Huh, olipahan päivä! Avasimme siis tänään Juuson näyttelykevään Laitilan ryhmiksessä, johon oli ilmoitettu 19 suomenlapinkoiraa. Tunnelmat ennen kehiä olivat vähän kaksijakoiset: varovaisia toiveita elättelin jopa ERIstä, sillä Turku KV:ssä ainut mainittu puute - totaalikarvattomuus - oli alentanut arvosanan EH:ksi, ja koska turkinpuute kuitenkin on väliaikainen tila ja korjattavissa (vrt. rakenneviat), ja kun sulkasato oli Turun näyttelyn aikoihin loppunut ja karva sittemmin alkanut kasvaa takaisin, oli meillä ainakin mahdollisuudet saada parempi arvostelu. Toisaalta taas Juuson ärhentely toiselle koiralle ennen Laitilan jäähalliin sisällemenoa palautti taas maanpinnalle, että tilanne voi hetkessä kääntyä vastaan, jos ei handlerina ole tarpeeksi skarppina.
Juuso oli kehässä kuitenkin tosi nätisti, poseerasi kauniisti ja antoi hyvin tutkia itsensä. Ravaaminen vaan oli vähän laiskanpulskeaa, ja syynkin tiedän: Juuson mielen on naapuruston tyttöjen juoksut vetäneet matalaksi, ja ainakin yhden juoksuisen tyttökoiran tiedän olleen Laitilan näyttelyssä paikalla. No mutta tää on tätä, ja tiedän myöskin, että Juuso olisi voinut olla kehässä myös montaa astetta vänkyrämpi. Nyt se sentään oli vain poissaoleva ja laiska. Juuson arvostelu kokonaisuudessaan, tuomarina Maija Sylgrén:
"10-vuotias. Lanneosaltaan hieman pitkä uros. Selvä sukupuolileima. Miellyttäväilmeinen pää. Ilmeikkäät korvat. Tummat silmät, joissa hieman pyöreyttä. Purenta ok. Hyvä kaula ja ylälinja. Oikea rintakehän malli ja luusto. Hieman jyrkkä lantio. Riittävän tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu takaa ahtaasti. Joustava sivuliike. Karva ei parhaimmillaan. Miellyttävä käytös."
Kehäsihteerin värilaikka vilahti niin nopeasti, etten ehtinyt nähdä kunnolla, mikä Juuson lopputulos oli. Sen sentään kuulin, että ERI tuli, ja siitähän meikäläinen jo repesi. Myöhemmin vaan katsoin arvostelulappua tarkemmin, ja sinne oli ruksattu myös SA. Juuso olisi siis ollut oikeututtu kilpailemaan vielä paras uros -kehässäkin, mutta kun en tätä itse silloin aikoinaan tajunnut, eikä meitä sinne kehään kukaan huhuillut, niin me puututtiin sieltä tyystin. Pitää laittaa amatöörin piikkiin, seuraavalla kerralla sitte viisaampana ja kokeneempana. Paras veteraani -kehäkin meinasi siinä tohinassa unohtua, mutta onneksi yksi kokeneempi kehässäkävijä meikäläistä muistutti, että oottehan te vielä veteraanikehissä narttujen jälkeen. Käsittämätön fiilis mennä kehässä, kun yleisö taputtaa ja sitten saa ruusukkeen käteen! Juuson rivi tältä päivältä VET ERI1 SA VSP-VET
2 kommenttia:
Onnea tästäkin!
Sama kävi itselläkin - ei niitä vilautteluita vaan siinä tohinassa huomaa.
Harmi, että jäi PU-kehä välistä, mutta eiköhän niitä vielä tule. ;)
Kiitos paljon!! Täytyy toivoa, että tulee - muuten tää voi nimittäin alkaa jälkikäteen harmittamaan. :D
Lähetä kommentti