Juusolla oli eilen hiukan ankea päivä: se oli hammaskivenpoistossa. Juuso valitettavasti on taipuvainen sille. Syötän pojille pääasiassa raksuja, ja luitakin järsivät päivittäin. Hampailla siis riittää töitä, mutta silti äijä piti jälleen operoitavaksi viedä. No, onneksi käyntiväli on melko harva: viimeksi käytiin neljä vuotta sitten. Nyt hankin vielä merileväjauhetta, jonka pitäisi ennaltaehkäistä hammaskiveä, että josko käyntiväliä saisi vielä entisestäänkin venutettua.
Olikos lääkäritädin namipaloissa jotain kun näin alkoi väsyttään..?
Olikos lääkäritädin namipaloissa jotain kun näin alkoi väsyttään..?
Koska toimenpide suoritettiin ultralla, piti Juuso ensin rauhoittaa. Rauhoittuminen kesti jälleen kerran todella kauan, koska Juuso ei halunnut antaa periksi väsymykselle. Siinä se köpötteli pitkään edessäni silmät lähes ummessa, mutta maate ei voinut laittaa. Kun Juuso sitten vihdoin ja viimein saatiin kärrätyksi toimenpidehuoneeseen, kehotettiin minua tulla hakemaan poika parin tunnin kuluttua. Vähänkö sain odotustiloissa sääliviä katseita, kun poistuin klinikalta pelkkä talutushihna kourassani...
Pelipaikalle palattuani kohtasin järkyttyneen näköisen Juuson, joka oli juuri herännyt, ja jolta hoitaja oli poistamassa tippaa. Juuson muutenkin isot ja pyöreät silmät eivät ole ennen yhtä paljon muistuttaneet lautasia. "Mitä ihmettä oikeen tapahtuu", viesti katse. Kun hoitaja sai tassun paketoitua, nousi Juuso kiireenvilkkaa makuualustaltaan, ja olisi varmaan juoksuaskelin jatkanut klinikan ovesta pihalle, mutta tokkuroissaan lävähti naamalleen liukkaalle lattialle jo parin askeleen jälkeen. Sitten se jämähtikin niille sijoilleen: häntä roikkui lattialle asti, korvat sojottivat sivuille samoin kuin raajat. Rassukka oli ihan nolona, eikä tajunnut, mistä niin kummallinen olo saattoi johtua. :/
Kotiin päästyämme Juuso hatarin askelin seurasi minua joka paikkaan, mihin menin, vaikka kuinka yritin pistää sen makuulle, kunnes päätin mennä sänkyyn lukemaan ja otin Juuson viereeni, niin siihen se sitten nukahti. Nyt se on toipunut jo tokkurasta, mutta Jerelle se on hiukan äreä. Jereä kiinnostaisi kovasti kaikki ne tuoksut, jotka Juuso on klinikalta mukanaan tuonut samoin kuin tassussa oleva teippi. Mutta heti kun Jere tulee loikkimaan Juuson läheisyyteen, Juuso murahtaa Jeren käpälämäkeen. No, kun aamu valkenee, asiat lienevät taas entisellään.
No voi hemmetti kun ei silmät tahdo vieläkään pysyä auki...
Pelipaikalle palattuani kohtasin järkyttyneen näköisen Juuson, joka oli juuri herännyt, ja jolta hoitaja oli poistamassa tippaa. Juuson muutenkin isot ja pyöreät silmät eivät ole ennen yhtä paljon muistuttaneet lautasia. "Mitä ihmettä oikeen tapahtuu", viesti katse. Kun hoitaja sai tassun paketoitua, nousi Juuso kiireenvilkkaa makuualustaltaan, ja olisi varmaan juoksuaskelin jatkanut klinikan ovesta pihalle, mutta tokkuroissaan lävähti naamalleen liukkaalle lattialle jo parin askeleen jälkeen. Sitten se jämähtikin niille sijoilleen: häntä roikkui lattialle asti, korvat sojottivat sivuille samoin kuin raajat. Rassukka oli ihan nolona, eikä tajunnut, mistä niin kummallinen olo saattoi johtua. :/
Kotiin päästyämme Juuso hatarin askelin seurasi minua joka paikkaan, mihin menin, vaikka kuinka yritin pistää sen makuulle, kunnes päätin mennä sänkyyn lukemaan ja otin Juuson viereeni, niin siihen se sitten nukahti. Nyt se on toipunut jo tokkurasta, mutta Jerelle se on hiukan äreä. Jereä kiinnostaisi kovasti kaikki ne tuoksut, jotka Juuso on klinikalta mukanaan tuonut samoin kuin tassussa oleva teippi. Mutta heti kun Jere tulee loikkimaan Juuson läheisyyteen, Juuso murahtaa Jeren käpälämäkeen. No, kun aamu valkenee, asiat lienevät taas entisellään.
No voi hemmetti kun ei silmät tahdo vieläkään pysyä auki...
Tämmösen naurettavan näkösen lapunkin liimasivat tassuun.
Vähän huono olokin olis...
"Hyvää syksyn jatkoa Juusolle!" Vähänkö liikkistä! :D
5 kommenttia:
Voi reppanaa. Silminnähden harmittaa, mutta onpa nyt ainakin puhdas suu ja varmasti kiva päästä oman ihmisen viereen :)
No niinpä! Ja kun toinen ei varmaan itse tajunnut, että miksi olo oli niin kummallinen. Nukkuminen oli parasta lääkettä, ja illalla jaksettiin jo vähän touhuta. Tänään meno on ollut jo ihan entisenlaista. Ja hampaat on nyt tosiaan oikeen kauniin väriset ja hymy kaunis. =)
Aika myrtsin näköinen on Juuso kyllä tuossa istumakuvassa, eipä se tokkuraisena olekaan oikein mukava olo.
Meidän blogista löytyy teille pieni kiertolainen. :)
Teille on haaste meidän blogissa :)
http://ikimuistoisia.blogspot.com/
Kiitos Leila ja Piia! =)
Lähetä kommentti