vetää tässä tapakasvatuksessa.

Tuo alin kuva teidän koirapojista on kyllä aivan ihana. Mahtaako kertoa jotain poikien tämänhetkisestä luonteenlaadusta. Juuso näyttää ihan opettajan lellikiltä ;-)

Petra kirjoitti...

^^Mukava, kun poikkesit taas, Kirsi! =) Eittämättä nää on riemastuttavia otuksia ja tuovat iloa elämään. Ja sitte taas välillä kiristellään hampaita ja saadaan harmaita hiuksia niiden tempauksista. Mutta tasasta taaperrusta ei oo oikein ikinä - siitä vauhtiveikot pitää huolen! :D

^Juu, kyllä toi kuva aika paljon kieltämättä kertoo: Jere on suoraviivanen toimija ja vähän malttamaton monissa asioissa. Se on semmonen rasavilli luonnonlapsi. Juuso taas on koirista fiksumpi, se osaa joskus olla jopa laskelmoiva. Ja sen miellyttämisenhalulla ei ole mitään rajaa, jos vaan palkinto on vaivan väärtti. :D