Ikimuistoinen Raisio KR

Ikimuistoinen ja tunteikas viikonloppu tuli vietettyä Raisiossa kaikkien rotujen näyttelyssä. Lauantaina Juuso palkittiin ansioituneesta kaverikoiratyöstä Kennelliiton kunniakirjalla ja ansiomitalilla. Muru ♡ Meidän kaverikoiraryhmästä Juuson lailla palkittiin islanninlammaskoira Emma, cavalier kingcharlesinspanieli Otto ja shetlanninlammaskoira Nasta.

Juusoa toki kiinnosti enemmän mukaan saatu Pedigreen tuotepaketti kuin mitkään diplomit ja kaulariipukset. :D Meikäläiselle hetki oli erittäin liikuttava, ja välillä sai kyyneleitäkin pidätellä: sisääntulon yhteydessä tilaisuuden juontaja luki ohjaajan itsensä laatiman esittelyn koirastaan. Hetki oli upea, ja tietenkin yhteistä taivalta on Juuson kanssa vuosien saatossa kertynyt ja kaikenlaista on tiiminä koettu.

♡♡♡

Sunnuntaina oli vuorossa näyttelypäivä. Juusolle oli valioituminenkin katkolla, mutta tällä kertaa Juuso jäi ilman SA:ta. ERI-putki sai kuitenkin edelleen jatkoa. Vanhuksella on nyt jo toista kuukautta jatkunut kohtalaisen kova karvanlähtö, mutta kuvissa Juuso näyttää vielä yllättävänkin pörröiseltä. Eikä turkista mitään noottia tullutkaan. Raisiossa oltiin ensimmäistä kertaa elämässämme ulkomaisella tuomarilla, joka oli ihan mielenkiintoinen kokemus sekin, vaikka ollaanhan siellä kehässä aina samalla tavoin - riippumatta tuomarista, kilpakumppaneista jne. Oli mukavaa taas nähdä kaikkia tuttuja kehän laidalla ja Kirsin kanssa oli jälleen hauskaa olla reissussa. =) Juuson arvostelu vapaasti suomennettuna:

"Erittäin hyvät mittasuhteet. Kaikin puolin oikeanlainen pää hyvällä ilmeellä. Erittäin hyvä ylä- ja alalinja. Hyvinkannettu häntä. Hyvinmuotoutunut rintakehä. Hyvät kulmaukset. Hyvä luusto. Oikeanlaatuinen turkki. Hyvät liikkeet."

Viikko sitten lauantaina olimme Seijan kanssa Maailmanvoittajassa Helsingin messukeskuksessa. Kumpikaan meistä ei ollut ilmoittanut koiriaan sinne. Kokemus olisi takuulla ollut ikimuistoinen, mutta siinä vaiheessa, kun alkoi tihkua tietoa siitä, miten paljon lappalaisia oli missäkin vaiheessa ilmoitettu, niin päätin jättää koirat kotiin. Päivä olisi ollut yhtä odottelua. Kaikenkaikkiaan 526 suomenlapinkoiraa oli näyttelyyn ilmoitettu. Siitä johtuen lähes jokainen luokka oli irroitettu omalle tuomarille eri kehiin ja kehät alkoivat kaikki samaan aikaan. Siitä johtuen niille, jotka olivat ilmoittaneet useamman koiran ko. näyttelyyn, tulikin pieniä aikatauluongelmia ja päällekkäisyyksiä. Meikäläinen, jonka piti tulla vain turistiksi ja kuvaamaan, päätyikin lopulta myös kehään. Sain kunnian esittää Juuson Tino-veljeä veteraanikehässä sekä kaverin valiouros Nooaa (Lapinpeikon Guuma Galle). Tilanne oli myös erittäin opettava, jokainen koira kun on erilainen ja kunkin koiran kanssa pitää ottaa omat tietyt asiat huomioon.

Kuvia tuli otettua huomattavasti odotettua vähemmän, mutta jotain sentään. Kansio Maailmanvoittajasta löytyy galleriasta. Näyttelyssä olivat mukana myös Jeren tytöt Helmi (Cimulin Yuovsatta) sekä Peppi (FI33941/12). Hienosti edustivat nuoret neidit kehässä! =) Ja tuttuja oli täälläkin mukava nähdä runsain määrin.

Tinon kanssa ©Helena Bergström

Nooa