Juuson saamasta PRA-diagnoosista alkaa olla kulunut vuosi. Takana on pitkä ja pimeä talvi, joka on ollut otollista aikaa tarkkailla sen vaikutusta Juuson hämäränäköön. Heikentynyt hämäränäkö on PRA:n etenemisen ensimmäisiä oireita. Olen tehnyt Juusolle testejä: saako se hämärässä kopin herkkupalasta tai havaitseeko se iltalenkillä ollessamme tiellä nököttävän kävyn tai kivenmurikan. Olen tarkkaillut, esiintyykö Juuson käyttäytymisessä ilta-aikaan (ja muulloinkin) epävarmuutta tai varovaisuutta, sekä miten se käyttäytyy vieraita ihmisiä kohtaan: onko se epäluuloinen tai arka, ja väistääkö tai varooko se uutta ihmistä. Olen myös seurannut sitä, että pitääkö Juuson ns. katsoa sivuun nähdäkseen eteensä tai että pitääkö liikkeen tapahtua Juuson näkökentän keskellä, että se havaitsee sen (perifeerinen vs. sentraalisen PRA). Mitään oireita ei ole kuitenkaan ollut havaittavissa: Juuso puksuttaa menemään kuin aina ennenkin. Olimme eräänä talvi-iltana lenkillä, ja koska oli kohtalaisen liukasta, ja se slippailu tuolla teillä alkoi meikäläistä ärsyttämään suunnattomasti, päätin kävellä yhden pellon laitaan, jossa päästäisin pojat irti, että ne saisivat kuitenkin riittävästi liikuntaa. Heti remmit irrotettuani tajusin, että ei hitto mitenkäs Juuso! Että jos sillä oikeasti on ongelmia näön kanssa, niin ei ehkä ole järkevää pitää sitä vapaana. Mutta siellä se pöhelsi pusikoissa nuoremman tavoin, eikä ongelmia ilmennyt. Olen sittemminkin uskaltanut päästää pojat (Juusonkin) iltahämärissä vapaaksi.
Odotan suurella mielenkiinnolla Juuson tulevaa silmäkontrollia, joka on heti, kun vain Halikon eläinklinikalle tulee silmälääkäri vierailulle. Kaikki merkit viittaavat kyllä ihan muuhun kuin sokeutuvaan koiraan, mutta olen toki tietoinen, että koira pystyy feikkaamaan näkökykyään. Mutta jos niin käy, että diagnoosi on edelleen sama, niin ei voi kuin nostaa hattua Juusolle: jos jo vuoden takainen diagnoosi väitti silmämuutosten olevan selviä (ja pitäisi se kai käytöksessäkin jossain määrin huomata), niin Juuso on siltikin pitänyt iloisen, ennakkoluulottoman ja rohkean suhtautumisen elämään. On se vaan äijä!
7 kommenttia:
Toivotaan ettei ole edennyt! Milloin käytte tarkissa? Vaikka olisikin edennyt, niin hyvin Juuso kuulostaa pelaavan. Tärkeintähän on ettei koira kärsi. :) paljon rapsuja äijälle!
Päivi Vanhapelto käy täällä Halikossa 3-4 kertaa vuodessa. Soittelin klinikalle aiemmin viikolla, mutta tarkkaa päivämäärää ei osattu vielä sanoa. Maalis-huhtikuulle uskoisin silmätarkkipäivän osuvan. Rapsutukset välitetty perille! =)
Hyvin kuulostaa Juuso ainakin pärjänneen. :) En nyt muista sen lapinkoiran nimeä ja oliko sillä juuri pra vai joku muu silmäsairaus, mutta muistaakseni kyseisen koiran pitäisi kuitenkin silmälääkärin mukaan olla täysin sokea (silmissä niin paljon muutoksia), mutta silti se pystyy menemään agilityrataakin vielä. On ne toiset koirat vaan aika huisia selviytyjiä.
Leila, mahdatkohan meinata Taivaannastan Diidakoanstaa? Sillä on KoiraNetin mukaan todettu PRA vuonna -06, ja sen kanssa on näköjään käyty virallisissa TOKO- ja AGI-kisoissa ainakin vielä pari vuotta takaperin. Se on kyllä lohdullista tietää, että jos tässä nyt toteutuu pahin mahdollinen, niin on kuitenkin olemassa esimerkkitapauksia, jotka ovat kaikesta huolimatta pärjänneet elämässä. Niin että miksei myös mun Juusoni, varsinkin kun sen luonteen tietää.
Saattoipa hyvinkin olla juurikin se. Toivotaan Juusollekin parasta!
Täälläkin pidetään tsemppiä kovasti Juusolle!
Varmaan se, että sairaus etenee hitaasti on ehkä tärkein seikka, miten hyvin koira sopeutuu. Suuri lauma ja paljon muutoksia elinympäristössä taitaa olla ne vaikeimmat asiat, kun kaikki muuttuu niin äkkiä.
Yleensä muut aistit herkistyy, kun jokin aisti heikkenee. Näin siis ihmisillä. Koiralla on käytössä paljon tarkempi kuulo ja hajuaisti, ja varmaan myös tuntoaistikin, mitkä helpottaa jos näkökyky heikkenee.
Jekun siskopuolella on myös pra ja se ei mielellään enää kulje portaissa, eikä iltahämärässä, muttta muuten siitä ei tiedä, että se ei näe hyvin.
Arvin kuulumisia voi seurata heidän omasta blogista, tässä pari merkintää aiheesta:
http://blogit.hs.fi/koirat/2011/09/19/muistin-varassa/
http://blogit.hs.fi/koirat/2011/07/20/arvi-leikkii-tokoa/#more-4190
http://blogit.hs.fi/koirat/2011/03/20/nahdaan-taas-arvi/
Kiitos quu! Täytyykin lukea nuo linkit lävitse.
Lähetä kommentti