Helsinki KR

Huh hellettä Helsingissä! Eilen oltiin Juuson kanssa Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksella kaikkien rotujen näyttelyssä. Jälleen kerran pääsi Juuso naisväen kanssa matkaan, kun tässä ihan lähellä asuva Kirsi lähti omien pörröjensä Vilman (Lapinpeikon Dillin-Dallin) sekä Alman (Lapinpeikon Pirttihirmu) kanssa samaan näyttelyyn. Veteraani-Vilma ei ollut järin ilahtunut uudesta matkaseuralaisesta, mutta Almalla oli maailmankirjat ihan sekaisin.

Lapinkoirakehä oli määrä alkaa vasta puoliltapäivin, mutta kun paikanpäälle saavuttiin, huomasimme kehien olevan reippaasti myöhässä. Kehä alkoi lopulta toista tuntia myöhässä. Siinä helteessä se oli melko tuskastuttavaa. Koirilla oli ihan lokoisat oltavat: itse olin ostanut viilentävän maton, jonka levitin Juusolle näyttelyhäkin pohjalle. Kirsi, joka on paljon kehiä kiertänyt niin Vilman mutta myös jo edesmenneen lapinkoirauroksensa kanssa, oli osannut varautua kaikkeen: oli tuuletinta, avaruuspeittoa, pakastimessa jäädytettyjä pyyhkeitä jne. Me ihmiset taidettiin lopulta hikoilla kehässä ja sen laidalla ehkä jopa enempi.

Tällä kertaa Juuso oli veteraaniluokassa yksinään. Yksilöarvostelussa Juuso sai ERIn sekä SAn. Paras uros -kehässä ei ollut kuin kolme koiraa. Erja Nummi ei todellakaan ollut mikään ERI-automaatti. Lappalaisia ennen kisanneissa porokoirissa uroksille ei jaettu SERTiä ollenkaan, koska ei ollut SAn saaneita koiria. Aikansa koiria katseltuaan tuomari vinkkasi Juuson jonon kärkeen. Kun kunniakierros oli tehty, pysyi järjestys samana, joten Juusolle napsahti PU1-sijoitus sekä toinen SERT. Ei varmaan tarvitse erikseen sanoakaan, miten haltioitunut mä siinä vaiheessa olin.

Rotunsa paras veteraani -kehässä Juuso sai vastaansa Vilman, jolle Juuso oli hävinnyt Karjaalla. Nyt osat kääntyivät toisinpäin, ja Juusolle ensimmäinen ROP-VET. Jeee! =)

Rotunsa parhaan tittelistä Juuson kanssa kisasi valiotyttö Tilkkuturkin Bunahilkka. Juusoa kiinnosti takana tuleva tyttö kovasti, eikä sen päätä meinannut saada käännettyä menosuuntaan laisinkaan. Ensimmäisen kierroksen jälkeen tuomari alkoi tutkia koiria uudelleen. Juusoa tutkittiin myös PU-kehässä, ja myös muita koiria tutkittiin yksilöarvostelun lisäksi. Siinä syy kehien myöhästelylle. Sitten tehtiin vielä toinen juoksukierros. Kun tuomari ojentaa mulle ROP-ruusukkeen, hän sanoo: "Tämäkin kehä menee nyt näinpäin. Tässä veteraanissa vaan on sitä jotain." Ihanasti sanottu! Juuso siis VET ERI1 SA PU1 SERT ROP ROP-VET. Aivan käsittämätön päivä!! En ois ikinä uskonut, että toinen SERT tulee näin nopeasti ensimmäisen perään, ja lisäksi vielä molemmat ROP-tittelitkin... Juuso ♡

"Oikea tyyppi ja mittasuhteet. Hyvä rungon tilavuus ja luuston vahvuus. Kauniit pään linjat, oikea ilme. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä raajaluusto ja käpälät. Oikeanlaatuinen karvapeite. Tehokkaat liikkeet. Erinomaisessa kunnossa oleva veteraani."

Ryhmäkehät meni ihan harjoitteluksi ja kokemuksen kartuttamiseksi. Mä olin koko ajan ihan ulalla, ja meinasin missata veteraanikehänkin tyystin. Yhtäkkiä havahduin, että kuulutettiinko ne veteraanit. Menin kehän laidalle varmuuden vuoksi kurkkimaan ja siellähän ne olivat. Onneksi kerettiin vielä jonon jatkoksi.

Tuomari Hanne Laine Jensen oli meistä enää parin koiran päässä esiarvostelukehässä, kun aloin katsomaan, että mitenkäs se Juuso seisoo ihan hassusti mun vieressä. Sitten tajusin, että poika on nostanut koipeaan ja lorottaa siinä keskellä kehää ihan tyytyväisenä. Onneksi sentään lopetti ennenkuin tuomari kerkesi meidän luo. Poistuessamme esiarvostelukehästä ja matkatessamme ison kehän sisääntuloa jonottamaan, alkoi Juuso hanaamaan tolkuttomasti vastaan. Alkoi olla vähän kiire, joten en vilkaissut Juusoon, vaan koetin vetää sitä mukaani mutta hanaaminen vaan jatkui. Siinä vaiheessa käännyin ja huomasin, että Juuso vääntää torttuja. Ei ole totta!! Aloin jo huhuilla lähinnäolevilta muovipussia, mutta Kirsi kerkeää ryntäämään paikalle ja sanoo, että menkää vaan, mä hoidan tämän. Kirsi oli muutenkin suureksi avuksi: tiesi kertoa, mitä pitää tehdä ja minne mennä. Ei tällainen maalainen ois yksin pärjännyt. :D

Ei tullut ryhmistä enää menestystä, mutta oli kertakaikkisen hieno kokemus kylläkin. Juusokin oli siinä vaiheessa päivää kohtalaisen puhki. Tää päivä ei kyllä unohdu ikinä! =)

Vilma, Alma ja Juuso - kotimatka voi alkaa