Kemiön-näyttely takana, huh huh! Tämän viikonlopun kehätouhu kävi ihan työstä, sen verran raskas oli päivä kaikenkaikkiaan. Jo ilma oli todella painostava, ukkosta enteili ihan selvästi. Mutta se oli vaan osasyy rankkuuteen: Jerellä ei ollut tänään esiintymisfiilistä pätkääkään.
Tällä kertaa oltiin paikalla ihan hyvissä ajoin, oman mittapuun mukaan jopa liian aikaisin. (Olen taktisesti ottanut tavaksi tulla paikalle noin puolta tuntia ennen oman rodun kehän alkua, vaikka säännöt sanovatkin aikarajaksi tuntia ennen. Syy: mulla sattuu molemmat pojat olemaan melko helposti pitkästyvää tyyppiä. Juuson kanssa pari näyttelyä kiertäneenä ja paikalle todella hyvissä ajoin tulleena totesin, että meikäläisen koira vaan ärtyy liiallisesta odottelusta. Lisäksi kehät saattoivat hyvinkin olla myöhässä ja kesäisin ilma vielä tukala, ni suosiolla jätettiin paikallesaapuminen pikkusen myöhäsempään. Ja samaa linjaa ollaan jatkettu Jeren kanssa. Emäntä kuiteskin on sen verran kokematon näissä näyttelytouhuissa, joten kaikki mikä helpottaa handlausta sallitaan!=D )
Jereä saattoi ehkä painaa viikon takainen Salon-koettelemuskin - näyttelytahti oli nuorelle miehelle kenties liikaa. Kemiöllä kehän laidalla ennen esiintymistä teinipoika vielä tapasi ihanat tyttöset Kukan (Cantavia Kesäheinä) ja Kiisan (Lapinpeikon Just Hyvä). Varsinki Kukka oli Jeren mieleen, ja menihän siinäkin voimia toisen kanssa sählätessä. Jere tais rakastua... ;)
Kehässä Jere suunnilleen vaan möllötti: kun tuomaritäti tuli Jereä tervehtimään, Jere istua nahjusti ja katse seilasi ties missä - muttei ainakaan kehän tapahtumissa. Poseeraamaan sain Jeren ihan hädintuskin, ja pojan ravaaminen oli niin laiskantuntusta, että meinas kyllä epätoivo iskeä! Tuomari mulle kommentoikin yhdessä vaiheessa, että "jaaha, poika on aika evvk". No, vähintäänkin! Punaisiin nauhoihimme saadaan kyllä olla tosi tyytyväisiä - ja kun ko. tuomari on vielä tunnettu tiukkuudestaan. Miellyttävä ja ystävällinen tuomari kuitenkin oli, niin koirille kuin omistajillekin.
Nyt on Jerellä sitte kuukauden tauko, ettei tarvitse kehään mennä. Tämän päivän perusteella tauko lienee helpotus ja paikallaan... ;)
Tällä kertaa oltiin paikalla ihan hyvissä ajoin, oman mittapuun mukaan jopa liian aikaisin. (Olen taktisesti ottanut tavaksi tulla paikalle noin puolta tuntia ennen oman rodun kehän alkua, vaikka säännöt sanovatkin aikarajaksi tuntia ennen. Syy: mulla sattuu molemmat pojat olemaan melko helposti pitkästyvää tyyppiä. Juuson kanssa pari näyttelyä kiertäneenä ja paikalle todella hyvissä ajoin tulleena totesin, että meikäläisen koira vaan ärtyy liiallisesta odottelusta. Lisäksi kehät saattoivat hyvinkin olla myöhässä ja kesäisin ilma vielä tukala, ni suosiolla jätettiin paikallesaapuminen pikkusen myöhäsempään. Ja samaa linjaa ollaan jatkettu Jeren kanssa. Emäntä kuiteskin on sen verran kokematon näissä näyttelytouhuissa, joten kaikki mikä helpottaa handlausta sallitaan!=D )
Jereä saattoi ehkä painaa viikon takainen Salon-koettelemuskin - näyttelytahti oli nuorelle miehelle kenties liikaa. Kemiöllä kehän laidalla ennen esiintymistä teinipoika vielä tapasi ihanat tyttöset Kukan (Cantavia Kesäheinä) ja Kiisan (Lapinpeikon Just Hyvä). Varsinki Kukka oli Jeren mieleen, ja menihän siinäkin voimia toisen kanssa sählätessä. Jere tais rakastua... ;)
Kehässä Jere suunnilleen vaan möllötti: kun tuomaritäti tuli Jereä tervehtimään, Jere istua nahjusti ja katse seilasi ties missä - muttei ainakaan kehän tapahtumissa. Poseeraamaan sain Jeren ihan hädintuskin, ja pojan ravaaminen oli niin laiskantuntusta, että meinas kyllä epätoivo iskeä! Tuomari mulle kommentoikin yhdessä vaiheessa, että "jaaha, poika on aika evvk". No, vähintäänkin! Punaisiin nauhoihimme saadaan kyllä olla tosi tyytyväisiä - ja kun ko. tuomari on vielä tunnettu tiukkuudestaan. Miellyttävä ja ystävällinen tuomari kuitenkin oli, niin koirille kuin omistajillekin.
Nyt on Jerellä sitte kuukauden tauko, ettei tarvitse kehään mennä. Tämän päivän perusteella tauko lienee helpotus ja paikallaan... ;)
2 kommenttia:
Voi kivaa! Teilläkin on nyt tämmöinen blogi :-) Hieno koirahan se Jere tietysti on, vaikkei olisi ihan fiiliksetkään ihanteelliset. Punainen on nätti väri ja ehkä ens kerralla on missipojallakin asenne kohdallaan ;-)
Näin kävi, poikien sivuja oli pakko pikkusen alkaa splittaamaan, kun materiaalia on paljon. Varsinki kuvat vie tolkuttomasti tilaa. No, enää ei oo sitäkään ongelmaa! Ja Vauhtipääkaksikon emäntä tunnustautuu aika tumpeloksi näiden tietokonemaailman kiemuroiden suhteen, ni blogi lienee kaikkein yksinkertasin ylläpitää... =)
Juu, punanen on hiano väri. Jerelle tais vaan tiivis näyttelytahti olla liikaa, kun kehässä pitää olla rauhallinen, virallinen, hiljaa ja muuta mälsää. Villinä höperökoirana viipottaminen on paljon hauskempaa! ;)
Lähetä kommentti