Kaverikoiratoiminnasta

Sain Terhiltä pyynnön kertoa vähän syventävämmin kaverikoiratoiminnasta, joten otin haasteen vastaan. Kaverikoiratoiminta on Suomen Kennelliiton alaista ja se on vapaaehtoistyötä, jonka tarkoituksena on ilahduttaa sellaisia ihmisiä, joilla ei ole mahdollista pitää omaa lemmikkiä. Toiminta on saanut alkunsa jo vuonna 2001. Kaverikoirat vierailevat niin vanhainkodeissa ja palvelutaloissa kuin kouluissa ja lastenkodeissakin. Meidän ryhmä on lisäksi edustanut muunlaisissakin tapahtumissa, esimerkiksi messuilla. Kaverikoiraryhmiä on tätä nykyä lähes joka kunnassa - joissakin enemmänkin kuin yksi. Kaverikoiraryhmä tekee sopimuksen vierailuista yhdessä kohteen kanssa, joten eri alueilla kaverikoirat vierailevat erilaisissa kohteissa. Yhdessä kohteessa vieraillaan noin kerran kuussa. Kaverikoiraryhmällä on nimetty vastuuhenkilö, joka hoitaa yhteydenpidon niin kohteisiin kuin Kennelliittoonkin. Toiminta velvoittaa vaitioloon, kohteissa kuulluista asioista ei kerrota eteenpäin.

Kun koirakko haluaa mukaan toimintaan, ottaa hän yhteyttä alueensa vastuuhenkilöön. Mukaan liityttäessään koiran tulee olla vähintään 2-vuotias ja ohjaajan täysi-ikäinen. Yläikärajaa ei ole, mutta koiran kunto tulee olla toimintaan sopivaa. Koirakko testataan ennen ryhmään pääsyä. Tärkeää on, että koira tulee toimeen ryhmän muiden koirien kanssa. Ylimpiä ystävyksiä ei tarvitse olla, mutta muille koirille räyhääminen ei ole sallittua. Tilanne voi olla myös päinvastainen. Esimerkiksi Juusolle kävi meidän alkutaipaleella juurikin niin. Se nimittäin tykästyi erääseen tyttökoiraan niin kovin, ettei vierailuista tahtonut ensin tulla mitään. Kauhea piippaus alkoi kohteen parkkipaikalla, kun tyttö tuli paikalle, ja itse kohteessa Juuso olisi vain mennyt joka paikkaan tytön perässä. Aikaa myöden tilanne rauhoittui. Juuso tykkää tästä tytöstä edelleenkin ja aina kohtaamishetkellä miekkosella alkaa kauheat liehittely-yritykset, mutta kun vierailu alkaa, keskittyy Juuso vain ja ainoastaan mihin pitääkin. Jos siis toimintaan liittyy mukaan, ei kannata heti tuskastua, jos koira ei välittömästi ymmärrä, mitä siltä odotetaan. Siihen menee tovi aikaa.

Kaverikoiran tulee olla sosiaalinen. Mitä paremmin se ottaa itse kontaktia ihmisiin, sen helpompaa se on ohjaajalle. Vanhainkotien vuodeosastoilla huonokuntoisimmat asiakkaat eivät välttämättä pysty kunnolla liikkumaankaan, joten tällaisissa tapauksissa koiran on omatoimisesti lähdettävä rakentamaan kontaktia. Vierailu etenee kuitenkin aina koiran ehdoilla: sitä ei saa missään vaiheessa pakottaa tai käskeä kontaktinottoon.

Koiran pitää olla rauhallinen muttei apaattinen. Liian vilkkaan ja energisen koiran vierailut menevät todennäköisesti säheltämiseksi. Siksi en ole ottanut Jereä tähän touhuun mukaan. Iloinen ja reipas koira välittää kohteissa iloa sitä tarvitseville - apaattinen lahna taas ei sitä tee. Ja kontaktit ovat tärkeitä: iloinen ja sosiaalinen koira sen tekee helpommin.

Kaverikoira ei saa olla arka. Eri kohteissa on kiljuvia lapsia, liukkaita lattioita, rollaattoreita, pyörätuoleja, kävelykeppejä, pyörillä liikkuvia pesualustoja tai sänkyjä, erikoisia hajuja jne; joten koira ei saa häkeltyä niistä. Lisäksi koiran tulee olla vierailuilla siisti: rokotukset ja madotukset kunnossa, kynnet leikattu, turkki harjattu ja tassut puhtaat. Sama pätee ohjaajaan: siisti yleisolemus vaaditaan, mutta esim. persoonallinen pukeutuminen on ok. Koirakkohan on kohteessa edustustehtävissä.

Kaverikoiraksi käy minkä rotuinen koira tahansa. Meidänkin ryhmässä on rotukirjo aina islanninlammaskoirasta tanskandoggiin. Koiran taustat tulee kuitenkin olla kunnossa ja ohjaajan pitää tuntea koiransa läpikotaisin, jotta mahdollisilta ikäviltä tilanteilta vältyttäisiin. Vanhainkodeissa pieni koira on helppo nostaa syliin, jotta vuodepotilas näkee kaverikoiran, kun taas iso koira yltää laidan yli lattialla seistenkin. Keskikokoisen Juuson kanssa olen ratkaissut ongelman niin, että siirrän sängyn viereen tuolin, johon Juuso hyppää.

Kaverikoiratoimintaan liityttäessä homma menee seuraavasti: ensin on tutustumiskerta, jossa koirakko tutustuu ryhmän muihin jäseniin. Mukaan valittu koirakko aloittaa seuraavaksi tutustumiskäynnit kohteissa. Ensin ohjaaja suorittaa vähintään kaksi vierailukäyntiä ilman koiraa seuraten työskentelevien koirakoiden toimintaa. Tutustujan mukana on kokenut kaverikoiraohjaaja ilman koiraa kertomassa toiminnasta ja vastailemassa mahdollisiin kysymyksiin. Tämän jälkeen alkaa vähintään kolmen kerran mittainen harjoittelujakso koiran kanssa kohteissa. Tässäkin vaiheessa tukena on kokenut kaverikoiraohjaaja avustamassa mahdollisissa ongelmatilanteissa.

Mikäli koirakko on tämän jälkeen valmis toimimaan omillaan, alkavat omatoimiset vierailut. Lisäharjoittelukertoja on mahdollista saada, jos koirakko kokee sen tarpeelliseksi. Kuuden omatoimisen vierailun jälkeen ansaitsee kaverikoiratoiminnalle ominaisen oranssin huivin. Vierailuväli on vähintään viikko koiran väsymisen ehkäisemiseksi.

Ansioitunut kaverikoira palkitaan juhlallisessa tilaisuudessa kunniakirjalla ja mitalilla (yleensä KR- tai KV-näyttelyn yhteydessä), kun koira

• on ollut mukana toiminnassa yli vuoden
• ansainnut huivin vähintään puoli vuotta ennen palkitsemista
• on suorittanut vähintään 10 omatoimista vierailua

Kaverikoirailu on meille sekä työ että harrastus. Se on Juuson kanssa yhdessä reissuun lähtemistä ja yhdessä tekemistä. Kaverikoirailun myötä ollaan tutustuttu uusiin ihmisiin ja uusiin koiriin. Paras palkinto työstä on se, kun näkee asiakkaassa sen liikutuksen, joka koiran pehmeään turkkiin koskettaminen aiheuttaa - välillä se on jopa onnen kyyneleet.