Lahti KV

Viime sunnuntaina matkasimme Juuson kanssa Lahteen. Alunperin meidän piti mennä samalla kyydillä kaverin ja hänen koiransa kanssa kimpassa, mutta koiralla osui sitten tärppipäivät juuri tuolle viikonlopulle, ja lisäksi omistaja itse loukkasi jalkansa, joten he jättivät geimit väliin. Mä sen sijaan en raaskinnut jättäytyä näyttelystä pois, vaikka tiesin matkan olevan entistä pidempi julkisilla kulkupeleillä.

Olimme siis Juuson kanssa kamppeinemme bussipysäkillä jo ennen auringonnousua. Juuson kanssa on kyllä kiva matkustaa, kun se ei yhtään höntyile, ole levoton tai tekemisen puutteessa - se vaan ottaa rennosti ja oleilee. Vaikka matka olikin pitkä, niin oli kiva päästä toisenlaisiin ympyröihin, kun me nyt kuitenkin ollaan oltu ja vastaisuudessakin tullaan varmaan pääsääntöisesti olemaan noissa eteläisen Suomen näyttelykuvioissa. Eli mukava oli tavata pitkästä aikaa Lahden-tuttuja, muunmuassa Juuson Tino-veljen omistaja Tiina, joka tosin tällä kertaa oli näyttelyssä mukana toisen veteraaninsa Nitan (Fihtolas Yopo) kanssa.

Mulla ei ollut sen ihmeempiä odotuksia pärjäämisen suhteen: KV-näyttelyt ovat aina kovatasoisia sekä runsaslukuisampia kuin ryhmä- tai KR-näyttelyt. Tuomarina oli Paula Rekiranta, jonka kehässä olen ollut Jeren kanssa, ja josta olen saanut sen fiiliksen, että on erittäin tiukka tuomari. Rekiranta käyttikin skaalaa ERI-SA:sta aina T:hen saakka, jos oikein näin.

Mä sain taas mun vanhan tättähäärän kehään: nyt Juuso ei ollut enää poissaoleva tai allapäin, vaan ravasi oikein vauhdikkaasti mun vieressä, sekä sen poseeratessa puhuessani Juusolle, se alkoi välillä vispattamaan häntäänsä ihan hulluna. Arvostelussakin tuo vireys on saanut huomiota:

"10v. Erittäin hyvä kuntoinen ja reipas veteraani. Hieman pyöristynyt kallo. Hyvät silmät ja ilme. Riittävä kaula. Hieman kapea runko ja aavistuksen pitkä lanneosa. Riittävät kulmaukset. Hyväluustoiset raajat. Hieman makaava karvapeite. Kevyet liikkeet."

Olin todella positiivisesti yllättynyt, kun tuloksena oli ERI - tosin nyt ilman SA:ta (kehäsihteeri oli oikein kuuluvaääninen, niin mäkin pysyin tällä kertaa kärryillä. :D ). Matkasta estynyt kaverini soitti mulle paluumatkallamme ja sanoi aika hyvin, että SA:sta viis mutta on teillä nyt KV-näyttelystäkin se ERI. Totta!

Ja kun tuli ERI ja luokkavoitto, niin päästiin esiintymään vielä paras veteraani -kehässä, jossa vastaan asettui juurikin Nita ja Tiina. Nita voitti, joten Juuson rivistö Lahdessa VET ERI1 VSP-VET. Kaunis (ja ISO!) sinisillä kuvioilla koristeltu pokaali saatiin. =)

Juusolle ei oikein näyttelyhäkkielämä maittanut: häkin kattoluukun piti olla koko ajan auki, jotta toinen näkisi maailman tapahtumat. Ja jos jätin Juuson vähänkään kauemmaksi aikaa yksin häkkiin, alkoi sensortin haukkukonsertti, joka valehtelematta kuului naapurihalliinkin (näyttely järjestettiin Lahden messuhallissa). Erittäin tehokas konsti pitää emäntä koko ajan siinä hollilla. On se niin diiva! Koska oikein nätisti oli vanhus, jos olin siinä liki hänen korkeuttaan viihdyttämässä...

Kotimatka meni nukkuessa niin meikäläisen kuin koirankin osalta. Oltiin kotona vasta puoli viiden aikaan alkuillasta. Oli siinä päivällä pituutta! Mutta ei ollut hukkareissu. =)