Harrastuspäivityksiä

Nyt on treenikentillä vipinää! =) Saatiin Jeren kanssa paikka Salon koirahallin vakiotreeniryhmissä. Käydään siellä sunnuntai-iltaisin. Kauden hintaan sisältyy oikeus käydä harjoittelemassa hallilla ihan miten itselle sopii (vaikka keskellä yötä) ja jos hallilla vaan on joku kenttä vapaana. Olenkin heti ottanut tilaisuudesta vaarin, ja käydään Jeren kanssa omatoimitreenaamassa keskiviikkoisin tai torstaisin. Aneten kursseilla EHYTillä jatketaan edelleen, ja siellä käydään maanantaisin.

On ihan mielenkiintoista ja eri näkökulmia antavaa käydä kahden erityyppisen ohjaajan tunneilla. Koirahallin Katja tekee aika kinkkisiä ja teknisiä ratoja. Anetella, joka itse omistaa bordercollieita, on taas vauhdikkaita ratoja, joissa saa olla tarkkana, että kerkiää pysyä puikoissa. Kummassakin on omat haasteensa.

Alla Katjan viimeviikkoinen rata. Meille - ja kuulemma erittäin monelle muullekin - aiheutti harmaita hiuksia peräjälkeiset takakierrot (esteet kolme ja neljä). Takakierto on meille suht uusi juttu, mutta Jere on kyllä omaksunut sen hyvin: se tietää, mitä mä kierrä-käskyllä siltä haluan. Tupla oli kuitenkin maantiekiitäjälle liikaa. Se oli liikaa myös mulle. Meillä meni kerta toisensa jälkeen ajoitukset pieleen. Joko mä ohjattuani Jeren kolmosesteelle liikuin liian nopeasti kohti toista takakiertoa, jolloin Jere kiersi 3-esteen kokonaan ja hyppäsi 4-esteen tai sitten mä jäin venttailemaan Jereä ekalle takakierrolle, tuli se suoraan syliin ja toinen takakierto jäi torsoksi.

Rata luonnisti kyllä pätkissä: esteet 1-2-3, 4-5-6-7-8-9 tai 9-10-11 menivät ihan ok. Eikä tuplatakakiertokaan joka kerta epäonnistunut - sentään kahdesti se sujui. Siihen mä olen tosi tyytyväinen, että hypyt 6-9 meni kerta toisensa jälkeen hienosti tiukoista käännöksistä ja lyhyistä esteväleistä huolimatta. Sehän oli meillä ongelmana syyskuun kisoissa. Ei ole enää. =)

Tässä alla Katjan tämän viikon rata. Pussin jälkeinen persjättö ei meinannut alkuun luonnistua. Jere tuli pussista vaan niin yllättävän ketterään, etten ehtinyt vaihtaa puolta. 5-esteen jälkeinen valssi oli kanssa haastava. Jere tykkäsi hypätä vitosesteen niinkuin piti, mutta kääntyi sitten takaisin, hyppäsi sen uudelleen ja meni sen jälkeen putkeen. 8- ja 9-esteiden välillä mulla oli taas puolenvaihdon kanssa ehtimisongelmia. Mutta kun tämäkin rata pistettiin ensin osiin ja vasta sen jälkeen treenattiin koko rataa, ni johan alkoi sujua. Omatoimitreeneistä keskiviikkona lähtiessämme oli useampi onnistuneesti sujunut rata alla. Hyvä treeni parempi mieli! =)

Aneten rata tältä viikolta (alla). Taas takakiertoja ja hyvin meni (1 ja 4). Keinu jo aloitusasennossa eli lankkuna maasta hieman ilmaan korotettuna on ollut hankala. Jere on saattanut hypätä lankulle jostain sen keskeltä eikä päästä, hypätä siitä pois keskenkaiken tai siksakata lankulla puolelta toiselle. Koetin sitten vetää Jeren lankkua pitkin nami sen kuononpäässä kiinni. Ei auttanut, melkeinpä vaan pahensi tilannetta. Ennenkuin aloitettiin Koirahallin vakiotreeniryhmissä, käytiin Katjalla parilla irtotunnilla. Silloin kysyin, mikä keinussa mahdollisesti mättää. Katja sanoi, että koiran liiallinen ohjaaminen ei aina ole hyväksi vaan siihen pitää osata luottaa. Kokeiltiin vähän vapaampaa treeniä ja se tepsi. Nyt Aneten tunnilla Jere ei missannut keinua kertaakaan, vaan eteni oikein sen alusta loppuun asti. Mahtavaa!!

Aikoinaan tulee kyllä olemaan iso haaste opettaa Jerelle kisa-asennossa oleva keinu, niin ettei se säikähdä sitä rämähdystä. Agility on kyllä sellainen laji, jossa ei koskaan tule täysin valmiiksi. Meillä toki on vielä esteitä, jotka ovat täysin puolitiessään, mutta yksinkertaisistakin etenemisistä "perusesteiden" välissä saattaa löytää loputtomasti kokeilemista, hiomista ja hienosäätöä. Keppejä ollaan otettu ohjelmaan ilman ohjureita. Me treenataan kierrä-tekniikalla: mä kuljen keppien vieressä selkä menosuuntaan toistaen kierrä-käskyä ja Jere pujottelee. Harjoituksen vähäisyyden huomaa, kun tahti kiihtyy liikaa ja Jereltä katoaa pujottelusta rytmi, mutta alku on ollut lupaava.

Juuso jäi Tervakosken-näyttelyn myötä tauolle, ja ajattelin sen kaipaavan totaalista lepoa. Näyttelytahti, Juuson menestyksestä johtuen venähtäneet näyttelypäivät sekä helteet olisivat olleet omiaan väsyttämään Juuson ja saamaan sen kaipaamaan pientä breikkiä. Miten väärässä olinkaan... Aika pian huomasin Juusossa pieniä turhautumisen merkkejä ja tarvetta säännölliselle tekemiselle. Ilmoitin sen Aneten kontaktikurssille, jonka tarkoituksena on tehdä ja harrastaa Juuson kanssa yhdessä tiiminä, pitää hauskaa ja motivoida Juusoa. Vanhus on tykännyt kovasti, ja sen ovat huomanneet niin kurssikaverit kuin Anettekin. Toinen touhottaa into piukeana eikä ikä paina missään. =) Kurssi on sikälikin hyväksi, että kun taas joskus näyttelykehiin päästään, ollaan me tässä tauon aikana edes jotain tehty, eikä olla kuin pellossa kasvaneita. Juuson treenipäivä on tiistai, joten koiraharrastukset ovat kiitettävässä määrin täyttäneet meikäläisen viikkolukujärjestyksen.