Näyttelyitä

Heti alkuunsa jurputus ja avautuminen: täältä on kadonnut toistakymmentä blogitekstiä, enkä tiedä, mitä niille on tapahtunut. Koetan selvittää tilannetta, kunhan pyhät väistyvät. "Mukavaa", kun tällaisia asioita tapahtuu juuri pyhänä. Tämäkin blogiteksti oli hävinnyt, mutta rippeet sentään löytyivät.

Sitten asiaan: toukokuun lopulla oltiin Juuson kanssa Järvenpään näyttelyssä, johon oli tarkoitus mennä samalla kyydillä Hannelen ja Jeren Peppi-tyttären kanssa. Matkasimme ensin Juuson kanssa junalla Tikkurilaan, josta kimppakyydin oli määrä alkaa. Tikkurilaan asti kaikki meni hyvin, mutta sitten alkoivat meidän ei-mennyt-niinkuin-Strömsössä -episodit. Ensinnäkään en ollut käynyt Tikkurilassa sitten viime syksyn, jonka jälkeen asemalla on rakennettu ja remontoitu. En tunnistanut paikkaa enää entisekseen, enkä meinannut löytää asemalta ulos oikeasta paikasta. Hannelekaan, joka käy asemalla harvoin, ei osannut auttaa. Aikaa meni hukkaan.

Perillä Järvenpäässä ei taas meinattu löytää meidän kehää. Se paikannettiin lopulta viimeisimmästä nurkasta vähän niinkuin piilosta. Taas tuhriintui aikaa. Kun saavuimme kehän laidalle, oli kehässä koira numero 670 - ja Juuson numero oli 671. Äkkiä paiskasin kamani vaan johonkin, Juusolle hihnanvaihto ja viivana kehään. Olisi toki ollut kiva ehtiä harjata koira ennen kehäänmenoa, ottaa kenraalit kontakteissa jne. Mutta ei... Mulla oli tolkuton sarvi otsassa, harmitti ihan todella. Olin varma, että näin kylmiltään hommasta ei voi tulla mitään.

Kehänauhojen sisäpuolelle päästyämme se meidän juttu, se meidän tapa tehdä asiat kehässä, puski jostain syövereistä esiin ja  saatiin pidettyä paketti kasassa. Oman mausteensa päivään toi vielä se, että kehät olivat pölisevällä hiekkakentällä, lämpöä varmaan lähemmäs 30 astetta eikä tuulenvirettäkään. Mutta Juuso sai kuin saikin ERIn. Taisin rutistaa Juusoa siinä keskellä kehää.

Veteraaniuroksia oli kaksi kappaletta, ja kilpailuluokassa kunniakierroksen jälkeen kun pönötettiin siinä vieretysten, katseli tuomari koiria hetken ja totesi sitten: "Kummallekin SA". Ei hitsi... ♡

Ihan niinkuin Laitilassakin olin jo ryntäämässä kehästä, mutta nyt kuulin numeromme lausuttavan. Miten mä voin aina olla näin sekaisin... :D Mutta nyt tosiaan päästiin PU-kehään. Uroksia oli kuusi, joista yksi käteltiin siinä melkein samointein pois. Tuomari katselee ja katselee meitä vielä kehäänjääneitä. Ja Juusohan oli sitten se, joka oli ensimmäinen sijoittumaton. No mutta nyt oltiin jo lähellä. Ja kaiken sen sähellyksen jälkeen ei voi kuin olla tyytyväinen! Juuson tulos VET ERI2 SA, tuomarina Unto Timonen ja arvostelu seuraavanlainen:

"Hyväluustoinen veteraaniuros. Hyvä pää ja ilme. Hyvin kulmautunut edestä. Ikäisekseen hyvin säilynyt runko. Hyvä ylälinja. Hieman niukka polvikulma. Liikkuu hyvin edestä ikäisekseen."

Myös Pepin ja Hannelen päivä oli ihan nappi: AVO ERI1 SA PN4. Aivan mahtavaa!

Kesäkuun alussa matkasimme Pöytyän ryhmänäyttelyyn Killanmäelle. Tällä kertaa matkaseurana olivat Seija, hänen miehensä Jukka sekä lapinkoiratytöt Ruska (Miskajasmin Naruska) ja Usva (Käpäläkallion Peikotar). Juuso taisi olla onnesta soikeana, kun pääsi taas naisseuraan. Lisäksi se pääsi treffailemaan muitakin ihania tyttösiä kehän laidalla. Mun naistenmies... =)

Juuso ei ollut tälläkään kertaa veteraaneissa yksin. Nyt vastassa oli Jeren isoisä Herkko (Staalon Hervoton). Herkko voitti Juuson Turussa - nyt oli Juuson vuoro vetää pidempi korsi. Kehien jälkeen pääsin palluttelemaan Herkkoa. On siinä sympaattinen otus! Herkko oli juuri näyttelyn alla täyttänyt kunnioitettavat 13 vuotta.

Juuso siis Pöytyällä VET ERI1 VSP-VET. Tuomarina toimi Matti Palojärvi. Kehässä sattui huvittava episodi, kun tuomari katseli Juusoa edestäpäin ja purskahti sitten nauruun: "Onkos tuo toinen korva nyt taitto vai pysty..?" :D Arvosteludokumenttiin ei kuitenkaan tullut mainintaa korvista.

"Keskikokoa pienempi musta ruskein merkein. Oikeat mittasuhteet. Oikeailmeinen pää. Hyvä ylälinja. Riittävä raajaluusto. Niukahko polvikulma. Raajat erittäin hyväasentoiset. Hyvä karvapeite ja häntä."

Jos polvikulmaa olisi ollut hitusenkin enemmän, olisi SA tullut. Pidin tämän tuomarin tyylistä perustella ääneen ratkaisujaan. Jukka otti ahkerasti kuvia kehän laidalla, ja seuraavassa Juuson menoa. Mukava nähdä vanhuksen edesottamuksia ns. ulkopuolisen silmin.

Ruska korjasi potin Pöytyällä ollen VAL ERI1 SA PN1 ROP RYP2. Onnea hurjasti! ♡ Ruskan karvanlähtö oli alkanut, ja Seija suhtautui varauksella Ruskan menestymiseen, mutta niin vaan Ruska marssi Pöytyällä voittoon.

Ennen kotiinpaluuta otettiin vielä Ruskasta ja Juusosta yhteiskuva kera pokaaleiden ja ruusukkeiden. Eivät ole päätähdet enää tässä vaiheessa skarpeimmillaan, kun oli pitkä päivä takana.