Voi jukra! Onks teillä molemmilla oikeen oma tuoli tai sohva. Meillä on vaan yks tuoli, johon saadaan mennä ja siihenkin ehtii harmittavan usein joku kissa ensin.
No, ei noi otukset kyllä sais huonekalujen päällä olla ollenkaan, se oli sääntönä alunalkaen, mutta vähitellen tässä vaan on käynyt näin... :| Meillä ikkunat on pojille rahtusen liian korkeella, joten elintärkeä ikkunakyttäily vaatii "jalustalle" kiipeämistä. Emäntä vaan saa vähän harmaita hiuksia, kun ahkerimpaan käytettyjen sohvien ja tuolien pehmusteeseen kuluu tassunjäljet, ja uudelleen ja uudelleen saa ostaa ehjät sohvanpäälliset...
Tuo punanen sohva, jolla Juuso retkottaa, on meillä suurimmassa suosiossa: siitä on parhaat näköalat tielle, mutta välillä liika tarkkaileminen vaatii veronsa, ja käsinojalle on hyvä painaa päänsä...
Jere taas tykästyi pentuna meidän kylmäeteisen puutarhatuoleihin. Vaikka se tätä nykyä hädintuskin mahtuu niihin enää, niin yllättävän usein se niihin ittensä änkeää. Kai siinä sitte on hyvä olla... =)
Hihih.. meillä ei alkujaan saanut olla koirat sohvalla, ei sängyllä. Sitten lipsahti ja niin ne makoilivat tyynesti joka paikassa. Sohvan imurointiin kyllästyin, joten siihen eivät koirat saa enää mennä. Yöllä kyllä nukutaan kaikki samassa kasassa.. hyvin mahtuu, kun parhaillaan minun ja mieheni lisäksi ollut kolme koiraa ja kaksi kissaa.. :P
^Sopu sijaa antaa! ;) Meillä koirankarvaa on joka puolella - riippumatta siitä, onko koira käynyt ko. paikassa vai ei. Esim. vaatehuone meillä on semmonen (ja varmaan ainut) paikka, johon koirilla ei ole asiaa, vaan kyllä sielläkin koirien karvapalloja pyörii nurkissa.
Vaan eipä nuo pitkiä aikoja jaksa missään sohvallakaan maata: paksu turkki kun on semmonen eriste, että suurimmaksi osaksi pojat makoilevat matolla tai paljaalla lattialla.
4 kommenttia:
Voi jukra! Onks teillä molemmilla oikeen oma tuoli tai sohva. Meillä on vaan yks tuoli, johon saadaan mennä ja siihenkin ehtii harmittavan usein joku kissa ensin.
No, ei noi otukset kyllä sais huonekalujen päällä olla ollenkaan, se oli sääntönä alunalkaen, mutta vähitellen tässä vaan on käynyt näin... :| Meillä ikkunat on pojille rahtusen liian korkeella, joten elintärkeä ikkunakyttäily vaatii "jalustalle" kiipeämistä. Emäntä vaan saa vähän harmaita hiuksia, kun ahkerimpaan käytettyjen sohvien ja tuolien pehmusteeseen kuluu tassunjäljet, ja uudelleen ja uudelleen saa ostaa ehjät sohvanpäälliset...
Tuo punanen sohva, jolla Juuso retkottaa, on meillä suurimmassa suosiossa: siitä on parhaat näköalat tielle, mutta välillä liika tarkkaileminen vaatii veronsa, ja käsinojalle on hyvä painaa päänsä...
Jere taas tykästyi pentuna meidän kylmäeteisen puutarhatuoleihin. Vaikka se tätä nykyä hädintuskin mahtuu niihin enää, niin yllättävän usein se niihin ittensä änkeää. Kai siinä sitte on hyvä olla... =)
Hihih.. meillä ei alkujaan saanut olla koirat sohvalla, ei sängyllä. Sitten lipsahti ja niin ne makoilivat tyynesti joka paikassa. Sohvan imurointiin kyllästyin, joten siihen eivät koirat saa enää mennä. Yöllä kyllä nukutaan kaikki samassa kasassa.. hyvin mahtuu, kun parhaillaan minun ja mieheni lisäksi ollut kolme koiraa ja kaksi kissaa.. :P
^Sopu sijaa antaa! ;) Meillä koirankarvaa on joka puolella - riippumatta siitä, onko koira käynyt ko. paikassa vai ei. Esim. vaatehuone meillä on semmonen (ja varmaan ainut) paikka, johon koirilla ei ole asiaa, vaan kyllä sielläkin koirien karvapalloja pyörii nurkissa.
Vaan eipä nuo pitkiä aikoja jaksa missään sohvallakaan maata: paksu turkki kun on semmonen eriste, että suurimmaksi osaksi pojat makoilevat matolla tai paljaalla lattialla.
Lähetä kommentti