Jeren uusi harrastus

Niinkuin edellisessä postauksessa lupasin, on nyt luvassa turinointia Jeren harrastustilanteesta. Me ollaan nyt syksy -13 treenattu agilityä. On kyllä kertakaikkisen oikea laji ollut Jerelle, ja poika pikkuinen on uudesta harrastuksestaan aivan pähkinöinä. =)

Olin jo pitkään potenut huonoa omaatuntoa Jeren takia, kun Juuson kanssa ollaan touhuttu tuota näyttelytoiminnan uudelleenlämmittelyä sekä kaverikoirailua. Jeren kanssa taas ei olla tehty liian pitkiin aikoihin mitään vakituisesti. Joka kerta, kun Juuson kamoja olen reppuun pakannut ja lähtenyt vanhuksen kanssa harrastamaan, on Jere jäänyt myrtsinä katsomaan, että "jaaha, taas menet tuon kanssa".

Viime vuonna kesän alkamassa väistyä otin yhteyttä paikalliseen koirankouluttajaan Anette Lindelliin, joka vetää täällä Halikossa erilaisia koirakursseja. Kyselin kurssivalikoimasta ja annoin Jerestä pienen luonnekuvauksen kyselläkseni, millainen harrastus sopisi tällaiselle eloisalle höpsölle. Anette ehdotti agilityä, mutta kertoi, että hän vetää myös kontaktikursseja, joissa treenataan kontaktia eri lajien (TOKO, agility, dobo, rally-TOKO) varjolla. Siellä saisi kokeilla eri lajeja ja ihan käytännössä testata, mikä olisi se oikea. Ilmoitin siis Jeren kontaktikurssille.

Kontaktiharjoituksia

Aika nopeasti kävi ilmi, että kyllä vaan agility on se Jeren juttu. Kaikki muut lajit tuntuivat olevan liian hidastempoisia tuolle hyrräyksikölle. Se on kyllä ollut nähtävissä jo aiemmin: mehän kokeiltiin TOKOa Jeren kanssa joskus vuonna kuokka ja kirves, mutta Jeren ylitsepursuavan energisyyden ja keskittymisvaikeuksien takia koko hommasta ei tahtonut tulla mitään, enkä löytänyt keinoja Jeren rauhoittamiseen. Silloin Jere toki oli nuorempi, ja lisäksi omistajalla taisi itelläkin olla vähän motivaatio-ongelmia... Näyttelyissä on ollut vähän sama homma: kehän laidalla odotellessamme Jere on tylsistynyt nopeasti, ja useimmiten on alkanut kimakka räksyttäminen. Se oli ärsyttävää ja vähän kiusallistakin. Samaa räksyttämistä esiintyi kontaktikurssilla, kun tahti oli Jeren mielestä liian verkkainen. Anette joutuikin tekemään meille puuhanurkkauksia, joissa oli Jerelle ylimääräisiä ohjelmaa omaa vuoroa odotellessa. :D

Kontaktikurssin jälkeen siirryttiin sitten puhtaaseen agilityyn. Alku oli vähän hankalaa. Jere ei esimerkiksi tuntunut tajuavan, että hyppyesteiden yli pitää mennä - ei kiertää niitä. Mutta kun omistajakin meni niiden vierestä, ni koirahan tuli perässä. Keppien kiertämisen ymmärtämistä on näin alkuun yritetty saada helpommaksi laittamalla kanaverkkoa, jotta kepit+kanaverkko muodostavat mentävän kujan. Jere juuttui ekoissa kepeissään verkkoon kiinni ja sille iski paniikki. A-esteessä siltä loppui vauhti kesken, sitten loppui uskokin, ja Jere kääntyi ympäri ja palasi samaa tietä takaisin maahan, eikä meinannut esteelle uudelleen mennä. Ajattelin, että nyt tulee niin paljon peikkoja, että homma tyssää varmasti tähän. Toisin kävi.

Olisi varmaan välillä syytä tarkistaa myös omat ennakkoasenteensa, olla olematta aina niin pessimistinen ja lakata väheksymästä Jereä, että ei tästä ja tästä taas mitään tule tai pitämään sitä herkkiksenä. Sillä Jere on nyt "yllättänyt" meikäläisen positiivisesti niin monta kertaa. Kai meikäläinen pelkää, että Jere palaa takaisin johonkin murkkuajan mörköikään ja kaikki menee ihan hösseliksi, en tiedä...

Mutta kun laji vei Jeren heti alkuunsa mennessään, niin ikävät sattunukset unohtuivat nopeasti. Lisäksi Jeren keskittymiskyky ja yhteistyö mun kanssa on kehittynyt huimasti, sanoi Anettekin. Aluksi Jere saattoi kesken oman suorituksensa nähdä jotain muuta mielenkiintoista kentällä ja se oli menoa sitten. Nykyään, kun päästän sen kentällä irti, niin pienen pyrähdyksen jälkeen se tulee vauhdilla meikäläisen luo, että "joko mennään, joko tehdään". Ihana! ♡ Sen halu tehdä yhdessä asioita on ihan mieletön. Ja jo edellisessä postauksessa esitelty tarrapallo on auttanut Jereä keskittymään ja rauhoittumaan entisestään. Ja mitään tyhjänräksytystäkään ei enää ole.

Jeren suosikkiesteitä ehdottomasti tällä hetkellä ovat vauhdikkaat esteet kuten putki ja hypyt. Nyt ollaan joulutauolla, mutta myöhemmin tammikuussa päästään taas tositoimiin. Kotiläksyksi saatiin tauolla harjoitella paikallaanoloa, joka on Jerelle tällä hetkellä kaikkein haasteellisinta - yllätys yllätys. :D Itelläkään ei ole tietoakaan motivaatio-ongelmista, kun saa niin paljon virtaa huomaamalla, kuinka fiiliksissä Jere harrastuksestaan on.

On aika harvinaista, että Jerestä olisi joskus virta pois. Agituntien jälkeen näin kuitenkin on. Mikä rauha! Malttaa tuskin odottaa, että päästään taas radalle.

Kotiläksyjä: paikka ja...

...hyppy!